Syksyisiä kuulumisia

Tulin tänään koulusta kotiin ja tuli sellainen olo, että nyt on hyvä aika purkaa tuntoja pitkästä aikaa blogiin. Täällä sitä siis taas ollaan - väsyneenä, mutta enemmän tai vähemmän elossa.

Väsymys johtuu luonnollisesti opiskelusta, mutta myös kuluttavista 3 tunnin päivittäisistä bussimatkoista sekä kello 5 aamuista. Tuon kaiken lisäksi siis pitäisi pitää vielä yllä edes jonkinlaista sosiaalista kontaktia ystäviin, sukulaisiin ja omaan perheeseen, mikä on osoittautunut melko vaikeaksi. Tällä hetkellä kotona minusta saa irti vain kiukkuista ärinää ja sosiaalisessa mediassa ei-oota.

Ennen koulujen alkua sain kyllä pienen irtioton arjesta (koko kesä siis myös töissä klo 5 aamuilla) kun lähdimme vaihtariporukalla Nykiin tuulettumaan. Oli kyllä ikimuistoinen reissu aivan parhaassa seurassa ♥. Hiukan japanilaista vivahdetta reissu sai Chinatownissa ramenin muodossa yhdessä erittäin hyvä arvostelut saaneessa ravintolassa, mihin törmäsimme shoppaillessamme japanilaista kosmetiikkaa.

Opinnot ovat nyt tosiaan alkaneet aikamoisella rytinällä ja mielenkiintoisilla kursseilla. Otin nyt syksylle aika monta kurssia, sillä yritän saada kursseja pois alta mahdollisimman nopeasti... Juttelin muutaman opettajan kanssa ja he kyllä sanoivat, ettei pitäisi olla mahdoton urakka mulla edessä mutta katsotaan nyt. Yksi kursseista on nimeltään Understanding East-Asia, missä käydään läpi Itä-Aasiaa monelta kantilta. Kurssista tekee mielenkiintoisen tietysti hyvät aiheet, mutta myös väittelyt joita pidämme lähes joka viikko liittyen kurssilla käytyihin asioihin. Viimeisin aihe liittyi länsimaalaisten Itä-Aasian kolonisaatioon ja siihen oliko se hyvä vai huono asia. Pitää myöntää, että faktoja etsiessäni oli henkilökohtaisella tasolla todella vaikea päättää mitä mieltä asiasta on, vaikka sillä ei sinänsä ollut mitään väliä väittelyn kannalta. Tähän liittyen opettajamme jakoi mielestäni hyvän videon, mikä mielestäni melko hyvin alleviivaa sen, ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista.

Tämän lisäksi on vielä pakolliset Transformations of Korean Society ja Contemporary Japanese Politics and Society kurssit, mitkä yritän hoitaa tässä syksyllä pois ja Academic Writing in English- kurssi minkä toivoin voivani jättää pois, mutta ajattelin sitten saavani siitä melko kevyet kaksi pojoa. Kaiken tämän lisäksi joka viikko on myös japanin tunteja ja yritän myös tenttiä ennen joulua kirjallisuustentin, mihin pitää lukea kolme melkoisen paksua kirjaa Kiinan, Koreoiden ja Japanin modernista historiasta.

Näihin kursseihin liittyy paljon erilaisten artikkeleiden lukemista ja oppimispäiväkirjojen sun muiden kirjoittamista, että illat saa kyllä mukavasti kulumaan niiden parissa. Nyt kun tätä kirjoittelen niin tuo kurssien määrä yms. ei tunnu lainkaan niin pahalta, mutta sitten kun ihan oikeasti alan tekemään noita juttuja niin tuntuu kahta kauheammalta... Koitan myös keksiä aiheen graduuni, sillä siihenkin liittyen pitää olla jouluksi jo tehtynä kaikenlaista.

Kaiken kaikkiaan syksy on siis lähtenyt ihan mukavasti rullaamaan, vaikka ensimmäisen viikon jälkeen olinkin jo heittämässä pyyhettä kehään. Tässä on sattunut vähän kaikenlaista, mikä pisti miettimään tän koulutuksen merkitystä mun elämässä. Lähinnä sitä, että kannattaako mun "haaskata" aikaani tällaiseen vai ottaa ihan eri suunta elämässä. En ole vieläkään ihan varma mikä on kaikkein järkevintä, mutta sydän nyt toistaiseksi ohjaa tähän suuntaan. Olenkin nyt päättänyt mennä viikko kerrallaan ja katsoa miten kaikki lähtee pyörimään.

Itä-Aasian tutkimus kutsuu

Ikuinen opiskelija täällä hei. Päätin tulla kertomaan teille, että en vieläkään aio siirtyä työelämään vaan päätän elää köyhyydessä vielä pari vuotta. Nyyh. Onneksi mulla on työssäkäyvä mies, joka ymmärtää mua aika hyvin. Mitä nyt välillä valittaa, että kaikki rahat menee muhun. Sorry.

Mennäänpä kuitenkin itse asiaan.

Kirjoitan tällä hetkellä opparia AMK:ssa ja tarkoitukseni on valmistua kesään mennessä. Kiire on kova, minkä vuoksi blogikin on ollut pidemmän aikaa horroksessa. Sen lisäksi olen ollut tosi laiska kirjoittamaan. Anyway, tammikuussa selailin (jälleen) tietoa Itä-Aasian tutkimuksesta Suomessa ja huomasin, että Turussa on mahdollista suorittaa maisteritason tutkinto englanninkielisenä (Master's Programme in East Asian Studies). Olen siis jo AMK:n aloittaessa suunnitellut tuota Itä-Aasiaa ja alun perin tarkoituksena oli mennä Helsinkiin, mutta siellä sitten oli näitä ihme uudistuksia eikä ainakaan minun käsittääkseni maisteritason tutkintoa ollut tarjolla aloitettavaksi syksyllä 2017. Sitten tosiaan pompsahti tuo Turun tarjoama koulutus esiin. AMK on sopivasti loppumassa ja suunnitelmien mukaan halusin edetä, joten ei muuta kuin paperit sisään.

Haku oli suhteellisen helppoa. Ei muuta kuin tarvittavat tiedot hakulomakkeeseen netissä ja loput vaaditut dokumentit postiin. Niihin siis kuului todistukset, cv, todistus englanninkielen taidoista ja nykyisen koulutuksen arvioitu valmistumispäivä. Netissä piti laittaa mukaan myös motivaatiokirje, mutta siinä ne vaaditut jutut sitten olikin. Ei haastattelua tai pääsykoetta, mikä toisaalta oli helpotus, mutta toisaalta pelottavaa. Dokumenttien ja motivaatiokirjeen oli siis puhuttava puolestani, enkä voi sanoa että mm. arvosanani olisivat kokonaisuudessaan mitenkään imartelevia. Nettisivuilla vielä luki, että aikaisempien koulutuksien relevanttius + arvosanat, Itä-Aasian kielien tuntemus ja motivaatiokirje ovat tärkeimmät valintakriteerit.

Jäin odottelemaan ristiriitaisin tuntein. Kieltävä päätös olisi märkä rätti kasvoille, mutta hyväksyvä päätös tarkoittaisi opiskelijaelämän jatkumista. Haluisin kovasti jo työelämään, mutta toisaalta en haluaisi jättää japani-opintoja kandin tasolle. Lisäksi edessä olisi mahdollisesti muutto, enkä pysty jatkamaan kansalaisopiston hommia... Niin paljon kaikkea, mitä piti pohtia.

Kunnes sitten eräs keskiviikko kansalaisopiston tuntien jälkeen huomasin saaneeni sähköpostin, missä ilmoitettiin, että olen tullut valituksi!

"We are very happy to inform you that you have been selected for admission to the programme to start in Autumn 2017."

Aikamoinen reissu ollut tämä minun koulutusurani, mutta nyt se on päättymässä juuri niin kuin suunnittelin, ehkä jopa paremmin. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta olen ymmärtänyt että Helsingissä Itä-Aasian tutkimuksesta valmistutaan filosofian maisteriksi, mutta Turussa tuo Center for East Asian Studies kuuluu yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan ja siitä valmistutaan nimikkeellä Master of Social Sciences. Tämä taas kuulostaa enemmän sellaiselta mitä haluan opiskella ja mistä on hyötyä minulle työelämässä varsinkin liike-elämän puolella. Kurssitkin vaikuttavat todella mielenkiintoisilta, mitä olen käynyt tarjontaa tutkimassa.

Näillä näkymin jään Raumalle asumaan, sillä muutto ei huvita pätkän vertaa. Busseilla pääsee onneksi melko hyvin kulkemaan joten pakkomuutto ei ole edessä. Toisaalta asustelisin mieluummin jossain muualla, mutta tälläinen vaihtoehto toimii tällä hetkellä parhaiten. Nyt pitää vain saada oppari valmiiksi ja ruotsin kurssi suoritettua (ei tuu olemaan helppoa), että voin uudet opinnot aloittaa.

Winter Adventure 2017: Seikkailu alkakoon!

Meidän koulu järjestää jälleen tänä vuonna Winter Adventure- talvikoulun Osaka Gakuinin yliopiston opiskelijoille ja niinpä viime lauantaina Suomeen saapui kuusi japanilaista opiskelijaa tutustumaan Suomeen ja opiskelemaan englantia. Tänä vuonna projektissa on ollut pari muuttujaa. rauman sijasta talvikoulu järjestetään tänä vuonna Kankaanpäässä taidekoululla, mikä on tuonut jos jonkinlaisia haasteita tapahtuman järjestämiseen. Tämän lisäksi vieraat saapuivat ensimmäistä kertaa ilman opettajaa, mikä aiheutti hieman kohinaa koululla.

Itse olen tänä vuonna projektissa mukana lähinnä ulkopuolisena kytistelijänä ja tulkkaajana, sillä teen opparini liittyen tapahtumien järjestelyyn ja japanilaisiin. Talvikoulu onkin minun case study- kohteeni, vaikka pyrinkin löytämään laajempia vastauksia, mitkä voisivat hyödyttää myös muita tahoja.

Menin Kankaanpäähän maanantaina opettajan kyydillä ja siellä tapasin vieraamme ensimmäisen kerran. Kaikki olivat todella kivoja ja innostuneen oloisia. Tänä vuonna heitä saapui yhteensä kuusi henkilöä; viisi tyttöä ja yksi poika. Päivä alkoi kampuskierroksella, missä tutustimme taidekoulun tiloihin sekä kulttuurien eroja tutkimalla ja englantia harjoitellen. Lounasta syötiin koulun ruokalassa. Hieman näytti tällä kertaa siltä, että vieraat epäröivät syödä suomalaista ruokaa, vaikka aikaisempina vuosina ruoka on kelvannut yllättävän hyvin.

Myöhemmin tutustuimme kävellen Kankaanpäähän kauheassa lumipyryssä. Olin itse ihan naatti kyseisen kävelyn jäljiltä, mutta vieraissa näytti virtaa riittävän ihan mukavasti.

Tiistaina päivä alkoi taidetta luoden, toisin sanoen piirtäen. Omasta mielestäni piirtämistä oli vähän liikaakin, mutta ainakin osa japanilaisista näytti tykkäävän. Sää oli tiistaina todella upea ja oli todella sääli, ettei ohjelmassa ollut mitään ulkoaktiviteetteja. Myöhemmin kävimme tutustumassa paikalliseen päiväkotiin, missä lapset esittivät lauluja ja veivät tutustumaan erilaisiin peleihin. Lapset olivat todella innoissaan vieraista ja niin uteliaita. Kunpa tuollainen avoimuus pysyisi aikuisuuteen saakka... Japanilaisetkin tuntuivat pitävän vierailusta kovin ja innostuivat lopuksi kokeilemaan keinuja pihalla.

Tämän jälkeen suuntasimme syömään paikalliseen ravintolaan, missä vieraat pääsivät ihmettelemään jättimäisiä 0,5L juomia ja isoja hampurilaisannoksia. Yksi tytöistä ihastui savuloheen ikihyviksi ja sanoi, ettei ole ikinä syönyt yhtä hyvää lohta. Se tuntui isolta kehulta, sillä Japanissakin tuore kala on kyllä mahdottoman hyvää.

Itse lähdin lepäämään Raumalle keskiviikoksi, mutta illalla vieraat pääsivät vielä tapaamaan Arabialle mukeja suunnittelutta Heini Riitahuhtaa, joka on itseasiassa saanut Japanissa keramiikkafestivaaleilla kunniamaininnan. Riitahuhta asuu nykyään helsingissä, mutta on kotoisin Kankaanpäästä. Hän on sattumalta juuri nyt lomalla perheensä kanssa Kankaanpäässä ja pienessä kylässä sitten tälläinen vierailu saatiin nopeasti järjestettyä. Olisi ollut kyllä mukava päästä tapaamaan hänet henkilökohtaisesti, mutta tämä päivä oli varattu opparin työstämiseen, joten näin tällä kertaa.

Tänään vieraat ovatkin olleet Jämillä saunomassa ja ulkoilemassa. Kuvia siitä saan ehkä myöhemmin tänne blogiin myös laitettua. Huomenna suuntaankin sitten jälleen Kankaanpäähän, missä olen perjantai iltaan asti. Loppuviikon tunnelmista kirjoittelenkin sitten myöhemmin.

Vaihtarielämää kuvina

Tällä kertaa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa marraskuun lopusta ja joulukuusta.

Wuhuu, menossa Ikeaan!

Karjalanpiirakkaa ♥

Ruusutarhassa

Nabe

Joulun odotusta

Syksyistä tunnelmaa Kiyomizuderalla

Pokemon Center!

Päättäjäisistä

Vaihto ohi!

Movies

Joulukakku

Jahuu! Eka iso voitto arcadesta ;)

Bonenkai, eli vuodenunohtamisjuhlat

C- luokka rulaa

Suomalaisvahvistuksia

 ♥ Parhaat ♥

Kuokkimassa A-luokan bileissä :D

Ikävä suomalaistytsyjä!
Japani ei oo sama ilman teitä.

I can do it!

Hyvää uutta vuotta 2016! Näin vähän jälkikäteen tosin.

En oikein tiedä mistä edes aloittaa kirjoittaamaan, sillä loppuvuodesta minulla ei ollut lainkaan aikaa päivitellä blogia. Hengissä täällä silti ollaan ja joten kuten voimissaankin, vaikka flunssa onkin minusta otteen saanut. Paljon on tapahtunut ja tänne blogiinkin asti on tarkoitus saada materiaalia jossakin välissä. Tässä välissä kuitenkin se perinteinen eli vuoden kanji ja vähän juttua mitä itseasiassa elämässäni juuri nyt on meneillään.

Vuoden 2015 kanjiksi valittiin 安, millä on melkoisesti merkityksiä kuten rauha, turvallisuus ja halpa. Perusteluita löytyy tälle merkille monenlaisia, mutta täytyy myöntää että olin yllättynyt tästä valinnasta ottaen huomioon mitä maailmalla ja Japanissakin tapahtuu. Netin keskustelupalstoilla voikin nähdä paljon kärkkäitä kommetteja, joissa spekuloidaan merkin perimmäistä merkitystä. Virallinen selitys on viime kesäiset muutokset turvallisuuslakeihin, mutta keskustelupalstoilla monet uskovat merkin kertovan siitä kuinka jenin arvo on matalalla ja kuinka"Japania pannaan halvalla" verojen nostamalla ja käynnistämällä ydinreaktoreita. Mene ja tiedä, politiikka on aina politiikkaa.

Minun vuoden kanjiksi valikoitui 夢 (yume), eli uni, unelma, illuusio. Kanji on monestakin syystä osuva: näin paljon outoja unia viime vuonna, moni unelmani kävi toteen ja välillä tuntuu, että elän jonkinlaisessa illuusiossa. Johtuu luultavasti siitä, että nuo unelmat kävi toteen sellaisella rytinällä, että pelkään joku päivä havahtuvani siihen kun märkä rätti lävähtää naamalle ja herään Suomessa kivan ja todentuntuisen unen jälkeen. Eihän toki elämä täälläkään aina ole ruusuilla tanssimista, mutta olen silti täällä se outo lintu joka ei hirveästi kaipaa kotiin. Siihen on toki erinäisiä syistä, mistä saisi varmasti oikein syvällisen postauksen joskus aikaiseksi.

Ja nyt kun syvällisestä oli puhe niin pakko sukeltaa sen verran, että olen huomannut täällä jonkinlaista muutosta ajattelumaailmassani. Ylipäätänsä kaikki mitä tuolla pääkopan sisällä tapahtuu tuntuu kääntyneen ihan ylösalaisin. Sitä on vaikea kuvailla sanoin, mutta tässä on ollut aikaa miettiä monenlaisia asioita. Lähinnä nyt on ehkä mielessä ollut, että mitä tapahtuu kaiken tämän seikkailun jälkeen. Sen verran tunnen itseäni, että vaikka pidän Suomesta niin luultavasti Suomeen palattuani olen täysin paskana. Enkä sen takia et Japani olisi "ihqdaa", vaan sen takia etten näe itseäni rakentamassa taloa Suomeen ja eläväni elämääni siellä niin kuin kunnon aikuiset tekevät; työtä tehden ja lapsia kasvattaen. Oikeastaan en näe tulevaisuudessa tällä hetkellä mitään ja se on pelottavaa. Ennen kaikki oli jotenkin niin selvää, mutta täällä olo on laittanut kaiken ihan hösseliks ja tuntuu etten tiedä miten päin tässä nyt oikein pitäisi olla.

Mistä päästäänkin sitten tuoreimpiin uutisiin eli ensimmäiseen työpäivääni kansainvälisessä toimistossa. Aamulla halusin hirttää itseni sen takia, että onnistun aina tunkemaan itteni mukavuusalueen ulkopuolelle. Oikeastaan toivoin, että tätä päivää ei koskaan tulisikaan ja havahtuisin siellä Suomessa siitä niin ah ihanasta illuusiosta. Niin ei tietenkään käynyt, joten löysin itseni myöhemmin kävelemässä toimistolle sateessa miettien läpi kaikki mahdolliset kauhu-skenaariot tulevasta päivästä. Loppujen lopuksi kaikkein suurimmat skenaariot eivät toteutuneet, mutta jouduin esittäytymään jossakin pukumiesten kokouksessa ja pitämään esityksen pomoni pomon seuratessa minua kuin haukkaa. Tosin tämä herra on sellainen namu, että minun puolesta saa tuijotella niin paljon kuin haluaa.

Eka päivä siis kunnialla purkissa, toivotaan että seuraavat viikot sujuvat mallikkaasti. Yritän tässä myös päivitellä vähän mitä marraskuussa ja joulukuussa tuli puuhasteltua pikku hiljaa; tässä työn ohessa tuskin mitään mielenkiintoista tulee tehtyä niin ehtii laittaa bloginkin ajan tasalle.

Kesennuma vol 1.

Perjantai 6.11

Kokoonnuimme Shin-Osakan asemalla puoliltapäivin ja ahtauduimme suurena laumana luotijunaan. Pitkä matkamme oli alkanut. Monet ulkomaalaisista olivat ensimmäistä kertaa luotijunan kyydissä ja suorastaan tutisivat innosta. Itse tyydyin nauttimaan miellyttävän tasaisesta kyydistä ja kännykkäni pelivalikoimasta. Fuji-vuori näkyi tällä osuudella ja siitä yritti useampikin saada hyvää otosta.

Tokiossa vaihdoimme luotijunaa ja matkamme jatkui kohti Sendaita. Meille oli varattu bentot mitkä söimme hyvällä ruokahalulla heti päästyämme niihin käsiksi. Oli vinhaa samalla seurata kuinka Tokion betoniviidakko vaihtui pikkuhiljaa maaseuduksi ja maisemat henkeä salpaaviksi. Ruska oli jo täydessä loistossaan ja vuoret olivat kauttaaltaan oranssinpunaiset, mikä sai maisemannäyttämään kuin maalaukselta. Tuli vähän Suomeakin ikävä kun näkyi peltoja ja metsää ja siellä täällä maalaistaloja. Sendaihin saavuttuamme vaihdoimme bussiin, missä istuimme seuraavat pari tuntia. Tässä vaiheessa alkoi jo hitusen väsyttää ja taisin torkahtaakin hetkeksi. Maisemat olivat täysin erilaisia kuin täällä Osakassa; luontoa ja raikasta ilmaa joka puolella.

Saavuimme Kesennumaan vasta illalla pimeän tultua ja asetuimme väsyineinä huoneisiimme. Meille oli varattu isot, hienot japanilaistyyliset huoneet, joissa kelpasi viettää yönsä. Tosin kauaa emme ehtineet levähtää kun luvassa oli jo illallista. Leukahan siinä suorastaan loksahti auki kun pääsimme isoon saliin, missä ruoka oli jo katettuna; jokaisella oli oma pieni pöytä täynnä herkullista ruokaa. Ruoka oli suurimmaksi osaksi merenelävää, tuoretta ja herkullista sellaista. Oudoin asia mitä maistoin oli luultavasti hain rusto, ja jos olisin tiennyt mitä se on niin en olisi sitä luultavasti edes maistanut. Ei sillä että olisin nirso, mutta hait ei ole minun mielestäni syötäväksi tarkoitettu.

Ruoan jälkeen tapasimme muutamia paikallisia henkilöitä, jotka juttelivat kanssamme Kesennumasta samalla alkomahoolia lipitellen. Mistä onkin pitänyt muuten mainita, että melkein absolutistista on tullut täällä ihan kauhea juoppo. Hu-hups! Sitä se Japani teettää! Paikalliset olivat mukavia ja heidän oli tarkoituksena viedä meidät syömään seuraavana päivänä illallista eri paikkoihin (neljä ryhmää ja neljä eri ravintolaa, arvonnalla päätetty).

Sitten koittikin illan kohokohta: onsen! Sellasella kiireellä vipatin sinne, että unohdin pikkupyyhkeeni, mutta onneksi huonekaverini pystyi tuomaan sen minulle. Näin suomalaisena onsenhan on ihan mahtava juttu, mutta samaa ei voi sanoa joistakin muista vaihtaresta. Yksi puolalaistyttö oli lähes tulematta ja tsekkiläinen jäi suosiolla huoneeseen, amerikkalaisisista molemmat tytöt tulivat. Kainostelua oli ilmassa, mutta kyllä kaikki vaihtaritkin lopulta rentoutuivat kun pääsivät lämpimään veteen lillumaan.

Sitten päästäänkin siihen mikä löi minut ällikällä; japanilaiset tytöt ihan oikeasti vertailivat rintavarustuksiaan ja kiusoittelivat yhtä tyttöä jolla oli joukon "muhkein" varustelu. Excuse me, luulin että se oli vain animejuttu? Ja pyh! Kourimaan eivät sentään alkanut, mikä ei olisi niitten puheiden perusteella ollut enää oikeastaan edes yllätys. Onsenista mainittakoon myös sauna, mikä oli parasta mitä olen kokonut sitten Japaniin saavuttuani. Lämmin vesi on ihanaa, mutta kuuma sauna on  parasta. Opetin muille vähän suomalaista saunakulttuuria, mutta toinen amerikkalaisista pakeni heti kättelyssä... Muut kävivät välillä nauttimassa jääkylpyä, mutta itse en siihen touhuun lähtenyt.

Ja lopuksi fun fact number two: palattuani huoneeseeni ja yrittäessäni nukkua kaksi japanilaista tyttöä alkoivat puhua kuinka he uskoivat, että yksi taiwanilaistyttö on kiinnostunut yhdestä pojasta ja kikattelivat kuin teini-ikäiset konsanaan. Kyseessä oli kuitenkin kaksi täysi-ikäistä ihmistä, ja vielä Japanin mittapuulla, mutta käytös oli kyllä jotain ihan muuta. Lopulta kaikki kolme aasialaista tyttöä nukkuivat söpösti kahdella futonilla ja itse yritin itkeä itseni uneen.

Vol. 2 tulossa mahdollisimman pian! Tähän postaukseen tuli harmillisen vähän kuvia, mutta seuraavassa pitäisi olla jo vähän enemmän.

Työharjoittelu unelmista totta

Niin siinä sitten kävi, että jään Japaniin tekemään työharjoitteluni vaihto-opiskeluiden jälkeen. Sain tietää asiasta jo pari viikkoa sitten, mutta olen ollut liian kiireinen päivittääkseni tietoa blogiin asti. Joka tapauksessa fiilikset on tietenkin mahtavat ja samalla jännittää jo tosi paljon töitten alku.

Sain tietää jo lokakuun loppupuolella, että minut oltiin hyväksymässä 90% varmuudella. 90% siksi, että International Centerin johtaja ei ollut antanut vielä virallista hyväksyntää eikä minua oltu vielä haastateltu. Haastatteluni siirtyi hieman myöhemmäksi Kesennuma-viikonlopun takia (mistä aion kyllä kirjoittaa mahdollisimman pian), mutta kun se päivä lopulta koitti heti matkan jälkeen, tajusin etten ollut ehtinyt valmistautua siihen millään tavalla. Aamulla heitin sitten parhaimmat päälle ja sipsutin korkkareissani tukka putkella haastatteluun, mikä taitaa olla tämän hetkisen elämäni haastavin tilanne. Yritä siinä sitten hymyillä kun kolme haastattelijaa alkaa kyselemään japaniksi miten mielestäni japanilainen toimistotyö eroaa suomalaisesta ja muuta kivaa settiä. Haastattelu oli erittäin japanilaistyylinen, mutta onneksi vain muodollisuus, sillä sain heti haastattelun jälkeen tietää, että sain harjoittelupaikan.

Tämän jälkeen alkoikin sitten se tuttu lomakerumba, minkä itseasiassa sain tänään päätökseen. Piti täyttää uusi viisumihakemus, täyttää monenmoisia sopimuksia ja toimittaa kaikenlaisia todistuksia mitä ihmeellisimmistä asioista. Ensi viikolla onkin sitten vuoro suunnata paikalliseen maahanmuuttovirastoon ja anoa viisuminen vaihtoa sellaiseen viisumiin, millä voi suorittaa harjoittelun täällä. Työni alkaa tammikuun puolen välin tienoilla ja päättyy toukokuun puolessa välissä, joten nelisen kuukautta pidempään täällä tulee sitten oltua. Onneksi saan asua samassa asunnossa harjoittelunkin aikana, joten siitäkään ei tarvitse murehtia. Vielä pitää kirjoitella koululle suunnitelma harjoittelusta ja hoitaa muutamia käytännön järjestelyitä, kuten paluulennon vaihtaminen, ja olen valmis aloittamaan työt.

Työni tulee sisältämään mm. hallinnollisia tehtäviä, mediasuunnittelua, erilaisten tapahtuminen suunnittelua ja järjestämistä, erilaisia kansainvälisyyttä edistäviä tehtäviä, opiskelijaryhmien kanssa toimimista sekä muita avustavia tehtäviä toimistossa. Ymmärsin, että lopuksi minun pitää tehdä jostakin aiheesta esitys kansainvälisen toimiston väelle ja mahdollisesti japanilaisille opiskelijoille japaniksi, mutta sitä en viitsi stressata vielä. Jokatapauksessa työt tulevat varmasti olemaan monipuolisia ja kokemusta kartuttavia. Koulumme vaatii 400 tuntia työtä, mikä on n. 3 kuukautta, mutta täällä päässä toivottiin, että olen toukokuuhun asti töissä. Tämän takia teen vain 4 päivän viikkoja, joten pitkät viikonloput mahdollistavat myös matkustelun. Jihuu!

Lopuksi on pakko kertoa, että tapasin toimiston johtajan viime viikolla ensimmäistä kertaa ja en ollut uskoa silmiäni nähdessäni hänet. Hän on komein japanilainen kenet olen ikinä tavannut! Hän on pitkä, raamikas, hyvännäköinen, ehkä jossakin 35-40 välillä... Simppelisti tajuton pakkaus. Vaikutti miellyttävältäkin kun esittäydyimme. Tosin sen verran meni pasmat sekasin testosteroonista, että ojensin kättä tosi länsimaalaisesti (hups), mutta ainakin sain testata millaiset kädet herralla on (huhups!). Isot ja lämpimäthän ne oli. Harmi että häntä saa ihastella toimistolla vain ajoittain, kiireinen mies kun on. Harmi että olen jo varattu! ;) Siitä saisi kyllä joku itselleen kunnon kollin! ♥

Elämää Japanissa

Päälle kuukausi on tullut opiskeltua Japanissa ja elämä rullaa tasaisesti eteenpäin. Meillä on täällä niin paljon tekemistä, ettei ajan kulkua edes tajua kunnolla. Opiskelu itsessään pitää todella kiireisenä, varsinkin nyt kun pitää valmistautua joulukuun JLPT- kokeeseen. Koulu järjestää meille myös paljon erilaisia tapahtumia, vuokranantajalla on omat kujeet ja buddytkin yrittävät aktivoida porukkaa erilaisilla pienillä tempauksilla.

Yhtenä päivänä vuokranantajamme järjesti kimonoillan, jolloin meillä oli mahdollisuus kokeilla yukataa, furisode-kimonoa sekä kimonoa hakamalla. Saimme opetella soittamaan myös simppelin sävelmän kotolla, mikä oli todella mielenkiintoista! Yhtenä lauantaina koulu puolestaan vei meidät Kiotoon, missä pääsimme kokeilemaan yuzen-värjäystä käsityökeskuksessa. Tein itse ison nenäliinan, mihin värjäsin sapluunan avulla kaksi erilaista kuvaa. Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa!

Jätin työharjoitteluhakemuksenkin koulun toimistoon ja pidän peukkuja että lykästää. Heidän pitäisi ilmoittaa minulle päätöksestään tämän kuun aikana, sillä jos tulen valituksi niin meillä on paljon paperihommia tehtävänä, jotta voin jäädä Japaniin suorittamaan harjoittelun. Tuntemani professori täältä Osaka Gakuinista lupasi antaa oman suosituksensa toimistoon, joten nyt toivotaan vain parasta. Joka päivä toimistossa käydessäni toivon, että joku tulisi kertomaan mikä on tilanne, mutta tähän mennessä ei ole kuulunut vielä mitään.