Itä-Aasian tutkimus kutsuu

Ikuinen opiskelija täällä hei. Päätin tulla kertomaan teille, että en vieläkään aio siirtyä työelämään vaan päätän elää köyhyydessä vielä pari vuotta. Nyyh. Onneksi mulla on työssäkäyvä mies, joka ymmärtää mua aika hyvin. Mitä nyt välillä valittaa, että kaikki rahat menee muhun. Sorry.

Mennäänpä kuitenkin itse asiaan.

Kirjoitan tällä hetkellä opparia AMK:ssa ja tarkoitukseni on valmistua kesään mennessä. Kiire on kova, minkä vuoksi blogikin on ollut pidemmän aikaa horroksessa. Sen lisäksi olen ollut tosi laiska kirjoittamaan. Anyway, tammikuussa selailin (jälleen) tietoa Itä-Aasian tutkimuksesta Suomessa ja huomasin, että Turussa on mahdollista suorittaa maisteritason tutkinto englanninkielisenä (Master's Programme in East Asian Studies). Olen siis jo AMK:n aloittaessa suunnitellut tuota Itä-Aasiaa ja alun perin tarkoituksena oli mennä Helsinkiin, mutta siellä sitten oli näitä ihme uudistuksia eikä ainakaan minun käsittääkseni maisteritason tutkintoa ollut tarjolla aloitettavaksi syksyllä 2017. Sitten tosiaan pompsahti tuo Turun tarjoama koulutus esiin. AMK on sopivasti loppumassa ja suunnitelmien mukaan halusin edetä, joten ei muuta kuin paperit sisään.

Haku oli suhteellisen helppoa. Ei muuta kuin tarvittavat tiedot hakulomakkeeseen netissä ja loput vaaditut dokumentit postiin. Niihin siis kuului todistukset, cv, todistus englanninkielen taidoista ja nykyisen koulutuksen arvioitu valmistumispäivä. Netissä piti laittaa mukaan myös motivaatiokirje, mutta siinä ne vaaditut jutut sitten olikin. Ei haastattelua tai pääsykoetta, mikä toisaalta oli helpotus, mutta toisaalta pelottavaa. Dokumenttien ja motivaatiokirjeen oli siis puhuttava puolestani, enkä voi sanoa että mm. arvosanani olisivat kokonaisuudessaan mitenkään imartelevia. Nettisivuilla vielä luki, että aikaisempien koulutuksien relevanttius + arvosanat, Itä-Aasian kielien tuntemus ja motivaatiokirje ovat tärkeimmät valintakriteerit.

Jäin odottelemaan ristiriitaisin tuntein. Kieltävä päätös olisi märkä rätti kasvoille, mutta hyväksyvä päätös tarkoittaisi opiskelijaelämän jatkumista. Haluisin kovasti jo työelämään, mutta toisaalta en haluaisi jättää japani-opintoja kandin tasolle. Lisäksi edessä olisi mahdollisesti muutto, enkä pysty jatkamaan kansalaisopiston hommia... Niin paljon kaikkea, mitä piti pohtia.

Kunnes sitten eräs keskiviikko kansalaisopiston tuntien jälkeen huomasin saaneeni sähköpostin, missä ilmoitettiin, että olen tullut valituksi!

"We are very happy to inform you that you have been selected for admission to the programme to start in Autumn 2017."

Aikamoinen reissu ollut tämä minun koulutusurani, mutta nyt se on päättymässä juuri niin kuin suunnittelin, ehkä jopa paremmin. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta olen ymmärtänyt että Helsingissä Itä-Aasian tutkimuksesta valmistutaan filosofian maisteriksi, mutta Turussa tuo Center for East Asian Studies kuuluu yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan ja siitä valmistutaan nimikkeellä Master of Social Sciences. Tämä taas kuulostaa enemmän sellaiselta mitä haluan opiskella ja mistä on hyötyä minulle työelämässä varsinkin liike-elämän puolella. Kurssitkin vaikuttavat todella mielenkiintoisilta, mitä olen käynyt tarjontaa tutkimassa.

Näillä näkymin jään Raumalle asumaan, sillä muutto ei huvita pätkän vertaa. Busseilla pääsee onneksi melko hyvin kulkemaan joten pakkomuutto ei ole edessä. Toisaalta asustelisin mieluummin jossain muualla, mutta tälläinen vaihtoehto toimii tällä hetkellä parhaiten. Nyt pitää vain saada oppari valmiiksi ja ruotsin kurssi suoritettua (ei tuu olemaan helppoa), että voin uudet opinnot aloittaa.