Vaihtarielämää kuvina

Tällä kertaa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa marraskuun lopusta ja joulukuusta.

Wuhuu, menossa Ikeaan!

Karjalanpiirakkaa ♥

Ruusutarhassa

Nabe

Joulun odotusta

Syksyistä tunnelmaa Kiyomizuderalla

Pokemon Center!

Päättäjäisistä

Vaihto ohi!

Movies

Joulukakku

Jahuu! Eka iso voitto arcadesta ;)

Bonenkai, eli vuodenunohtamisjuhlat

C- luokka rulaa

Suomalaisvahvistuksia

 ♥ Parhaat ♥

Kuokkimassa A-luokan bileissä :D

Ikävä suomalaistytsyjä!
Japani ei oo sama ilman teitä.

Turhamaisuutta Japanin malliin

Japanissa ollessani olen ihastunut geelikynsiin totaalisesti, sillä täällä niiden ottaminen liikkeessä on paljon halvempaa kuin Suomessa ja japanilaiset kynsimallit on vaan niin ihania. Itse käyn pienessä kynsisalongissa Umedassa, missä henkilökunta on tosi mukava ja kaikki ovat todella taitavia tekemään mitä hienompia kynsiä.

Ensimmäisellä kerralla kyseisessä paikassa oletin heillä olevan joitakin malleja mistä voisin valita minkälaiset kynnet haluan, mutta eihän heillä sitten hirveästi mitään ollutkaan. Niinpä päädyimme sitten suunnittelemaan yhdessä manikyristin kanssa söpöt kynnet ja tällaiset niistä sitten tuli:

Seuraavalla kerralla osattiin tietenkin kaverin kanssa varautua ja etsimme netistä etukäteen mallit, jotka sitten vain näytettiin manikyristille. Tuolla kynsi paikassa on myös Osakan paras sitruunatee, mitä odottelen joka kerta innolla. Japanissa tykätään enemmän tollasesta pyöreästä kynnen mallista, sillä se on heidän mielestään jotenkin naisellinen. Olen itsekin tykästynyt siihen, vaikka aluksi ne tuntuikin vähän oudolta, sillä en yleensä pyöristä kynsiäni lainkaan. Tässä siis tokan kerran kynnet:

Flashy much? Innostuin vähän kasvattamaan kynsiä ja niistä tulikin aika monsterit. Nämä kynnet on jo vähän terävimmiksi viilatut, mutta väri sopi hyvin joulun aikaan. Tämän jälkeen otin vähän hillitymmät, joista en kuitenkaan muistanut ottaa kuvaa. Nyt piti työharjoittelun takia ottaa extra-hillityt (nyyh) ja niistä tuli tällaiset:

Niin lyhkäset! Tykkään näistä silti kovin ja toimistossa on kiva näpytellä konettakin kun on kynnet nättinä. Hintaa kynsille tulee joka kerta n. 4800 jeniä eli 38 euroa. Ei hinta eikä mikään verrattuna Suomen hintoihin. Kuolen Suomessa kun ei oo enää varaa laittaa kynsiä :(

Mitä tulee kampaajiin niin niitäkin piisaa eikä hinta ole todellakaan paha. Itse kävin Umedassa melko suositussa paikassa ja otin värin koko päähän sekä latvojen tasoituksen, ja hinta oli noin 6500 jeniä, 50 euroa. Tähän kuului myös hiusten kuivaaminen ja laittaminen lopuksi (trust me, ei oo itsestään selvyys kaikissa maissa), ja hiusten pesun aikana tuli kaupanpäälle taivaallinen päähieronta.

Näin parturi-kampaajaksi aikoinaan lukeneena oli mielenkiintoista seurata miten monia asioita tehtiin niin eri tavalla kuin Suomessa. Esimerkiksi hiusrajan värjääminen oli tosi varovaista puuhaa verrattuna Suomeen ja pesun aikana hieronta tapahtui shampoon levitysvaiheessa eikä hoitoaineen aikana. Hieronta tyyli oli myös erilainen, mutta silti jees. Tämän lisäksi hiuksia kuivatessa kampaaja käytti kahta fööniä samaan aikaan ja samassa kädessä! Se oli aika hurjaa. Jossakin välissä kampaaja myös vaihtui hetkeksi, sillä toisen piti mennä levittämään väriä toisen asiakkaan päähän.

Uusi tukka, mutta eipä tuo värin muuttuminen juurikaan näy tässä.

Lopputulos oli tosi kiva ja juuri sitä mitä toivoin. En halunnut vaalentaa hiuksia vaan hiukan vaihtaa sävyä ja piristää ilmettä. Itseasiassa kampaaja sanoi, että minun oma väri on juuri sellainen millaisen monet japanilaiset naiset haluaa, joten ei tarvi turhaan hirveesti väriä muuttaa. Se tuli aikamoisena yllätyksenä.

Tällaista tänään kauneudenhoidosta, itseasiassa kosmetologi ja hieroja on vielä kokeilematta, mutta onhan tässä aikaa vielä. Tosiaan Suomeen verrattuna tällaiset asiat täällä on paljon edullisempia ja naiset kyllä ihan oikeesti satsaa aika hyvin aikaa ulkonäköönsä. Meikkejäkin myydään joka puolella ihan hirveästi ja kaikenlaisia hilavitkuttimia, millä naamaa pystyis muka muokkaamaan ja kiinteyttämään sun muuta. Tosi tunnetut ja kalliit merkit on täällä itseasiassa aavistuksen verran kalliimpia kun Suomessa ja luulen sen johtuvan osittain siitä, että japanilaiset naiset ovat oikeasti valmiita maksamaan laatutuotteista.

Ystävä vierailulla Osakassa

Palattuani Kesennumasta takaisin Osakaan olikin pian mukavat päivät edessä, sillä ystäväni joka opiskelee Thaimaassa (tai opiskeli, tällä hetkellä hänkin suorittaa työharjoittelua siellä) tuli tänne Osakaan EXOn keikalle ja samalla moikkaamaan minua. Tosin kyseinen viikko oli koulun puolesta todella kiireinen ja vähän jäi harmittamaan ettemme ehtineet hengata ihan niin paljon kuin olisin toivonut.

Ensimmäisenä päivänä lähdimme Tsuruhashiin etsimään Koreatownian ja vaikka emme tainneet sitä virallista townia löytääkkään niin siellä oli kyllä silti paljon korealaisia kauppoja ja ruokapaikkoja. Kiertelimme siellä hyvän aikaa ja kaveri sai kpop sälää mukavasti myös mukaan. Mahan alkaessa kurnia suuntasimme yhteen yakiniku paikkaan ystävällisen papparaisen ohjastuksella ja söimme siellä vatsat täyteen herkullista ruokaa. Myöhemmin tosin huomasin että olivat penteleet laskuttaneet meiltä tuplajuomat, mutta menköön tämän kerran. Olin jo kotona kun huomasin kuittia vilkaista enkä sentään niin kitsas ole, että lähden toiselle puolelle kaupunkia sellaisen takia.

Korealaisia kauppoja

Yakiniku!

Kookosjäätelöä. Omnom.

Samalla viikolla oli myös koulun retkin Panasonic-museoon ja Asahi olut-tehtaalle. Panasonic-museo oli osa Business culture and practises kurssia ja olut-tehdas random luokkaretki, minne mentiin kaikkien vaihtarien kanssa. Museo oli yllättävän mielenkiintoinen, sillä siellä oli paljon todella vanhoja esineitä ja oli mielenkiintoista lukea ja kuulla Panasonicin historiasta. Turisteille paikka on siitä vähän huono, että siellä on minimaalisesti englannin kieltä.

Antiikkia.

Olut-tehdas tiesi tietysti päiväkännejä, sillä kierroksen jälkeen saimme tunnin ajan juoda niin paljon kun ehdimme Asahin tuotteita! Rakastuin erityisesti Asahin tummaan olueen. Kierros itsessään oli myös mielenkiintoinen, mutta japaniksi, joten kaikki vaihtarit ei aina pysynyt ihan perässä. Itsellänikin meni joitakin asioita ohi kun tuo sanasto ei ole meikäläisen vahvuuksia. Saimme kuitenkin hypistellä humalaa kirjaimellisesti käsissämme, mikä oli ihan hauska kokemus. Taskuun kapsahti myös muutama oluttölkki tehtaan kaupasta ja jatkotkin olin jo mielessä, mutta itse päätin kuitenkin mennä kotiin.

The gang.

Kaverini viimeisinä päivinä käytiin vilkaisemassa Fushimi-Inari- pyhäkkö, sillä hän halusi kovasti nähdä kuuluisat punaiset torii-portit. Itseasiassa kyseinen päivä oli vähän erikoinen, sillä järjestimme tavallaan ryhmätreffit sinä päivänä yhdelle suomalaiselle tytölle. Tai niistä siis tavallaan muodostui ryhmätreffit. Tai jotain. Jokatapauksessa meitä oli kauhea poppoo Kiotossa ja käytiin syömässä mm. thaimaalaisessa ravintolassa. Nämä treffit ei kuitenkaan olleet välttämättä ihan onnistuneet, sillä kommunikaatio ei oikein toiminut osapuolten välillä, sillä toinen ei hablannut englantia eikä toisen japanin kielen taidot olleet vielä sellaisella tasolla, että keskustelu olisi luonnostinut hyvin. Siinä sitten syömisen lomassa tulkkasin mm. kuinka japanilainen jätkä sanoi kaverilleni, että tämä on kaunistunut viime näkemän ymv. Se oli mielenkiintoista se.

Joulukuusi Universal Studiosin malliin

Ehdittiin käydä myös Universal Studiosissa ennen kuin kaverin oli aika palata lämpöiseen Thaimaahan. Oli todella mahtavaa, että hän tuli tänne sillä ei sitä oleta että kukaan lähtee näin kauan moikkaamaan ketään. Pitänee kuitenkin kiittää EXOa siitä, että he tulivat esiintymään Osakaan... Haha. Kaikkein parasta minulle oli se, että sai jakaa huoneensa toisen kanssa ja höpötellä niitä näitä iltamyöhään. Voimakkaimmin jäi mieleen kun istuimme odottamassa lentokenttäbussia ja tiesin etten näkisi häntä taas pitkään aikaan. 

I can do it!

Hyvää uutta vuotta 2016! Näin vähän jälkikäteen tosin.

En oikein tiedä mistä edes aloittaa kirjoittaamaan, sillä loppuvuodesta minulla ei ollut lainkaan aikaa päivitellä blogia. Hengissä täällä silti ollaan ja joten kuten voimissaankin, vaikka flunssa onkin minusta otteen saanut. Paljon on tapahtunut ja tänne blogiinkin asti on tarkoitus saada materiaalia jossakin välissä. Tässä välissä kuitenkin se perinteinen eli vuoden kanji ja vähän juttua mitä itseasiassa elämässäni juuri nyt on meneillään.

Vuoden 2015 kanjiksi valittiin 安, millä on melkoisesti merkityksiä kuten rauha, turvallisuus ja halpa. Perusteluita löytyy tälle merkille monenlaisia, mutta täytyy myöntää että olin yllättynyt tästä valinnasta ottaen huomioon mitä maailmalla ja Japanissakin tapahtuu. Netin keskustelupalstoilla voikin nähdä paljon kärkkäitä kommetteja, joissa spekuloidaan merkin perimmäistä merkitystä. Virallinen selitys on viime kesäiset muutokset turvallisuuslakeihin, mutta keskustelupalstoilla monet uskovat merkin kertovan siitä kuinka jenin arvo on matalalla ja kuinka"Japania pannaan halvalla" verojen nostamalla ja käynnistämällä ydinreaktoreita. Mene ja tiedä, politiikka on aina politiikkaa.

Minun vuoden kanjiksi valikoitui 夢 (yume), eli uni, unelma, illuusio. Kanji on monestakin syystä osuva: näin paljon outoja unia viime vuonna, moni unelmani kävi toteen ja välillä tuntuu, että elän jonkinlaisessa illuusiossa. Johtuu luultavasti siitä, että nuo unelmat kävi toteen sellaisella rytinällä, että pelkään joku päivä havahtuvani siihen kun märkä rätti lävähtää naamalle ja herään Suomessa kivan ja todentuntuisen unen jälkeen. Eihän toki elämä täälläkään aina ole ruusuilla tanssimista, mutta olen silti täällä se outo lintu joka ei hirveästi kaipaa kotiin. Siihen on toki erinäisiä syistä, mistä saisi varmasti oikein syvällisen postauksen joskus aikaiseksi.

Ja nyt kun syvällisestä oli puhe niin pakko sukeltaa sen verran, että olen huomannut täällä jonkinlaista muutosta ajattelumaailmassani. Ylipäätänsä kaikki mitä tuolla pääkopan sisällä tapahtuu tuntuu kääntyneen ihan ylösalaisin. Sitä on vaikea kuvailla sanoin, mutta tässä on ollut aikaa miettiä monenlaisia asioita. Lähinnä nyt on ehkä mielessä ollut, että mitä tapahtuu kaiken tämän seikkailun jälkeen. Sen verran tunnen itseäni, että vaikka pidän Suomesta niin luultavasti Suomeen palattuani olen täysin paskana. Enkä sen takia et Japani olisi "ihqdaa", vaan sen takia etten näe itseäni rakentamassa taloa Suomeen ja eläväni elämääni siellä niin kuin kunnon aikuiset tekevät; työtä tehden ja lapsia kasvattaen. Oikeastaan en näe tulevaisuudessa tällä hetkellä mitään ja se on pelottavaa. Ennen kaikki oli jotenkin niin selvää, mutta täällä olo on laittanut kaiken ihan hösseliks ja tuntuu etten tiedä miten päin tässä nyt oikein pitäisi olla.

Mistä päästäänkin sitten tuoreimpiin uutisiin eli ensimmäiseen työpäivääni kansainvälisessä toimistossa. Aamulla halusin hirttää itseni sen takia, että onnistun aina tunkemaan itteni mukavuusalueen ulkopuolelle. Oikeastaan toivoin, että tätä päivää ei koskaan tulisikaan ja havahtuisin siellä Suomessa siitä niin ah ihanasta illuusiosta. Niin ei tietenkään käynyt, joten löysin itseni myöhemmin kävelemässä toimistolle sateessa miettien läpi kaikki mahdolliset kauhu-skenaariot tulevasta päivästä. Loppujen lopuksi kaikkein suurimmat skenaariot eivät toteutuneet, mutta jouduin esittäytymään jossakin pukumiesten kokouksessa ja pitämään esityksen pomoni pomon seuratessa minua kuin haukkaa. Tosin tämä herra on sellainen namu, että minun puolesta saa tuijotella niin paljon kuin haluaa.

Eka päivä siis kunnialla purkissa, toivotaan että seuraavat viikot sujuvat mallikkaasti. Yritän tässä myös päivitellä vähän mitä marraskuussa ja joulukuussa tuli puuhasteltua pikku hiljaa; tässä työn ohessa tuskin mitään mielenkiintoista tulee tehtyä niin ehtii laittaa bloginkin ajan tasalle.

Kesennuma vol 2.

Lauantai 7.11

Tiukan aikataulun vuoksi jouduimme heräämään aikaisin seuraavaan päivään ja kävelimme hotellilta läheisille kalamarkkinoille jo aamu seitsemältä. Seurasimme silmät ristissä huutokauppaa, mutta onneksi suuntasimme pian maittavalle aamupalalle läheiseen ravintolaan. Söimme perinteisen aamupalan mihin kuului mm. kalaa ja misokeittoa. Kaikki oli hyvää, mutta misokeiton joukossa olleet kalapullat olivat hitusen omituisia.

Seuraavaksi suuntasimme bussilla hyvin lähelle merta, pienen mäen nyppylän päälle, missä seisoi pieni muistomerkki. Mukanamme ollut opas selitti, että kyseinen alue oli täyteen rakennettu ennen tsunamia, eikä merta nähnyt kyseiseltä paikalta ollenkaan. Paikka oli tsunamin aikaan virallinen evakuointipaikka, minne monet ihmiset pakenivat tsunamia. Kukaan ei kuitenkaan aavistanut, eikä kyennyt näkemään, että tsunami oli niin valtava että se pyyhkäisi evakuointialueen ihmiset mennessään. Muistomerkkiin on kaiverrettuna heidän nimensä ja ikänsä; nuorin menehtynyt oli vain viisivuotias. Paikka veti hiljaiseksi. Tsunamin uhreja oli niin paljon, ettei kaikkia pystytty tuhkaamaan kuten Japanissa on tapana ja sivussa näkyikin muutamia hautoja.