Kesennuma vol 1.

Perjantai 6.11

Kokoonnuimme Shin-Osakan asemalla puoliltapäivin ja ahtauduimme suurena laumana luotijunaan. Pitkä matkamme oli alkanut. Monet ulkomaalaisista olivat ensimmäistä kertaa luotijunan kyydissä ja suorastaan tutisivat innosta. Itse tyydyin nauttimaan miellyttävän tasaisesta kyydistä ja kännykkäni pelivalikoimasta. Fuji-vuori näkyi tällä osuudella ja siitä yritti useampikin saada hyvää otosta.

Tokiossa vaihdoimme luotijunaa ja matkamme jatkui kohti Sendaita. Meille oli varattu bentot mitkä söimme hyvällä ruokahalulla heti päästyämme niihin käsiksi. Oli vinhaa samalla seurata kuinka Tokion betoniviidakko vaihtui pikkuhiljaa maaseuduksi ja maisemat henkeä salpaaviksi. Ruska oli jo täydessä loistossaan ja vuoret olivat kauttaaltaan oranssinpunaiset, mikä sai maisemannäyttämään kuin maalaukselta. Tuli vähän Suomeakin ikävä kun näkyi peltoja ja metsää ja siellä täällä maalaistaloja. Sendaihin saavuttuamme vaihdoimme bussiin, missä istuimme seuraavat pari tuntia. Tässä vaiheessa alkoi jo hitusen väsyttää ja taisin torkahtaakin hetkeksi. Maisemat olivat täysin erilaisia kuin täällä Osakassa; luontoa ja raikasta ilmaa joka puolella.

Saavuimme Kesennumaan vasta illalla pimeän tultua ja asetuimme väsyineinä huoneisiimme. Meille oli varattu isot, hienot japanilaistyyliset huoneet, joissa kelpasi viettää yönsä. Tosin kauaa emme ehtineet levähtää kun luvassa oli jo illallista. Leukahan siinä suorastaan loksahti auki kun pääsimme isoon saliin, missä ruoka oli jo katettuna; jokaisella oli oma pieni pöytä täynnä herkullista ruokaa. Ruoka oli suurimmaksi osaksi merenelävää, tuoretta ja herkullista sellaista. Oudoin asia mitä maistoin oli luultavasti hain rusto, ja jos olisin tiennyt mitä se on niin en olisi sitä luultavasti edes maistanut. Ei sillä että olisin nirso, mutta hait ei ole minun mielestäni syötäväksi tarkoitettu.

Ruoan jälkeen tapasimme muutamia paikallisia henkilöitä, jotka juttelivat kanssamme Kesennumasta samalla alkomahoolia lipitellen. Mistä onkin pitänyt muuten mainita, että melkein absolutistista on tullut täällä ihan kauhea juoppo. Hu-hups! Sitä se Japani teettää! Paikalliset olivat mukavia ja heidän oli tarkoituksena viedä meidät syömään seuraavana päivänä illallista eri paikkoihin (neljä ryhmää ja neljä eri ravintolaa, arvonnalla päätetty).

Sitten koittikin illan kohokohta: onsen! Sellasella kiireellä vipatin sinne, että unohdin pikkupyyhkeeni, mutta onneksi huonekaverini pystyi tuomaan sen minulle. Näin suomalaisena onsenhan on ihan mahtava juttu, mutta samaa ei voi sanoa joistakin muista vaihtaresta. Yksi puolalaistyttö oli lähes tulematta ja tsekkiläinen jäi suosiolla huoneeseen, amerikkalaisisista molemmat tytöt tulivat. Kainostelua oli ilmassa, mutta kyllä kaikki vaihtaritkin lopulta rentoutuivat kun pääsivät lämpimään veteen lillumaan.

Sitten päästäänkin siihen mikä löi minut ällikällä; japanilaiset tytöt ihan oikeasti vertailivat rintavarustuksiaan ja kiusoittelivat yhtä tyttöä jolla oli joukon "muhkein" varustelu. Excuse me, luulin että se oli vain animejuttu? Ja pyh! Kourimaan eivät sentään alkanut, mikä ei olisi niitten puheiden perusteella ollut enää oikeastaan edes yllätys. Onsenista mainittakoon myös sauna, mikä oli parasta mitä olen kokonut sitten Japaniin saavuttuani. Lämmin vesi on ihanaa, mutta kuuma sauna on  parasta. Opetin muille vähän suomalaista saunakulttuuria, mutta toinen amerikkalaisista pakeni heti kättelyssä... Muut kävivät välillä nauttimassa jääkylpyä, mutta itse en siihen touhuun lähtenyt.

Ja lopuksi fun fact number two: palattuani huoneeseeni ja yrittäessäni nukkua kaksi japanilaista tyttöä alkoivat puhua kuinka he uskoivat, että yksi taiwanilaistyttö on kiinnostunut yhdestä pojasta ja kikattelivat kuin teini-ikäiset konsanaan. Kyseessä oli kuitenkin kaksi täysi-ikäistä ihmistä, ja vielä Japanin mittapuulla, mutta käytös oli kyllä jotain ihan muuta. Lopulta kaikki kolme aasialaista tyttöä nukkuivat söpösti kahdella futonilla ja itse yritin itkeä itseni uneen.

Vol. 2 tulossa mahdollisimman pian! Tähän postaukseen tuli harmillisen vähän kuvia, mutta seuraavassa pitäisi olla jo vähän enemmän.

Työharjoittelu unelmista totta

Niin siinä sitten kävi, että jään Japaniin tekemään työharjoitteluni vaihto-opiskeluiden jälkeen. Sain tietää asiasta jo pari viikkoa sitten, mutta olen ollut liian kiireinen päivittääkseni tietoa blogiin asti. Joka tapauksessa fiilikset on tietenkin mahtavat ja samalla jännittää jo tosi paljon töitten alku.

Sain tietää jo lokakuun loppupuolella, että minut oltiin hyväksymässä 90% varmuudella. 90% siksi, että International Centerin johtaja ei ollut antanut vielä virallista hyväksyntää eikä minua oltu vielä haastateltu. Haastatteluni siirtyi hieman myöhemmäksi Kesennuma-viikonlopun takia (mistä aion kyllä kirjoittaa mahdollisimman pian), mutta kun se päivä lopulta koitti heti matkan jälkeen, tajusin etten ollut ehtinyt valmistautua siihen millään tavalla. Aamulla heitin sitten parhaimmat päälle ja sipsutin korkkareissani tukka putkella haastatteluun, mikä taitaa olla tämän hetkisen elämäni haastavin tilanne. Yritä siinä sitten hymyillä kun kolme haastattelijaa alkaa kyselemään japaniksi miten mielestäni japanilainen toimistotyö eroaa suomalaisesta ja muuta kivaa settiä. Haastattelu oli erittäin japanilaistyylinen, mutta onneksi vain muodollisuus, sillä sain heti haastattelun jälkeen tietää, että sain harjoittelupaikan.

Tämän jälkeen alkoikin sitten se tuttu lomakerumba, minkä itseasiassa sain tänään päätökseen. Piti täyttää uusi viisumihakemus, täyttää monenmoisia sopimuksia ja toimittaa kaikenlaisia todistuksia mitä ihmeellisimmistä asioista. Ensi viikolla onkin sitten vuoro suunnata paikalliseen maahanmuuttovirastoon ja anoa viisuminen vaihtoa sellaiseen viisumiin, millä voi suorittaa harjoittelun täällä. Työni alkaa tammikuun puolen välin tienoilla ja päättyy toukokuun puolessa välissä, joten nelisen kuukautta pidempään täällä tulee sitten oltua. Onneksi saan asua samassa asunnossa harjoittelunkin aikana, joten siitäkään ei tarvitse murehtia. Vielä pitää kirjoitella koululle suunnitelma harjoittelusta ja hoitaa muutamia käytännön järjestelyitä, kuten paluulennon vaihtaminen, ja olen valmis aloittamaan työt.

Työni tulee sisältämään mm. hallinnollisia tehtäviä, mediasuunnittelua, erilaisten tapahtuminen suunnittelua ja järjestämistä, erilaisia kansainvälisyyttä edistäviä tehtäviä, opiskelijaryhmien kanssa toimimista sekä muita avustavia tehtäviä toimistossa. Ymmärsin, että lopuksi minun pitää tehdä jostakin aiheesta esitys kansainvälisen toimiston väelle ja mahdollisesti japanilaisille opiskelijoille japaniksi, mutta sitä en viitsi stressata vielä. Jokatapauksessa työt tulevat varmasti olemaan monipuolisia ja kokemusta kartuttavia. Koulumme vaatii 400 tuntia työtä, mikä on n. 3 kuukautta, mutta täällä päässä toivottiin, että olen toukokuuhun asti töissä. Tämän takia teen vain 4 päivän viikkoja, joten pitkät viikonloput mahdollistavat myös matkustelun. Jihuu!

Lopuksi on pakko kertoa, että tapasin toimiston johtajan viime viikolla ensimmäistä kertaa ja en ollut uskoa silmiäni nähdessäni hänet. Hän on komein japanilainen kenet olen ikinä tavannut! Hän on pitkä, raamikas, hyvännäköinen, ehkä jossakin 35-40 välillä... Simppelisti tajuton pakkaus. Vaikutti miellyttävältäkin kun esittäydyimme. Tosin sen verran meni pasmat sekasin testosteroonista, että ojensin kättä tosi länsimaalaisesti (hups), mutta ainakin sain testata millaiset kädet herralla on (huhups!). Isot ja lämpimäthän ne oli. Harmi että häntä saa ihastella toimistolla vain ajoittain, kiireinen mies kun on. Harmi että olen jo varattu! ;) Siitä saisi kyllä joku itselleen kunnon kollin! ♥

Julkinen liikenne Kansain alueella

Julkinen liikenne on Osakan kaltaisissa suurkaupungeissa aivan omaa luokkaansa ja paikasta A paikkaan B siirtyminen onnistuu lähes vaivattomasti. Aikataulujen täsmällisyys on jotain mitä aluksi hämmästelee suuresti ja jotain mihin tottuu niin nopeasti, että ärtyy jos juna on kaksikin minuuttia myöhässä. Tälläisessä harvinaisessa ilmiössä sekä junassa että asemalla kuulutetaan asiasta ja pyydetään anteeksi. Junia lähtee usein, joten asemalla harvoin joutuu odottamaan kauaa seuraavaa junaa. Ainoa huono puoli junissa ja metroissa on se, että ne pysähtyvät yhden aikoihin yöllä ja lähtevät vasta aamu viiden jälkeen liikenteeseen. Suunnitteletko bailaavasi koko yön keskustassa? Varaudu maksamaan taksista tai valvomaan läpi yön.

Osakaan saapuessani (Kansain lentokentälle) olen aina ottanut bussin haluamaani päämäärään, sillä se on yleensä ollut se mukavin vaihtoehto. Taksilla ei missään tapauksessa kannata lähteä porhaltamaan Osakaan, sillä lentoasemalta Osakan ytimeen on pitkä matka ja sellainen matka taksilla maksaa maltaita. Bussipysäkit ovat heti saapuvien lentojen terminaalin ulkopuolella ja ulkopuolelta löytyy myös automaatit, joista voi ostaa lipun haluaamaansa bussiin. Bussijonossa sinulta kysellään jo laukkujen lukumäärää ja laukkuihin kiinnitetään numerolappu, minkä vastakappaleen saat itsellesi. Poistuessasi bussista annat lapun ja saat laukkusi kyydistä mukaasi. Helppoa kuin heinän teko.

Osakan ydinkeskustassa kulkee sekä metroja että junalinjoja ja molempia on suhteellisen helppo käyttää. Helpointa on ostaa Kansai K-card tai Icoca, mutta liput saa ostettua joka kerta myös erikseen porttien läheisyydessä olevista automaateista. Samaisista automaateista saa useimmiten myös Kansai kortteja ja isompien asemien sinertävistä laitteista Icocan. Kansai-korttiin voit ladata kerralla 1000, 2000 tai 3000 jeniä, Icoca maksaa 500 jeniä ja siihen voi ladata huomattavasti enemmän rahaa verrattuna Kansai-korttiin. Kannattaa huomioida, että vain punaiset automaatit hyväksyvät 10 000 jenin seteleitä, ettei sitten ihmetellä kun kone ei syöksee seteleitä takaisin päin. Vinkki: kaikkia seteleitä ei tarvitse syöttää erikseen; setelit nivaskaan ja kone nielee ne tyytyväisesti.

Icocalla pystyy maksamaan lähes kaikkialla (jopa juoma-automaateissa), mutta Kansai-kortti ei toimi JR:n linjoissa eikä sillä pysty maksamaan muualla kuin junissa ja metroissa. Kansai-kortti syötetään sisään korttiaukosta ja se popsahtaa ulos portin toisesta päästä, Icocaa puolestaan näpäytetään siihen tarkoitettuun selkeästi erottuvaan lukijaan. Tavallista lippua käytetään samoin kuin Kansai-korttia, mutta laiturilta poistuttaessa laite ei anna käytettyä lippua enää takaisin.