Tarkastelussa いじめ; japanilainen koulukiusaaminen.

Koulukiusaamista tapahtuu kaikkialla maailmassa.
Olen itse nähnyt koulukiusaamista, ja niin on varmasti nähnyt moni muukin.

Japaninkielen sana koulukiusaamiselle on "Ijime". Japanissa Ijime nousi puheenaiheeksi 80- luvun lopulla, ja todellisen media mylläkän sai aikaan vuonna 1986 Kiyoteru Okochin itsemurha. Tämä 13- vuotias nuorukainen hirtti itsensä, ja jätti jälkeensä neljä sivuisen kirjeen, jossa kertoi muitten koulupoikien tehneen hänen elämästään helvettiä. Kirjeestä kävi ilmi muun muassa fyysinen väkivalta, jota poika oli kokenut kotimatkoillaan, ja järkyttävä tapaus, jossa oli ollut myös opettajia mukana. Hänen pulpettinsa oli siirretty luokan eteen, ja sen ympärille laitettu suitsukkeita, kukkia sekä Okochin omakuva. Tämän kaiken oli tarkoitus muistuttaa hautajaisia. Lisäksi pulpetilla oli suruvalittelukortti, jonka oli allekirjoittanut suurinosa hänen luokastaan, joitakin muita poikia, hänen luokanvalvojansa sekä kolme muuta opettajaa.

Tälläinen kiusaaminen, jossa opettajatkin ovat mukana, on hieman harvinaisempaa, mutta ei täysin tavatonta Japanissa. Opettajat eivät puutu asiaan, tai pahimmillaan lähtevät kiusaamiseen mukaan suojellakseen omaa imagoaan. Eihän se kävisi päinsä että ylemmät tahot saisivat tietää, ettei opettaja osaa pitää oppilaitaan kurissa!

Sääntöä säännön perään

Japanissa kiusaaminen on yleisintä yläasteikäisenä, eli n. 12-15- vuotiaiden keskuudessa. Ymmärtääksemme paremmin Ijimeä, meidän täytyy ymmärtää japanilaista yhteiskuntaa ja kouluelämää.

Japani ajatellaan usein hyvin ryhmäkeskeisenä kansana, ja sitähän se myös jollakin tasolla on. Erilaisuutta pidetään huonona asiana, ja kuten vanha japanilainen sanonta karkeasti kuuluukin: "Ulos törröttävä naula on hakattava alas". Koulua käydään monelta osalta ryhmänä; on jokapäiväistä siivoamista porukassa, erilaisia tapahtumia, joita järjestetään yhdessä luokan kanssa, jne. Japanilaisiin kouluihin kuuluvat myös tiukat säännöt: hiuksia ei saa kasvattaa pitkiksi, pidetään koulupukuja, ja jopa koulureitit saatetaan määrätä erikseen. Näitä kaikkia sääntöjä kuuluu noudattaa, ja sääntöjen noudattaminen liittyy vahvasti japanilaiseen homogeeniseen yhteiskuntaan.

Kaiken tämän keskellä, joudut vielä opiskelemaan ahkerasti, sillä Japanissa kokeet ovat vaikeita. Yli 95%  yläastelaisista jatkaa lukioon, ja lukion aikana monet käyvät lisäksi iltaisin cram schoolissa opiskelemassa lisää päästäkseen hyvään yliopistoon. Japani on todellinen opiskelumaa, jossa koulussa epäonnistuminen tuhoaa oppilaan mahdollisuudet elää ekonomisesti hyvää elämää. Lisäksi kaiken opiskelun keskellä oppilailla ei ole aikaa pitää hauskaa yhdessä, ja kehittää vuorovaikutustaitoja kylliksi. Stressi kasaantuu, eikä oppilaat välttämättä tiedä kuinka toimia kaikissa sosiaalisissa tilanteissa.

Kohtaus elokuvasta "mondai no nai watashitachi"(問題のない私たち)

Tässä stressaavassa, sääntöjä ja rajoituksia täynnä olevassa ympäristössä oppilaiden pitää opiskella itsensä puhki, samalla kuitenkaan erottumatta liikaa joukosta. Ijime on saattaa olla seurausta kaikesta tästä. Ijime saattaa kohdistua luokan matikka- tai kielineroon. Se saattaa kohdistua henkilöön, jonka vanhemmat ovat eronneet. Sellaiseen henkilöön, joka erottuu massasta jollakin tavalla. Se mikä kuitenkin tekee Ijimestä Ijimen on sen toimintamalli. Ijimessä ryhmä toimii yksilöä vastaan eristäen tämän sosiaalisesti, mikä on pahinta mitä japanilainen nuori voi kokea. Suomessakin tietyssä iässä ryhmään kuuluminen on useille tärkeää, joten miettikää tilannetta Japanissa.

Tälläisessä tilanteessa voisi kuvitella kiusatun puhuvan asiasta opettajille, mutta kuten aikaisemmin mainitsin, siitä ei juurikaan ole apua. Okochin tapauksessa opettajat kehottivat oppilasta vaihtamaan koulua, ja se siitä. Japanissa muutenkin oppilaan on hankalampi lähestyä opettajia, niin luokassa kuin luokan ulkopuolellakin. Japanissa opettajaa ei esimerkiksi keskeytetä viittaamalla, vaan opettajan on tarkoitus antaa tieto oppilaalle, ja oppilaan on tarkoitus itse ymmärtää annettu tieto.

Lisäksi monet Ijimen uhrit eivät halua kertoa kokemuksistaan kenellekään, sillä he ajattelevat olevansa itse syyllisiä, eivätkä siten halua vaivata ihmisiä asioillaan. Opettajat eivät kykene tai halua auttaa, ja opettajalle kertomisen pelätään vain pahentavan tilannetta.

Muita syitä

 

Muiksi syiksi Ijimelle on pidetty muun muassa kotioloja. Nykyään yhä useampi nainen valitsee Japanissa työnteon kotiäidiksi jäämisen sijaan, mikä saattaa johtaa siihen, että vanhemmilla ei ole aikaa huomioida lapsiaan tarpeeksi. Tälläinen tilanne saattaa olla lapselle sietämätön, ja johtaa Ijimeen toista henkilöä kohtaan.

Japanissa on käyty myös keskustelusta liiallisesta lasten lellimisestä. Jotkut vanhemmat ovat valmiita tekemään mitä tahansa lastensa eteen, ja estävät näin lasta toimimasta itsenäisesti. Vanhemmat toimivat ennen kuin tietävät mitä lapsi edes haluaa. Tälläinen lapsi, saattaa osata toimia vain kaikkien pillin mukaan, mikä puolestaan voi johtaa Ijimeen.

Loppujen lopuksi syitä on monia.

Mikä avuksi?

Ijimen juuret ovat niin syvällä japanilaisessa kulttuurissa, koulutusjärjestelmässä ja perhe-elämässä, että sitä on mahdotonta poistaa kokonaan. Se, että japanilaisessa yhteiskunnassa on tälläinen ongelma tarkoittaa sitä, että ongelman ratkominenkin pitäisi tapahtua siellä missä juuret ovat. Kokonaisen yhteiskunnan ja kulttuurin muuttaminen on erittäin vaikeaa, mutta Ijimen vähentämistä yritetään ahkerasti. Kouluille järjestetään muun muassa tiedotusta siitä miten toimia kiusaamistilanteissa. Onko näistä tiedotuksista sitten hyötyä... Kuka tietää?

Virallisten lukujen mukaan Ijime- tapaukset olivat vähenemään päin, kunnes vuonna 2010 kiusaamistapaukset nousivat 6.7% edelliseen vuoteen verrattuna. Syyksi epäiltiin opettajien entistä parempaa kykyä erottaa Ijime. Iwaten, Fukushiman ja Miyagin prefektuureissa itsemurhia tehtiin 156, yhdeksän vähemmän kuin vuonna 2009.Voiko tälläisiin lukuihin kuitenkaan koskaan luottaa? Moni tapaus jää kuitenkin vain kiusatun ja kiusaajien väliseksi asiaksi, joten tarkkojen lukujen saaminen on mahdotonta.