Vähemmistöt Japanissa: Ainut

(Kuvannut Tamoto Kenzo)

Japanin yksi suurimmista vähemmistöistä on Japanin pohjoisosissa elelevät Ainut (tarkoittaa ainun kielellä ihmistä). Ainut ovat Japanin alkuperäiskansa, ja heitä on maan virallisten raporttien mukaan n. 25 000 asustelemassa Hokkaidolla, Kurillien saarilla sekä Sakhalin saarella. Joidenkin lähteiden mukaan Ainuja olisi jopa 200 000, mutta määrää on hyvin vaikea laskea; Ainut ja tavalliset japanilaiset ovat ajan saatossa menneet paljon keskenään naimisiin, ja näiden jälkeläiset pitävät mielellään Ainu- taustansa salassa.

Ainuista on mainintoja jo 1200-luvulta, mutta japanilaisten kanssa he alkoivat olla yhteydessä vasta 1400-luvulla. Tokugawa- kaudella (1600-1868) japanilaiset alkoivat käydä ahkerasti kauppaa Ainujen kanssa, mikä mahdollisti kansojen tutustua toisiinsa paremmin. Kaikki ei kuitenkaan sujunut varsin mallikkaasti; japanilaiset toivat mukanaan tauteja, jotka levisivät Ainujen keskuuteen, ja toisinaan syntyi kiistoja kaupankäynnistä, joista merkittävimmäksi mainitaan Skakushain kapina vuosina 1669-1672.

Ainujen tilanne muuttui kuitenkin radikaalisti Meiji- restauraation jälkeen; Hokkaidon luonnonvaroja alettiin käyttää ahkerasti hyödyksi hallituksen kehotuksesta. On arvioitu, että Ainut menettivät tuolloin 1/3 viljelymaistaan. Samalla Ainuille myönnettiin Japanin kansalaisuus, mikä merkitsi Ainujen "itsenäisyyden" loppua. Ainujen perinteistä kulttuuria tuhoutui muutenkin tuohon aikaan merkittävästi, ja kehityksen mukanaan tuomat projektit syrjivät edelleen Ainuja. Yksi kiistanalaisin projekti oli padon rakentaminen paikkaan, jossa Ainut olivat perinteisesti kalastaneet lohta.

Ainut eroavat monella tavalla perinteisistä japanilaisista. Ainujen elämäntapana on ollut elää luonnon kanssa. He uskovat että kaikella on oma elämä/sielu, niin puilla, kivillä, vuorilla kuin linnuillakin. Nykyään vain vanhat ihmiset muistavat enää perinteisiä tarinoita ja lauluja Ainun kielellä, eikä kielestä ole kirjoitettua muotoa. Virallisten tietojen mukaan Ainun kieltä puhuvia on enää alle 100, ja kieli on katoamassa kovaa vauhtia. Monet Ainut saavat nykyään japanilaisen koulutuksen, minkä vuoksi heidän pääkielensä on japani. Ellei asialle tehdä mitään, Ainun kieli tulee lopulta katoamaan, ja sen mukana monet perinteiset tarinat ja laulut.

Perinteinen Ainu-mies.

Ulkonäöltään Ainut eroavat merkittävästi perus japanilaisista. Ainut muistuttavat monella tapaa kaukaasialaisia, mutta ovat todistetusti eri geeni-perimää. Karvoitus on voimakkaampaa, ja miehet lopettavatkin parranajamisen tietyssä vaiheessa elämäänsä, joten heillä on valtavat parrat ja viikset. Sekä miehet ja naiset leikkaavat hiuksensa melko tasaisiksi olkapään tasolle. Naiset tatuoivat suunsa, ja joskus kyynärvartensa, pikkuhiljaa iän karttuessa.

Perinteinen naisten huulitatuointi. Kuva 60-luvun paikkeilta. (Three Lions/Getty Images)

Ainuja verrataan joskus Amerikan intiaaneihin, mutta yksi merkittävä ero näissä kuitenkin mielestäni on. Amerikassa on oma sarjakuvakulttuurinsa, missä on mässäilty mielinmäärin villin lännen seikkailuilla intiaanien kera. En ole kuitenkaan kohdannut pienintäkään mainintaa Ainuista yhdessäkään mangassa tai animessa mitä olen lukenut/katsonut.

Ainut ovat todellakin olleet japanilaisten kaltoinkohtelemia jo vuosisatoja, ja he ovat edelleen melko vaiettu "asia" Japanissa. Japani tunnusti kyllä (paineen alla) Ainut alkuperäiskansaksi vuonna 2008, mutta muutosta parempaan ei kauheasti olla nähty. Ainut on ajettu vuosien saatossa yhä pohjoisemmaksi ja pohjoisemmaksi, ja populaatio on käynyt harvaksi. Lisäksi japanilaisia voisi hyvin syyttää kulttuurillisesta hyväksikäytöstä, mutta siitä jokaisella on varmasti omat eriävät mielipiteensä.Välillä onkin mukavaa huomata yksittäisiä japanilaisia, jotka arvostavat maansa alkuperäiskansaa aidosti.

Ainujen epävirallinen lippu.

On hyvä myös tietää, että Ainut eivät suhtaudu nykyään kovin myönteisesti sanaan Ainu, koska sille on vuosien saatossa syntynyt negatiivinen maine. Niinpä he kutsuvat itseään mieluummin nimityksellä utari, mikä tarkoittaa toveria. Virallisissa dokumenteissa heistä käytetään kumpaakin nimitystä.

Lähteinä Yoshio Sugimoton 'An Introduction to Japanese Society' kirja, sekä Wikipedia.

Tanabata eli 七夕

Tanabata juhla Edossa (Hiroshige, 1852)

Tanabata on Japanissa joka kesäinen tähtien juhla, jolloin juhlitaan kahden tähden, Vegan ja Altairin kohtaamista. Japanissa nämä tähdet tunnetaan myös nimillä Orihime ja Hikoboshi, sillä tähtii liittyy tarina rakkaudesta.

Tästä tarinasta on monta versiota, ja tässä olisi yksi sellainen:

Orihime, Taivaan kuninkaan Tentei:n tytär, kutoi joka päivä ahkerasti kauniita töitä Linnunradan vieressä. Hän oli kuitenkin murheellinen, koska hänellä ei ollut aikaa tavata ketään, ja siten rakastua keneenkään. Tentei järjesti lopulta tyttärelleen tapaamisen Linnunradan toisella puolella oleilevan lehmipaimenen Hikoboshin kanssa, ja Orihime ja Hikoboshi rakastuivatkin toisiinsa samantien. Häitä vietettiin, mutta Tentei raivostui tajutessaan, että Orihime lakkasi kutomasta kauniita töitään ja Hikoboshi antoi lehmiensä karata pitkin Taivasta. Niin rakastuneita he olivat. Tentei erotti pariskunnan, ja asetti Linnunradan heidän väliinsä. Hänen tyttärensä kuitenkin oli murheenmurtama, ja Tentei heltyi ja antoi luvan parille tavata kerran vuodessa seitsemäntenä päivänä, seitsemännessä kuussa.
Ensimmäisen kerran tämän päivän saapuessa Orihime kuitenkin purskahti itkuun huomatessaan, ettei Linnunradan yli ollut siltaa. Hänen itkunsa saattelemana paikalle saapui joukko harakoita, jotka muodostivat sillan Linnunradan yli, ja näin rakastavaiset saattoivat nähdä toisensa. Sanotaan kuitenkin, että jos Tanabatana sataa, harakat eivät pääse tulemaan, ja rakastavaiset joutuvat odottamaan tapaamistaan seuraavaan vuoteen.

Tanabataa juhlittiin ennen vanhaan lunisolaarisen kalenterin mukaan seitsemäntenä päivänä seitsemättä kuuta, mikä osuu gregoriaanisen kalenterin elokuulle. Nykyään Tanabatan juhlinta aloitetaan prefektuurista riippuen 7.7, kun taas joissakin paikoissa juhlinta suoritetaan vasta elokuun seisemännen päivän paikkeilla.

Sendain Tanabata festivaalien koristeluja.

Tanabatana on tapana kirjoittaa tanzaku- lapuille erilaisia toiveita, jotka sitten ripustetaan bambuun kiinni. Jotkut saattavat toivoa hyvää käsialaa, toiset opiskeluonnea. Joissakin paikoissa on tapana laittaa bambut jokeen virran vietäväksi, tai polttaa ne juhlien jälkeen, mutta usein koristellut bambut ripustetaan kodin ulkopuolelle roikkumaan. Erilaiset traditiot vaihtelevat hyvin paljon paikasta riippuen, ja Tanabatan tavat ovatkin usein liittyneenä paikallisiin Obon traditioihin. Tämä siksi, että lunisolaarisen kalenterin aikaan Tanabataa ja Obonia juhlittiin lähes samaan aikaan. Ne ajateltiinkin yhtenä juhlana, kunnes gregoriaaniseen kalenteriin siirtyessä Obonin juhlinta siirrettiin elokuulle.

Tanabataa juhlistetaan mm. festivaaleilla, jotka pidetään yleensä pitkillä kauppakaduilla. Tanabata- festivaaleihin kuuluu usein koristelukilpailut ja paraatit, sekä ruokakojut ja erilaiset pelit.

Tanzaku-lappuja

Oikein hyvää Tanabataa siis kaikille! Valitettavasti näyttää siltä, että ainakaan tänään Orihime ja Hikoboshi eivät pysty tapaamaan, sillä sateiselta näyttää tuolla Japanin päässä. Ehkä tämän takia onkin hyvä, että Tanabataa juhlitaan eri paikoissa eri aikaa ;) Kyllä sieltä vielä yksi aurinkoinen päivä pitäisi osua kohdilleen!

Tarkastelussa いじめ; japanilainen koulukiusaaminen.

Koulukiusaamista tapahtuu kaikkialla maailmassa.
Olen itse nähnyt koulukiusaamista, ja niin on varmasti nähnyt moni muukin.

Japaninkielen sana koulukiusaamiselle on "Ijime". Japanissa Ijime nousi puheenaiheeksi 80- luvun lopulla, ja todellisen media mylläkän sai aikaan vuonna 1986 Kiyoteru Okochin itsemurha. Tämä 13- vuotias nuorukainen hirtti itsensä, ja jätti jälkeensä neljä sivuisen kirjeen, jossa kertoi muitten koulupoikien tehneen hänen elämästään helvettiä. Kirjeestä kävi ilmi muun muassa fyysinen väkivalta, jota poika oli kokenut kotimatkoillaan, ja järkyttävä tapaus, jossa oli ollut myös opettajia mukana. Hänen pulpettinsa oli siirretty luokan eteen, ja sen ympärille laitettu suitsukkeita, kukkia sekä Okochin omakuva. Tämän kaiken oli tarkoitus muistuttaa hautajaisia. Lisäksi pulpetilla oli suruvalittelukortti, jonka oli allekirjoittanut suurinosa hänen luokastaan, joitakin muita poikia, hänen luokanvalvojansa sekä kolme muuta opettajaa.

Tälläinen kiusaaminen, jossa opettajatkin ovat mukana, on hieman harvinaisempaa, mutta ei täysin tavatonta Japanissa. Opettajat eivät puutu asiaan, tai pahimmillaan lähtevät kiusaamiseen mukaan suojellakseen omaa imagoaan. Eihän se kävisi päinsä että ylemmät tahot saisivat tietää, ettei opettaja osaa pitää oppilaitaan kurissa!

Sääntöä säännön perään

Japanissa kiusaaminen on yleisintä yläasteikäisenä, eli n. 12-15- vuotiaiden keskuudessa. Ymmärtääksemme paremmin Ijimeä, meidän täytyy ymmärtää japanilaista yhteiskuntaa ja kouluelämää.

Japani ajatellaan usein hyvin ryhmäkeskeisenä kansana, ja sitähän se myös jollakin tasolla on. Erilaisuutta pidetään huonona asiana, ja kuten vanha japanilainen sanonta karkeasti kuuluukin: "Ulos törröttävä naula on hakattava alas". Koulua käydään monelta osalta ryhmänä; on jokapäiväistä siivoamista porukassa, erilaisia tapahtumia, joita järjestetään yhdessä luokan kanssa, jne. Japanilaisiin kouluihin kuuluvat myös tiukat säännöt: hiuksia ei saa kasvattaa pitkiksi, pidetään koulupukuja, ja jopa koulureitit saatetaan määrätä erikseen. Näitä kaikkia sääntöjä kuuluu noudattaa, ja sääntöjen noudattaminen liittyy vahvasti japanilaiseen homogeeniseen yhteiskuntaan.

Kaiken tämän keskellä, joudut vielä opiskelemaan ahkerasti, sillä Japanissa kokeet ovat vaikeita. Yli 95%  yläastelaisista jatkaa lukioon, ja lukion aikana monet käyvät lisäksi iltaisin cram schoolissa opiskelemassa lisää päästäkseen hyvään yliopistoon. Japani on todellinen opiskelumaa, jossa koulussa epäonnistuminen tuhoaa oppilaan mahdollisuudet elää ekonomisesti hyvää elämää. Lisäksi kaiken opiskelun keskellä oppilailla ei ole aikaa pitää hauskaa yhdessä, ja kehittää vuorovaikutustaitoja kylliksi. Stressi kasaantuu, eikä oppilaat välttämättä tiedä kuinka toimia kaikissa sosiaalisissa tilanteissa.

Kohtaus elokuvasta "mondai no nai watashitachi"(問題のない私たち)

Tässä stressaavassa, sääntöjä ja rajoituksia täynnä olevassa ympäristössä oppilaiden pitää opiskella itsensä puhki, samalla kuitenkaan erottumatta liikaa joukosta. Ijime on saattaa olla seurausta kaikesta tästä. Ijime saattaa kohdistua luokan matikka- tai kielineroon. Se saattaa kohdistua henkilöön, jonka vanhemmat ovat eronneet. Sellaiseen henkilöön, joka erottuu massasta jollakin tavalla. Se mikä kuitenkin tekee Ijimestä Ijimen on sen toimintamalli. Ijimessä ryhmä toimii yksilöä vastaan eristäen tämän sosiaalisesti, mikä on pahinta mitä japanilainen nuori voi kokea. Suomessakin tietyssä iässä ryhmään kuuluminen on useille tärkeää, joten miettikää tilannetta Japanissa.

Tälläisessä tilanteessa voisi kuvitella kiusatun puhuvan asiasta opettajille, mutta kuten aikaisemmin mainitsin, siitä ei juurikaan ole apua. Okochin tapauksessa opettajat kehottivat oppilasta vaihtamaan koulua, ja se siitä. Japanissa muutenkin oppilaan on hankalampi lähestyä opettajia, niin luokassa kuin luokan ulkopuolellakin. Japanissa opettajaa ei esimerkiksi keskeytetä viittaamalla, vaan opettajan on tarkoitus antaa tieto oppilaalle, ja oppilaan on tarkoitus itse ymmärtää annettu tieto.

Lisäksi monet Ijimen uhrit eivät halua kertoa kokemuksistaan kenellekään, sillä he ajattelevat olevansa itse syyllisiä, eivätkä siten halua vaivata ihmisiä asioillaan. Opettajat eivät kykene tai halua auttaa, ja opettajalle kertomisen pelätään vain pahentavan tilannetta.

Muita syitä

 

Muiksi syiksi Ijimelle on pidetty muun muassa kotioloja. Nykyään yhä useampi nainen valitsee Japanissa työnteon kotiäidiksi jäämisen sijaan, mikä saattaa johtaa siihen, että vanhemmilla ei ole aikaa huomioida lapsiaan tarpeeksi. Tälläinen tilanne saattaa olla lapselle sietämätön, ja johtaa Ijimeen toista henkilöä kohtaan.

Japanissa on käyty myös keskustelusta liiallisesta lasten lellimisestä. Jotkut vanhemmat ovat valmiita tekemään mitä tahansa lastensa eteen, ja estävät näin lasta toimimasta itsenäisesti. Vanhemmat toimivat ennen kuin tietävät mitä lapsi edes haluaa. Tälläinen lapsi, saattaa osata toimia vain kaikkien pillin mukaan, mikä puolestaan voi johtaa Ijimeen.

Loppujen lopuksi syitä on monia.

Mikä avuksi?

Ijimen juuret ovat niin syvällä japanilaisessa kulttuurissa, koulutusjärjestelmässä ja perhe-elämässä, että sitä on mahdotonta poistaa kokonaan. Se, että japanilaisessa yhteiskunnassa on tälläinen ongelma tarkoittaa sitä, että ongelman ratkominenkin pitäisi tapahtua siellä missä juuret ovat. Kokonaisen yhteiskunnan ja kulttuurin muuttaminen on erittäin vaikeaa, mutta Ijimen vähentämistä yritetään ahkerasti. Kouluille järjestetään muun muassa tiedotusta siitä miten toimia kiusaamistilanteissa. Onko näistä tiedotuksista sitten hyötyä... Kuka tietää?

Virallisten lukujen mukaan Ijime- tapaukset olivat vähenemään päin, kunnes vuonna 2010 kiusaamistapaukset nousivat 6.7% edelliseen vuoteen verrattuna. Syyksi epäiltiin opettajien entistä parempaa kykyä erottaa Ijime. Iwaten, Fukushiman ja Miyagin prefektuureissa itsemurhia tehtiin 156, yhdeksän vähemmän kuin vuonna 2009.Voiko tälläisiin lukuihin kuitenkaan koskaan luottaa? Moni tapaus jää kuitenkin vain kiusatun ja kiusaajien väliseksi asiaksi, joten tarkkojen lukujen saaminen on mahdotonta.

Elokuussa luvassa arvonta!

Arvonta suoritetaan elokuussa kaikkien Matsukazen Facebook- sivujen tykkääjien kesken, ja palkinto tulee lähtemään onnekkaalle voittajalle suoraan Japanista! :) Palkinnon sisältö, sekä tarkempi arvontapäivä ilmoitetaan tarkemmin viimeistään pari viikkoa ennen arvontaa.

Kaikki, jotka tykkäävät Facebook- sivuista arvontapäivään mennessä, osallistuvat arvontaan. Eli nyt kannattaa tykätä, ja muistakaa kertoa tästä tilaisuudesta myös kavereille! :)

Matsukazen sivuista voit tykätä painamalla "tykkää" tämän sivun vasemmalta laidalta, tai menemällä osoitteeseen: www.facebook.com/matsukazeblog.

Sinä voit olla voittaja! ;)