Tämän kertainen postaus liittyy japanilaiseen kulttuuriin, sillä se tuli ykköseksi lukijaäänestyksessä. Kiitos kaikille äänestäjille! Mahtavaa, että osallistutte aktiivisesti tämän blogin ylläpitoon ;)
Seuratessani äänestyksen tulosten kehittymistä aloin jo hieman miettiä aiheita joista voisin kirjoitella, mutta lopullisen päätöksen tein vasta viime hetkillä. Älkää siis huoliko, vaikka äänestämäsi aihe ei nyt päässyt tarkasteluun niin tulevaisuudessa pääsee varmasti!
Mutta nyt itse aiheeseen, joka on erittäin syksyinen: kouyou, eli ruska.
 |
| Photo provided by japan-guide.com |
Japanissa keväällä ihastellaan kirsikankukkia (hanami), mutta syksyllä ihastellaan puita, jotka muuttuvat kauniin punaisiksi, keltaisiksi ja ruskeiksi (momiji-gari). Näkyä tullaan ihastelemaan ulkomailta asti, mutta myös japanilaiset nauttivat syksystä. Kuuman kesän jälkeen ilmat viilenevät ja ulkona pystyy jälleen viettämään aikaa. Toisin kuin Suomessa, syksy on Japanissa tavallisesti melko kuiva lukuunottamatta taifuunikautta, joka on pahimmillaan yleensä syyskuussa.
Ruska alkaa Hokkaidolla tavallisesti syyskuun lopulla ja etenee pikkuhiljaa kohti etelää aina marraskuun alkupuoliskoon asti. Suosittuja ruskan bongaamispaikkoja ovat mm. Nikkô, Kamakura, Kyôto ja Nara, jälkimmäiset kaksi erityisesti siksi, että vanhan arkkitehtuurin ja ruskan yhdistelmä on yksinkertaisesti japanilaisten mielestä upea. Ja miksei myös turistien mielestä!
Yksi upeimpia puita ruskan aikaan on tietenkin vaahterapuu, japaniksi kaede. Joku on saattanut kuulla myös sanan momiji, jolla yleensä tarkoitetaan myös vaahteraa tai vaahteran lehteä. Japanissa on yleinen sanontakin liittyen vaahteraan. Vauvan pienistä kätösistä saatetaan sanoa että "ne ovat pienet kuin vaahteranlehti". Joskus vuosia sitten kuullessani ensimmäisen kerran tämän sanonnan olin hieman ihmeissäni; pienet kuin vaahteranlehti. Mielessäni näin suomalaisten vaahteroiden lehdet, mitkä ovat - noh - ei niin pienet. Japanilaisen vaahteran lehdet ovat kuitenkin paljon pienemmät, ja ne muistuttavat muodoltaan pientä kättä. Toki lajikkeita on useita, ja joidenkin lehdet ovat kaikkea muuta kuin mitä mielessämme saatamme kuvitella.
Kouyoun edetessä ja värien syventyessä japanilaiset saapuvat ihastelemaan niiden loistoa. Tapa on ollut jo ammoisista ajoista lähtien; ensimmäisiä kirjoituksia löytyy jo Manyoushusta 700-luvulta. Heian-kauden kirjoituksissa on jo selkeästi tarinoita täydellisen ruskamaiseman metsästämisestä. Syksy ja ruska ovat siis kirjallisuudessa, mutta myös taiteessa ja runoudessa tärkeitä aiheita. Tässä yksi ruska aiheinen runo:
Kokinshū 古今集 #283: Tatsutagawa
たつたがは
紅葉みだれて
ながるめり
わたらば錦
なかやたえなん
tatsutagawa
momiji midarete
nagarumeri
wataraba nishiki
naka ya taenan
The Tatsutagawa river
flowing with a mayhem of crimson leaves
were I to cross this brocade,
it would be rendered apart
(Tämä ja muita runoja löytyy AF's Japan now and then- blogista)
Meillä Suomessa on jo lehdet melkeinpä kaikki tippuneet ja vettä sataa mukavasti harvasen päivä, mutta Raumalla vielä viikko pari sitten vaahterat olivat kauniin punaisina. Mielessäni vaeltelin hieman Japanin puolelle ja elättelin toivoa, että voin itsekin joskus lähteä metsästämään niitä "palavia lehtiä" Japanin puolelle. Ehkä vielä joskus. Tai siis, totta hemmetissä joskus! d(-_^)
P.s
Äänestyksen voitti kulttuuri, mutta kulttuurin ja luonnon sekoitushan tämä on... sumimasen! <(_ _)>
(Tämä ja muita runoja löytyy AF's Japan now and then- blogista)
Meillä Suomessa on jo lehdet melkeinpä kaikki tippuneet ja vettä sataa mukavasti harvasen päivä, mutta Raumalla vielä viikko pari sitten vaahterat olivat kauniin punaisina. Mielessäni vaeltelin hieman Japanin puolelle ja elättelin toivoa, että voin itsekin joskus lähteä metsästämään niitä "palavia lehtiä" Japanin puolelle. Ehkä vielä joskus. Tai siis, totta hemmetissä joskus! d(-_^)
P.s
Äänestyksen voitti kulttuuri, mutta kulttuurin ja luonnon sekoitushan tämä on... sumimasen! <(_ _)>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti