Japanilaista kauhua : Sairen ja Kyôfu

Kun ajattelen japanilaista kauhua tunnen vilunväreiden valuvan selkäpiitäni. Kun ajattelen jälkikäteen näitä kahta japanilaista kauhuelokuvaa, jotka katsoin eilen, tunnen lähinnä vain myötähäpeää. En ymmärrä, mikä viehätys japanilaisilla on tunkea zombeja ym. joka paikkaan. Olisi pitänyt vain uskoa IMDb:n arvosteluja, ja jättää väliin, mutta nyt on myöhäistä katua. Esittelen teille kaksi japanilaista "kauhu" elokuvaa, ja mielipiteeni niistä. Teksti sisältää hieman juonipaljastuksia, ja en tiedä elokuvien virallisia ikärajoja, joten olethan yli 15-vuotias ennen kuin jatkat lukemista :D

SAIREN

Valmistumisvuosi: 2006

Tunnetaan myös nimellä: Forbidden Siren

Ohjaaja: Yukihiko Tsutsumi

Käsikirjoittaja: Naoya Takayama

Kesto: 87 min

Vuonna 1976 Yamijiman saarella kaikki katosivat yhtä henkilöä lukuunottamatta. Eloonjäänyt löydettiin hourivassa tilassa ja hän suoritti itsemurhan myöhemmin.

Vuosia myöhemmin kirjailija saapuu poikansa Hideon (Jun Nishiyama) ja tyttärensä Yukin (Yui Ichikawa) kanssa syrjäiselle Yamijiman saarelle tavoitteena uusi ympäristö lapsille. Yuki on selkeä äitihahmo pitäessään huolta pikkuveljestään.

Muutto tuo kuitenkin tullessaan jotain kammottavaa. Ennen kuin uudet asukkaat pääsevät edes kunnolla asettumaan, naapuri kertoo jotain outoa: Kun kuulet sireenin äänen, älä poistu talosta. 

Elokuva lähtee mielenkiintoisesti liikkeelle. Tosin en voinut ottaa todesta saaren lääkäriä, jota esitti Naoki Tanaka. Tanakan tietää jokainen, joka seuraa Downtownin jokavuotista Batsu geemua :D

Anyway, saaren kyläläiset tuntuvat oudoilta alusta lähtien, ja saarella vaeltelee punaisissa vaatteissa outo nainenkin. Yuki löytää muistikirjan vuodelta 1976, jossa on kirjoitusta sireenistä. Eikä aikaakaan kun sireeni jyrähtää ensimmäisen kerran päälle. 

Jokaisen kerran jälkeen outoja asioita tapahtuu. Yukin isä alkaa käyttäytyä oudosti, heidän lemmikki koiransa katoaa, ja Hideokin tuntuu viihtyvän punaisissa vaatteissa olevan naisen seurassa. Lopulta Yuki alkaa selvittää saaren salaisuutta ja päättää hiljentää sireenin lopullisesti. Päätöstä vauhdittaa lopulta zombit, jotka ajavat häntä takaa x)

Yuki kiipeää metalliseen torniin ja tuhoaa megafonin, mutta kuinkas ollakaan, ääni ei lakkaa! Saaren lääkäri kiipeää tytön perässä torniin ja taivuttelee Yukia tulemaan alas ja paljastaa jotain mikä saa tytön pois tolaltaan. Tuloksena on sairaalareissu ja elokuvan loppuhuipennus.

Elokuvassa oli mielestäni mielenkiintoinen juoni mutta en edelleenkään tajua mikä oli zombien tarkoitus. Ne pilasivat elokuvan täysin. Näyttelijät olivat mielestäni ihan hyviä ja muutenkin elokuva oli toteutettu ihan ok, tosin pienellä budjetilla. Parasta leffassa oli alku ja lopun suuri paljastus. En suosittele tätä, mutta jos tuntuu että pidät tälläisistä, niin mikäs siinä sitten.

HUOM!

En tiedä virallista ikärajaa mutta en itse suosittele alle 15-vuotiaille!

Lisäksi vielä traileri:

KYÔFU 

Tämä leffa oli ehdottomasti huonompi kuin edellinen, vaikka tässä leffassa ei ollutkaan varsinaisesti zombeja, vaan muuten erittäin outoja hahmoja.

HUOM!

En tiedä virallista ikärajaa, mutta en suosittele alle 18-vuotiaille!

Valmistumisvuosi: 2010

Tunnetaan myös nimellä: The Sylvian Experiments

Ohjaaja: Hiroshi Takahashi

Käsikirjoittaja: Hiroshi Takahashi

Kesto: 94 min

Tarina alkaa kun Tohtori Hattori katsoo miehensä kanssa vanhaa videota salaisista tutkimuksista, jotka huipentuvat koehenkilöiden edessä loistavaan valkoiseen valoon. Hattorin tyttäret saapuvat huoneeseen ja jäävät tuijottamaan tuota outoa valkoista valoa. 

Vuosia myöhemmin toinen sisaruksista, Miyuki katoaa. Hän on päättänyt tehdä itsemurhan yhdessä kolmen muun henkilön kanssa. Lopulta hän päätyykin koekaniiniksi hänen oman äitinsä salaiseen operaatioon. Hänen aivoihinsa asennetaan laite, joka saa Miyukin näkemään normaalin maailman lisäksi tuonpuoleiseen. Pahaksi onneksi Miyuki päättää karata yhdessä toisen tytön, Riekon kanssa.

Kaori, Miyukin pikkusisko yrittää etsiä siskoaan yhdessä Miyukin poikaystävän ja etsivän kanssa. Todellisuus ja uni menevät välillä sekaisin, eikä Kaori ole varma mikä on totta ja mikä ei. He ovat yhdessä siskonsa kanssa pystyneet näkemään outoja asioita jo pienenä, eikä tilannetta helpota, että Kaori pystyy näkemään välillä oman siskonsa ja seuraamaan tätä, poistumalla omasta ruumiistaan.

Lopulta, yhdessä äitinsä avulla he löytävät Miyukin ja Riekon, mutta tytöt ovat kuin aaveita verrattuna entiseen. Ihmisiä kuolee toisensa jälkeen ja lopulta Miyuki pelastaa pikkusiskonsa jättäen äitinsä kuolemaan. Elokuva etenee kohti loppua, kun Kaori tekee selväksi Miyukille mielipiteensä ja yhtäkkiä siirrytään takaisin ikään kuin ajassa ja paikassa, missä asiat ovatkin aivan toisin. Mikä oli totta ja ei, jäi hyvinkin epäselväksi.

Pidän epäselvistä ja kummallisista elokuvista missä ei ole mitään järkeä, kunhan asioihin tulee selkeyttä lopussa. Tässä elokuvassa ei niin käynyt, joten elokuva oli hyvin sekava, eikä näyttelijöissäkään ollut kehumista. Elokuvan tarkoitus on varmasti olla salamyhkäinen ja trillerin tapainen, mutta siinä leffa epäonnistuu pahasti. Jos aivot, ja sekava juonenkuljetus ovat juttusi niin katso ihmeessä, mutta muuten jätä väliin!