Maaliskuussa Osakaan

Otsikkokin sen jo kertoo, eli Japaniin ollaan jälleen lähdössä; tällä kertaa tosin yhdessä mieheni kanssa :) Ollaan hänen kanssa juteltu jo pidemmän aikaa, että lähdettäisiin keväällä 2018 reissuun, sillä meillä tulee silloin 10 vuotta yhteiseloa täyteen. Mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa kyseistä päivää kuin hyvä ruoka ja meininki meidän lempimaassa ja lempikaupungissa eli Osakassa. Kannattaa siis pysyä kuulolla, mikäli reissukuvat ja kuulumiset kiinnostavat. o(*^▽^*)o

Maisemia Umeda Sky Buildingin katolta vuodelta 2015.

Lähdetään maaliskuun alkupuolella Japaniin ja ollaan reissussa päälle 3 viikkoa. Päätettiin heti, että ollaan vähän pidempi aika kun miehellekin on hyvin lomapäiviä kertynyt. Ja kun Japaniin asti lähdetään niin ei siellä viitsi viikkoa kahta vain viettää. Ollessani vaihdossa Osakassa, mieheni tuli käymään joulun jälkeen ja oli siellä 10 päivää, eikä se ollut hänen mielestään ollenkaan tarpeeksi. Nyt pitäisi aikaa ainakin riittää.

Happy times ♥

Sukuloimisen lisäksi ollaan vähän mietitty jo mitä kaikkea halutaan nähdä ja tehdä, mutta onneksi tässä on vielä aikaa pohtia ennen reissua. Narassa käydään ainakin, sillä mieheni ei ole siellä vielä käynyt. Itsekin haluaisin johonkin uuteen paikkaan ja Kanazawaa olen ainakin harkinnut. Isekin kiinnostaisi kovasti ja se reissu toteutettaisiin varmaankin vuokra-autolla. Nyt hyviä ehdotuksia kehiin!

Tämä reissu tietysti merkitsee sitä, että keväällä on melkoinen tohina, jotta saan hoidettua mahdollisimman paljon koulujuttuja pois alta ennen lähtöä. Reissun jälkeen on myös luvassa kokeita ja seminaareja, joten voi olla että reissussakin pitää pari iltaa uhrata kouluasioille. Huomasin myös, että yksi kurssi alkaa juuri kun lähdetään reissuun... Onneksi kyseisen kurssin opettaja on valmis sumplimaan asioita, että saan kurssin hoidettua. Ryhmätöitäkin ovat päättäneet lykätä tähän keväälle, mutta eiköhän niistäkin selvitä hengissä.

Ilmoittelin jo entiselle työkaverillekin tulostani ja hän lupasi koota mölkkyporukan yhteen viettämään iltaa meidän kanssa.Tosiaan onnistuin tutustumaan japanilaisiin mölkkyilijöihin keväällä 2016, en vaan ole muistanut siitä episodista tänne blogiin ilmeisesti mitään mainitakkaan. Mutta tosiaan, tosi kivaa miehellenikin, että pääsee viettämään iltaa ihan paikallisten kanssa ettei meno jää liiaksi turistitasolle. Näillä näkymin osallistutaan heidän kanssa harjoituksiin, minkä jälkeen luvassa on 飲み会 (nomikai eli juomingit).

Ammattilaisen taidolla.

Ostettiin siis liput jo joulukuussa, mutta saan vasta nyt aikaiseksi kirjoitella asiasta tänne. Tässä on siis ollut jo vähän aikaa miettiä mitä kaikkea kivaa sitä oikein tällä reissulla keksisikään ja yksi tosi turistijuttu minkä haluisin tehdä, on valokuvaus Kiotossa geisha-vaatteissa ja meikeissä. Löysin yhden valokuvaamon netistä, mikä vaikuttaa ihan kivalta, eikä hinnat ole ihan mahdottomia, vaikka ei nyt mitään halpaakaan... Mutta olisi kyllä astetta erikoisempi 10-vuotiskuva! Katsotaan sitten, mutta jos tämä toteutuu niin siitä tulee ehdottomasti juttua blogiin.

Ajallisestihan maalis-huhtikuu on aivan mahtavaa aikaa Osakassa, sillä sää on yleensä tähän aikaan jo vähän lämpimämpi ja kirsikankukatkin alkavat kukkia ♥ Tässä juuri katselin, että kaksi vuotta sitten otin ensimmäiset kuvat kirsikankukista 25.3, joten sormet ristiin että ehditän niitäkin reissulla ihailemaan. Tämän hetkisen ennusteen mukaan Osakassa kukinta alkaa 28.3 ja paras aika niiden katselulle olisi 3-11.4. Tiukille menee, sillä palaamme Suomeen jo 4. huhtikuuta.

Lämpötiloja 2016 maaliskuun lopusta ja huhtikuun alusta.

Ensimmäisiä kirsikankukkia (29.3.2016)

Mikäli mielit seurata reissua tiiviisti mukana, niin Instagramiin on taatusti tulossa paljon kuvia eli jos et vielä seuraa minua niin blogin oikeasta laidasta löydät nappulan, mistä seuraaminen onnistuu kätevästi. (☞ﾟ∀ﾟ)☞

Muisteluita: takaisin Suomeen

Muistoja paluusta Suomeen toukokuussa:

Viimeiset viikot Japanissa olivat hektisiä. Työharjoittelu loppui 14.5 ja Suomeen palasin 20.5. Osa-aikatyötä tein 18. päivään asti ja kaiken tämän ohella piti pakata, maksaa laskuja, postittaa tavaraa Suomeen ja hoitaa muita asioita.

Aloitin pakkaamisen jo Golden Weekin aikana heti toukokuun alussa, sillä minulla oli siinä välissä pidempi loma, emmekä olleet suunnitelleet mitään reissujakaan sillä Golden weekin aikana matkustaminen hyper kallista. Niinpä pakkailin ja katselin Netflixiä siinä sivussa. Yhtenä päivänä käytiin testaamassa ihanan okonomiyakiravintolan, mikä oli mielettömän hyvä paikka lähellä Ibarakin JR-asemaa. Siellä käytiinkin vielä toisen kerran ennen paluuta, niin hyvä paikka oli.

Viimeinen harjoitteluvikko vierähti melko nopeasti ja perjantai illalla tytöt tulivat mun luokse viettämään iltaa. Katsottiin pari leffaa, syötiin juustoja ja juotiin viiniä. Kyyneleitäkin vuodatettiin, sillä olihan tuo ilta viimeinen yhteinen iltamme. Viiniä juotiin kyllä vähän liikaakin, ja aamulla olo oli vähän hutera. Viimeinen työpäivä oli vielä edessä ja samalla päättäjäiset.

Ilmaiset sapuskat tuli vedeltyä koululla ja muutama yhteiskuvakin otettua. Niin päättyi se vaihe elämästä. Haikeaa se kyllä oli. Illalla koko porukka meni vielä syömään Beer Gardeniin Umedaan, kiinalaistyyppiseen buffet-ravintolaan ja siellä sitten kyyneleet valui kun sanoimme monille tyypeille hyvästit.

Helen uhmasi Okinawan kirousta ja lähti vielä Ishigakiin parin muun opiskelijan kanssa, mutta me Esterin kanssa jäimme Osakaan ja viimeisen viikon alussa menimme saattamaan Andreaa bussiasemalle. Bussin odottelu oli hirveää ja kun se vihdoin sieltä tuli niin kyyneleille ei meinannut tulla loppua. Esterin äiti, joka oli saapunut pari päivää aiemmin, oli mukana ja hänkin itki meidän sanoessa hyvästejä. Itku meinaa tulla tätä kirjoittaessakin, niin hyviä kavereita kaikista minulle tuli.

Esterille sanoin hyvästit viimeisenä iltanani Japanissa. Kävimme porukalla syömässä aiemmin mainitsemassani okonomiyaki paikassa, mistä muodostui tavallaan viimeinen ateriani Japanissa. Siitä jatkoin Helenin kanssa (tuli samana päivänä takaisin Osakaan) mun kämpille, missä Helen vietti viimeisen yön kanssani. Jouduimme heräämään jo kolmen jälkeen yöllä, sillä minun piti ehtiä aamun ensimmäiseen junaan kaikkien tavaroideni kanssa. Onneksi Helen oli apuna, mutta arvatkaa sitä kyyneleiden tulvaa kun istahdin bussiin ja vilkutin hyvästit viimeisellekin toverille.

Aikamoisessa sumussa meni tuo paluu, sillä paluulentoni ei suinkaan ollut suora lento (yhyy, miksi mä oon niin kitsas) vaan jouduin kiertämään Tokion ja Munchenin kautta kotiin. Arvatkaa sitä ketutuksen määrää kun lento meni ihan Suomen ja Helsingin vierestä Saksaan... Onneksi odotusajat eivät olleet sentään pitkiä. Saksassa sitten aloin kuulla suomen kieltä ja sekös vasta oudolta tuntui... ja suorastaan ärsyttävältä. Siitäkin kuitenkin selvisin ja pian kone jo olikin laskeutumassa Helsinki-Vantaalle. Siinä katsellessani Helsinkiä yläilmoista tajusin kuinka tajuttoman pieni paikka se oikeasti on!

Erinäisten sekoilujen jälkeen löydettiin vihdoin Villen kanssa toisemme ja matka kotiin alkoi. Tosin "koti" oli uusi asunto, mihin Ville muutti minun lähtiessä Japaniin. Kissa katsoi minua kuin vierasta sikaa, mutta muisti parissa päivässä minut ja tehtäväni: ulkoiluttaa sitä aina käskystä... Totuttelu suomalaiseen arkeen alkoi ja häiden suunnittelu alkoi tosissaan.

Ensimmäiset kuukaudet menikin niin vinhaa vauhtia, että ihan tuntuu etten ole kunnolla niitä rekisteröinyt. Pienoinen minimasennus iski häiden jälkeen, kun ei enää ollutkaan joka päivä jotain tehtävää. Oli liikaa aikaa ikävöidä ystäviä ja Japania. Monet itkut on itketty, mutta vähitellen olen taas saanut otetta elämästä. Blogin kirjoittaminenkin on tuntunut ylivoimaiselta, minkä takia tämänkin postauksen kirjoittaminen on kestänyt monta kuukautta. Animen katsominen on nykyään tuskaa, sillä pillahdan itkuun pienimmistäkin tutuista asioista. Näin monen kuukauden jälkeen luulisi ikävän jo hellittävän... Ja ehkä se onkin hellittänyt, mutta jäljelle on jäänyt sellainen tunne etten tiedä minne oikeasti kuulun.

Onneksi saan jälleen opettaa kansalaisopistossa japania, mikä on sellainen valopilkku minun elämässäni. On kiva päästä jakamaan sellaista mistä itse nauttii niin kovasti, vaikka täydellinen opettaja en olekaan. On kiva silti huomata, että Japanista mukaan tarttui paljon uutta mitä opettaa muillekin. Harmikseni tämä vuosi on luultavasti kuitenkin viimeinen opetushommissa, sillä pyrin valmistumaan kevääseen mennessä. Sen jälkeiset suunnitelmat ovat vielä auki, enkä sen vuoksi pysty lupaamaan kansalaisopistoille mitään. Mennään nyt päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tuleman pitää :)

Kesennuma kutsuu

Mainitsin aikaisemmassa postauksessa projektista, johon Darryl pyysi minua mukaan ja lupasin kertoa asiasta paremmin mikäli suunnitelmat käyvät toteen. Nyt on tullut aika paljastaa mistä on oikein kyse!

Kyse on projektista, mikä toteutetaan yhteistyössä Kesennuman kaupungin kanssa ja Darrylin vetämän kurssin opiskelijat ovat mukana projektin toteuttamisessa. Mukaan haluttiin myös ulkomaalaisia, sillä projektin tarkoituksena on lähteä katsomaan millainen paikka Kesennuma on ja mitä sillä on tarjottavaa turisteille. Kesennuma kärsi pahasti vuoden 2011 tsunamin aiheuttamista tuhoista ja turismin lisääminen on Kesennuman yritys kohentaa pahasti kärsinyttä taloutta. Kesennuma on siis n. 66 000 ihmisen asuttama kaupunki Miyagin prefektuurissa, Tokiosta noin 450 km pohjoiseen päin.

Kesennuma on melko tuntematon paikka sekä ulkomaalaisille että japanilaisille, minkä takia projektiryhmä lähtee henkilökohtaisesti paikan päälle tarkoituksena kertoa samalla sosiaalisen median kautta mitä näemme ja koemme. Monet turistit suuntaavat yleensä Tokioon ja muihin isoimpiin kaupunkeihin ja meidän tehtävänä onkin myös kertoa Kesennuman kaupungille rakentavaa palautetta turismin lisäämisen kannalta.

Lähdemme matkaan 6. marraskuuta ja suuntaamme luotijunalla kohti Tokiota, missä vaihdamme toiseen luotijunaan ja jatkamme matkaa pohjoiseen. Matkan loppuosuus pitää mennä bussilla ja saavumme perjantai-illalla perille. Meillä on paljon nähtävää viikonlopun aikana ja alustavan ohjelman mukaan mennään lähes minuutti aikataululla eteenpäin.

Kun Kesennumaa hakee Google kuvahaulla, näytön täyttää surulliset kuvat tsunamin jälkeisestä kaaoksesta. Youtubessa on videoita, joista näkee minkälaista tuhoa tsunami saa aikaan vyöryessään kohti kaupunkia. Kesennumassa ihmishenkiä ei onneksi menetetty niin paljon kuin monissa muissa kaupungeissa, sillä suurin tuho kohdistui satamaan eikä asutusalueisiin. Siltikin moni menetti talonsa ja omaisuutensa rakkaista ihmisistä puhumattakaan.

Japani on antanut minulle niin paljon, että olen iloinen saadessani tehdä edes pienen vastapalveluksen menemällä paikan päälle ja kertomalle muille näkemästäni. Kyseessä on pieni projekti, mutta toivon että tämän projektin myötä edes muutama ihminen päättää nähdä muitakin osia Japanista kuin perinteisen Tokion ja Osakan. Itse tunnen olevani etuoikeutettu saadessani osallistua tähän projektiin ja päästessäni näkemään Japania ihan uudelta kannalta.

Seurataksesi eturivistä reissuani Kesennumaan, suosittelen seuraamaan minua ja blogiani Instagramissa tai vaihtoehtoisesti Twitterissä. Reissupäivitystä on tietysti luvassa myös blogiin, mutta vasta reissun jälkeen kun aikaa riittää kirjoittamiseen. Tukea voi osoittaa mm. tykkäämällä projektin sivuista Facebookissa.

"The Best Is Yet To Come"

Alle viikko lähtöön. Mihin tää aika oikein menee? Vielähän oli tammikuu ja ajattelin, että aikaa on vielä paljon ennen lähtöä.

Elokuun alku on mennyt melko rauhallisissa tunnelmissa tavaroita pakkaillen. Asunto alkaa pikkuhiljaa tyhjentymään laatikoihin, vaikka V ei olekaan vielä löytänyt itselleen asuntoa. Laukut on jo nostettu esille, mutta en ole vielä niihin pakannut mitään. Ehkä sitä jotenkin haluaa ajatella, ettei lähtöön oikeasti ole niin kauaa aikaa että niitä kannattaisi vielä pakkailla. Olen muutenkin sen tyylinen ihminen, että pakkaan kaiken viime hetkellä. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin koepakata laukun nähdäkseni saanko kaiken tarpeellisen ahdettua mukaan. Lentolippuihini kuuluu kaksi matkalaukkua ruumaan, mutta tarkoitukseni oli pärjätä yhdellä laukulla menomatkalla.

Pari viikkoa sitten vietin mukavaa aikaa veljeni luona ja nyt viikonloppuna veljentytöt kävivät yökyläilemässä meikäläisen luona. Tuli katsottua paljon lastenleffoja ja pelailtua pleikalla pitkin päivää. Tunsin olevani jo aika vanha kun makoilin sohvalla katsomassa pelin etenemistä ja yhtäkkiä havahduinkin siihen kun veljentyttö kyseli nukunko mä... En tietenkään nukkunut! :D

Tämän viikon teemana onkin sukuloiminen, sillä tarkoitukseni on käydä moikkaamassa kaikkia läheisimpiä sukulaisia ennen lähtöä. Minkäänlaisia jäähyväisbileitä kavereiden kanssa ei ole tiedossa, sillä kaikki kaverini ovat niin hajallaan ympäri Suomea, että sellainen olisi käytännössä melko mahdotonta. Olen kuitenkin nähnyt muutamia kavereita lähiaikoina ja vielä olisi tarkoitus käydä yhden kaverin kanssa jonkinlaisella jäähyväisillallisella Raumalla.

Lähtö hulinaa

Heinäkuu vierähti niin vauhdilla, etten ehtinyt päivitellä edes blogia. Tarkoitus oli kyllä kirjoittaa aiemmin, mutta itsepäinen päätökseni olla kirjoittamatta ennen kuin saan enemmän tietoa kämpästäni Japanissa johti siihen, että sainkin odottaa postauksen kirjoittamista kauemmin kuin osasin odottaa.

Mitä heinäkuussa siis tapahtui?

Heinäkuun puolessa välissä sain ilmoituksen Certificate of Eligibilityn saapumisesta Osaka Gakuin yliopistolle. He postittivat sen Suomeen ja muutamassa päivässä käsissäni olikin lappu, minkä saamisesta olin unelmoinut jo muutaman vuoden. Lapun mukana tuli myös pientä käytännön informaatiota koskien koulun alkamista sekä muita käytännön asioita ennen saapumista Japaniin.

Kurssilista päivitettiin myös koulun sivuille ja näillä näkymin näyttää siltä, että otan kolme kurssia kielen opiskelun lisäksi. Kurssit joita olen valitsemassa liittyvät talouteen, yrittäjyyteen ja bisneskulttuuriin. Päivät eivät näyttäisi olevan mahdottoman pitkiä ja koulukin alkaa joka päivä 9:00 eli ei tarvitse ihan aamuaikasella taivaltaa koulun tielle.

Lisäinfoa odotellessa

Sää ei ole hirveästi suosinut meitä suomalaisia ja välillä tsekatessani Osakan lämpötiloja toivon, että voisin jo lähteä sinne.

Koko ajan se päivä on silti lähempänä. Yksi asia mikä sai minut tajuamaan, ettei lähtöön loppujen lopuksi ole enää kovinkaan kauaa oli Mian ja kumppaneiden saapuminen Suomeen. En ole heitä vielä tavannut, mutta odotan sitä innolla. He palaavat takaisin Japaniin vain noin viikkoa ennen kuin itse lähden kohti Osakaa, joten kun he saapuivat Suomeen ajattelin mielessäni: "Apua, sitten kun he lähtevät takaisin, minulla on enää viikko jäljellä armonaikaa!".

Nyt viikkoni menevät lähinnä vain töissä ja siinä, että yritän kontrolloida shoppailuhimojani. Miten säästäminen voikin olla näin hankalaa? Apurahahakemuksesta tuli aiemmin tässä kuussa viestiä ja se on nyt täytetty ja lähetetty eteenpäin. Olen myös onnistunut laittamaan viestiä jo englanninkielisestä vakuutustodistuksesta ja todistuksesta kelan tuista. Jäljellä olevaa tehtävää on nyt lähinnä viisumin anominen, matkustusilmoituksen tekeminen sekä asunnon luovuttaminen eli asioita, jotka pystyn hoitamaan vasta paljon myöhemmin.

OGU:lta tuli jo virallinen hyväksymiskirje missä kerrottiin, että lisätietoa kämpistä on tulossa myöhemmin. Odottelen jo innolla infoa niistä, sillä haluan tietää millaisessa paikassa asun opiskeluideni ajan. Kuulin viime vuoden vaihtarilta, että hänelle oli lähetetty erilaisia vaihtoehtoja, joista hän oli saanut valita mieleisensä. Hän oli kuulemma ottanut halvimman ja siten pienimmän kämpän, mikä oli varusteltu mm. sängyllä ja kokoontaitettavalla pöydällä. Kokoa kämpällä ei kuulemma ollut nimeksikään, mutta se ei tule minulle yllätyksenä; onhan japanilaiset asunnot tunnetusti ahtaita.

Sain myös mielenkiintoisen viestin ANA:lta, jolta ostin lentoliput Japaniin. He ilmoittivat, että paluulentoni München-Helsinki osuus on peruttu, eikä heillä ole vielä tietoa korvaavista lennoista. Ohjeissa käskettiin ottaa heihin yhteyttä, mutta heidän nettisivuillaan ei ole mitään kunnollisia ohjeita minne. Päätin siis antaa asian olla ja selvitellä asiaa jahka pääsen Japaniin, sillä asian hoitaminen on huomattavasti helpompaa paikan päällä. Tosi ärsyttävää, mutta en ole jaksanut asiaa sen enempää stressata vielä, sillä paluulentoihin on joka tapauksessa aikaa vielä yli puoli vuotta. Ja voihan olla että joudun joka tapauksessa muuttamaan vielä paluulennon päivää, kuka tietää.

Varasimme Helsinki-Vantaan GLO-hotellista huoneen lentoani edeltäväksi yöksi, sillä muuten joutuisimme lähtemään keskellä yötä Raumalta kohti Helsinkiä, mikä ei ole kauhean mukava ajatus. Unta tuskin tulee paljoakaan, mutta ainakin saa hiukan levähtää ennen aikaista lentoa. Hotelli on lentoaseman yhteydessä, joten minulla ei ole matka eikä mikään hotellilta turvatarkastukseen.

© Glo Hotels

Alle kaksi kuukautta reissuun. Välillä katselen meidän Masu-kisua ja tuumin mahtaako se muistaa enää minua kun tulen takaisin. Ajatus on raastava. Keskusteluni V:n kanssa kääntyvät usein reissuuni ja siihen kuinka odotan, että hän tulee käymään Osakassa. Meillä on jo paljon suunnitelmia mitä haluamme nähdä ja kokea, enkä malta odottaa että pääsen näyttämään hänelle paikkoja. ♥

Rotary-kokous Raumalla

Eilen oli jännittävä päivä, sillä olin paikallisen Rotaryklubin kokouksessa vieraana kertomassa itsestäni ja tulevasta vaihdostani Japanissa. Kuten aikaisemmassa postauksessani kerroin, minut valittiin tämän vuoden stipendiaatiksi.

Kokous pidettiin paikallisessa lounasravintolassa missä minua odottikin jo samainen henkilö, joka ilmoitti minulle sähköpostitse valintatuloksesta. Klubi tarjosi minulle ystävällisesti lounaan, minkä söimmekin kokouksen aluksi erillisessä klubille varatussa tilassa.

Suurinosa klubilaisista oli vanhempaa miesväkeä, mutta oli joukossa muutama nuorempikin mies ja peräti yksi nainen. Kaikki olivat todella ystävällisiä ja juttelinkin muutaman herran kanssa mm. kanjeista jo ennen omaa puheenvuoroani. Kokouksen lopuksi pääsinkin sitten estradille, missä sain kuulla ensin miksi hakemukseni valittiin 13 muun joukosta. Valitettavasti en muista kaikkia kriteerejä, mutta he olivat ilmeisesti tykästyneet siihen, että minulla on selkeät päämäärät asioiden suhteen ja kiinnostusta tehdä harjoittelu Japanissa.

Olin valmistellut vain suullisen puheen, missä kerroin lyhyesti itsestäni ja opiskeluistani sekä tulevasta vaihdosta ja suunnitelmista sen suhteen. Aikaa esitykseeni meni maksimissaan 10 minuuttia, minkä jälkeen olin varautunut vastaamaan kysymyksiin, mikäli sellaisia jollakin olisi. Pitäessäni esitystä minusta tuntui, että ketään ei oikein kiinnostanut juttuni. En tiedä mistä se johtui. Ehkä siitä, että suomalaiset ovat niin ilmeettömiä kuunnellessaan esitystä... Jokatapauksessa asia ei ihan näin tainnut olla, sillä sain vastailla todella moniin kysymyksiin kulttuurista ja omista suunnitelmistani. Oli todella ilahduttavaa huomata, että Japani tuntui kiinnostavan heitä aidosti.

Sain myös kuulla, että saan matkalleni mukaan pari Rotareiden viiriä, mitkä minun on määrä toimittaa Osakassa paikallisiin Rotaryklubeihin. Samalla tarkoituksena on (mikäli oikein ymmärsin) kertoa vähän Suomesta ja muusta mukavasta japanilaisille klubilaisille. Odotan innolla, että pääsen toteuttamaan tätä osuutta vaihdostani! ^_^

Vaihtoa odotellessa

Pientä päivitystä  vaihto-opintoihin valmistautumisesta.

Pitkällisen pohdinnan päätteeksi päädyin ostamaan muutoskelpoiset meno-paluuliput ANA:lta ja hintaa niille tuli päälle 700€. Meno on yhdellä välilaskulla Frankfurtissa, joten ei tarvi vaihtaa konettakaan kuin kerran. Paluussa onkin sitten yksi vaihto enemmän Tokiossa, mutta sitä en vielä murehdi kun voi olla että se koko paluupäivä tulee vielä muuttumaan.

Lisäksi sain tietää, että minut valittiin paikallisen Rotary-klubin stipendiaatiksi! Olin todella yllättynyt huomatessani sähköpostin missä asiasta minulle ilmoitettiin. Minua pyydettiin myös heidän kokoukseensa, missä minun pitää sitten kertoa itsestäni ja opiskeluistani ja suunnitelmistani Japanissa opiskelun suhteen. He ovat varanneet tälle kaikelle aikaa puoli tuntia, joten yritän nyt henkisesti valmistautua koitokseen. Esitelmien esittäminen ei ole minulle kuitenkaan mikään ongelma, joten hyvillä mielin odottelen kokousta. Kaiken tämän lisäksi minun pitää vaihdon jälkeen pitää myös jonkinlainen esitelmä heille (ja kenties muille?) vaihdosta ja siitä mitä kaikkea sitten lopulta teinkään siellä Japanissa.

Meillä oli myös viime kuussa pienimuotoinen lähtöorientaatio Raumalla, missä käytiin taas läpi asioita joita pitää hoitaa ennen vaihtoon lähtöä. On helpottavaa huomata, että olen hoitanut jo paljon asioita pois päiväjärjestyksestä, mutta samalla iskee stressi niistä asioista mitkä pitää vielä hoitaa. Lähinnä hoidettavana on vielä koulun kanssa joitakin asioita kuten kurssivalinnat Japanissa ja apurahahakemus.

Hommasin itselleni myös kansainvälisen opiskelijakortin mistä toivon olevan hyötyä Japanissa. Hirveästi etuja ei ainakaan netistä löytynyt, mutta jos sain viime kerralla alennusta ihan suomalaisella VR:n opiskelijakortilla niin uskon että saan tällä uudella kortilla myös.

Tarkoituksena on myös matkustella naapurimaihin vaihdon aikana ja surffailinkin netissä yksi päivä etsien edullisia lentoja mm. Koreaan ja Hong Kongiin. Huomasin, että Peach Aviationilla pääsee todella edullisesti Osakasta vähän joka puolelle.

Lähtöorientaatio Tampereella

Olimme perjantaina yhdessä kaverini kanssa Tampereella järjestetyssä lähtöorientaatiossa, mikä on tarkoitettu ulkomaille vaihtoon ja/tai harjoitteluun lähteville opiskelijoille. Tapahtuman järjesti yhteistyössä Satakunnan ammattikorkeakoulu, Tampereen ammattikorkeakoulu, Tampereen yliopisto ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu, ja lähtijöitä ilmestyikin mukavasti kaikista kouluista Tamkin tiloihin aamuyhdeksäksi.

Aamu alkoi kahvituksella, minkä jälkeen siirryimme juhlasaliin kuuntelemaan pitkästyttäviä luentoja erilaisista aiheista kuten konsuliasioista sekä terveydenhuollosta. No, jäi luennoista hieman käteen jotain, vaikka esimerkiksi ulkoasianministeriön edustaja maalailikin kaikenlaisia kauhukuvia mieliimme kertomalla esimerkiksi kuinka he hoitavat ulkomailla kuolleet takaisin Suomeen... Terveydenhoitaja puolestaan pelotteli meitä kaikilla mahdollisilla taudeilla mitä voimme maailmalta saada ja muistutteli rokotuksien tärkeydestä (mitä ei pidä tietenkään kiistää).

Lisäksi kuulimme kahden entisen vaihtarin kokemuksia Lontoosta, mutta eipä siinä ollut juurikaan mitään tärkeää infoa meikäläiselle. Sen jälkeen saimme kuulla jälleen kerran kulttuurishokista ja kuinka tunnistaa oireet ym. Olemme kuunnelleet valehtelematta jo viisi kertaa aikaisemmin kulttuurishokista siitä lähtien kun aloitimme opiskelun Raumalla, joten asia on jo erittäin hyvin vatvottu.

Ruokailun jälkeen siirryimmekin sitten maakohtaisiin ryhmiin ja pääsin tapaamaan muita Japaniin lähtijöitä. Mikäli käsitin oikein niin osa on menossa Tokioon ja osa Akitaan Osakan lisäksi. Konkarina oli minulle entuudeltaan tuttu henkilö ja hän kertoi sitten opiskelustaan Osakasta ja antoi vinkkejä muille. Oli ihan kiva kuulla miten hän oli tietyt asiat hoitanut ja sain hieman lisätietoa myös viisumiasioista mikä on painanut mieltäni kovasti. Olen kuitenkin saanut nyt kuulla useammaltakin taholta, että itse viisumin anominen Helsingissä käy käden käänteessä, joten taidan vihdoinkin uskaltaa ostaa lentoliput hyvillä mielin :)

Aika paljon tuli sellaista asiaa mikä oli minulle entuudestaan tuttua, mutta sain hyödyllistä tietoa mm. kursseista, asumisesta ja muista käytännön asioista mitä pitää hoitaa Japaniin saavuttaessa. Kuulin myös, että pitää olla älyttömän hyvä kielitaito jos mielii ottaa samoja kursseja japanilaisten kanssa tai saada työharjoittelupaikan... Oli myös kiva nähdä kaksi muuta Osakaan lähtevää opiskelijaa, vaikka emme sitten enempää jutellut. Meitähän lähtee siis Samkista yhteensä neljä opiskelijaa ja muista kouluista oli paikalla n. 7 opiskelijaa. Korean ryhmä oli samassa luokassa ja heitä oli suunnilleen saman verran tai vähän enemmän.

Kaiken kaikkiaan päivä oli ehkä vähän turha sellaisille, jotka ovat jo entuudestaan matkustellut ja käynyt kohdemaassaan, vaikka sainkin joitakin hyödyllisiä tietoja ongittua ilmoille. Päivä kesti sellaiset kuusi tuntia ja olin ihan poikki sen jälkeen vaikka mitään erityistä emme tehneetkään. Kivasti piti sitten vielä ajaa Raumallekin sen jälkeen.

Tapahtuman nettisivuille oli muuten lisätty myös kätevä check-list, mihin voi ruksia hoidettuja asioista:

Katselin jälleen lentolippujakin ja taidan vihdoin ja viimein olla siinä tilanteessa, että liput ovat kohta hankittuna. Onpahan sitten ainakin yksi vaihe taas hoidettuna :)

Hakupaperit valmiina; piinaava odotus alkakoon

Pientä päivitystä vaihto-opiskeluista näin vaihteeksi.

Ensinnäkin sain vihdoin ja viimein sähköisen lomakkeen täytettyä ja lähetettyä sen eteenpäin. Äsken lähetin samaiset dokumentit myös kv-vastaavalle, joka ei muuten pääsisi hakemuksiin lainkaan käsiksi. Suosituskirjeet lähtevät suoraan postilla kohti Japania ja nyt alkaakin sitten se piinaava vastauksen odotus.

Hakupapereita

Kaverini päätti, että hän lähtee Japaniin myös elokuussa, joten ei tarvitse lähteä ihan yksin. Kyseessä on sama kaveri, joka oli kanssani Tokiossa vuonna 2012 ja hänen huonoksi onneksi matka-aika on jälleen elokuussa, eli pahimpaan mahdolliseen aikaan. Eipä tuo kuitenkaan liikoja haittaa, sillä olemme miettineet jo paljon kaikenlaista kivaa missä tulemme käymään sen lyhyen ajan mitä hän viettää Osakassa kanssani. Lähtöpäivä on siis lyöty nyt lukkoon eli 18.8 suunta on kohti Japania, ellei katastrofia pääse tapahtumaan. Koulu alkaa vasta 31. päivä elokuuta, joten minulla on hyvin aikaa lomailla kaverin kanssa ennen opiskeluiden alkua.

Olen ollut vähän yllättynyt siitä kuinka paljon on oikeasti hommaa tehtävänä ennen kuin se itse vaihto sitten toteutuu. Olen siis ollut tietoinen työn paljoudesta, mutta jotenkin sen alkaa sisäistämään vasta nyt kun näitä erinäisiä asioita on pitänyt ruveta itse selvittämään. Ensinnäkin pelkästään lentolippujen miettiminen on aiheuttanut minulle päänsärkyä, mutta eiköhän siitäkin selvitä ajoissa. Lisäksi se kuinka myöhään tulen saamaan Certificate of Eligibilityn ja viisumin on vaivannut päätäni.

Vuoden 2014 alkuraportti

Tarkoituksenani oli tehdä tänne jälleen jonkinlainen kooste viime vuodesta, mutta en ole saanut vaihteeksi mitään aikaiseksi. Yritin miettiä vuoden kanjiani, enkä saanut päähäni kuin yhden sanan ja kanjin. Luonnollisesti, siitä valikoitui tämän vuoden merkki. Kyseessä on siis 功(isao, ku, kou) eli menestys, saavutus. Tämä siksi, että tänä vuonna saavutin yllätin paljon erilaisia asioita: pääsin haluamaani kouluun, sain painoni hallintaan, tutustuin sukuuni... Todella paljon mitä ihanimpia asioita!

Kaverini teki todella hienon kuvakollaasin omaan blogiinsa viime vuodesta, ja olen tässä harkinnut pitäisikö minunkin kokeilla jotakin vastaavaa. Ongelmana on vain luultavasti se, ettei minulla ole hirveästi mitään kivoja kuvia jakaa kanssanne. Mutta saa nähdä, jos vaikka intoudunkin joku ilta tekemään sellaisen. Mitä mieltä te olette? Kuvakollaasi viime vuodesta vai ei? Äänestää voit jälleen blogin oikeassa laidassa tai laittamalla kommenttia postauksen jälkeen ^_^

Alkava vuosi on lähtenyt käyntiin mukavasti. Japanin opetukset ovat jatkuneet kansalaisopistoissa ja uusia oppilaitakin on tullut, mikä on tietysti aina mahtavaa. Vaikka välillä väsyttääkin ja olo olisi tosi kärttyinen, niin opettaminen ja nimenomaan oppilaat saavat minut aina hyvälle tuulelle. Parasta on huomata kuinka jokainen kehittyy omaa tahtiaan ja saa japaninkielestä aina vain enemmän irti. Yritän itse kehittyä myös opettaja, sillä parantamisen varaa on aina.

Raumalla koulussa on nyt TODELLA rauhallista verrattuna ennen joulua vallinneeseen kaaokseen! Välillä on sellainen olo, että onko edes tehnyt kaikkea kun on niin vähän puuhaa kotona. Tätä tekemisenpuutetta tasoittaa silti mukavasti japanologian opinnot.

Olin nimittäin keskiviikkona ensimmäisellä kandikurssin tunnilla. Ja voi rähmä sen aikataulutuksen kanssa! Toukokuun puolessavälissä pitäisi olla valmista tekstiä kokonaisen kandin verran O_O. Jösses. Kaikenlisäksi Tukholma on jälleen ystävällisesti päättänyt muuttaa systeemejä, ja lisätä kontaktituntien määrää which is not nice. Juuri kun luulin saaneeni aikataulut sopimaan niin pyh. Kaikki uusiksi. Tai ei ihan kaikki, mutta melkein. Positiivista on se, että selvisin kokeista ja saan sentään osallistua kyseiselle kurssille.

Anyway, olen nyt päättänyt, että kandin aiheena tulee olemaan Shinsengumi (ylläri!), mutta tarkempi kysymyksen asettelu on vielä harkinnan alla. Päivittelen asiasta tännekin jahka asiat selkeytyvät tuolla aivosolujeni seassa. Mikäli ne selkeytyvät.

Japanin matka lähestyy!! Ja mitä minä huomaankaan: passi vanhenee heinäkuussa, joten se ei ole voimassa 6kk matkan jälkeen.

...

Voi...

Ei muuta kun varaamaan aikaa poliisilaitokselle ja hakemaan passikuvia jostain. Hyvä minä :D

Muuten en ole ehtinyt vielä yhtään suunnittelemaan reissua. Sain Markolta limuniisibussin aikataulun sähköpostiin, jotta osaan sitten hypätä oikeaan aikaan ja oikeaan suuntaan lähtevään bussiin. Tarkoituksena on siis mennä ensin Moriguchiin bussilla, sillä Mian ja Markon kotiasemalle ei lähde sopivaan aikaan suoraa bussia. Mia tuleekin minua sitten Moriguchiin vastaan, mistä matkamme jatkuu yhdessä. Muuten tuo kaksi viikkoa on melko auki, mutta eipä tuo haittaa. Kirjastot pitää ainakin koluta kaikista shinsengumi kirjoista, ellei muuta. :)

(Vähän vilposemmat kelit luvassa kuin viime kerralla... Kuva Napsu.fi- sivustolta)