Arvonta kolmivuotisen taipaleen kunniaksi! ♥

Hei kaikki rakkaat lukijat!

Blogini täyttää huhtikuun 16. päivä hurjat kolme vuotta ja sen kunniaksi aion järjestää pienimuotoisen arvonnan. ^^ Palkinto tulee sisältämään pientä kivaa Japanista sekä Blippon ystävällisesti tarjoamia ultrasöpöjä Kokeshi-tarroja! ♥

Luvassa on kolmenlaisia erilaisia tarroja yllä olevan kuvan mukaisesti, ja mikäli et usko onnettaren voimaan, löydät ne myös alla olevista linkeistä:

http://www.blippo.com/kokeshi-stickers-i-love-fuji.html

http://www.blippo.com/kokeshi-stickers-i-love-sushi.html

http://www.blippo.com/kokeshi-sticker-set.html

Muita palkintoja tulee olemaan mm. kännykkäkoru ja avaimenperä, kirjanmerkki, liina ja Naapurini Totoro- elokuva (avaamaton suomi-subeilla), mikä on tönöttänyt ylimääräisenä kappaleena hyllyssäni jo pidemmän aikaa.

Vähän valottui kuva huonosti, mutta ei anneta sen häiritä ;)

Nyt mietit luultavasti miten ihmeessä voit osallistua tähän mahtavaan pikku arvontaan ja vastaus on helppo:

1. Valitse mielestäsi kivoin (tai huonoin) postaukseni,
2. kommentoi sitä 13.4 mennessä (esim. miksi pidät/et pidä siitä postauksesta),
3. ja kerro mistä haluaisit jatkossa lukea tässä blogissa.

Simple as that! Muista myös laittaa mukaan nimesi/nimimerkkisi, millä haluat arvontaan osallistua, ja mielellään sähköpostiosoite mihin voin laittaa ilmoituksen mahdollisesta voitosta. Voittajan ilmoitan myös Matsukazen Facebook-sivuilla ja täällä blogissa, joten osoite ei ole välttämätön. :)

Arvonnan tulen suorittamaan pikimmiten osallistumisajan jälkeen, mutta tarkkaa aikaa en uskalla hektisen elämäntyylini takia luvata ;)

Onnea arvontaan!

♥ Johanna ♥

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Nyt on pakko tunnustaa, että olen pettänyt Playstationin. Olen nimittäin viime aikoina pelannut Xbox 360:llä Haloa V:n kanssa. Miten olenkaan saattanut? Vannoutuneena Playstation pelaajana olen tarttunut Xboxin kapulaan ja antanut avaruusoliolle selkään jo ensimmäisen Halon verran. Nyt on Halo 2 menossa. Ei hemmetti. Päätin, että asialle on tehtävä jotakin ja päätin tunnustaa syntini täällä. Mutta on tuo kakkonenkin läpi pelattava kun kerran aloitettukin on. Ja kolmaskin on jo postissa tulossa >__<  Se siitä synninpäästöstä.

Elikkäs pelatessa on aikaa nyt vierähdellyt, mutta ehdinpähän katsoa tammikuun puolella (vihdoin ja viimein) Miyazakin Laputa - linna taivaalla- elokuvan (天空の城ラピュタ, tenkuu no shiro rapyuta). Kyseinen elokuva on jo pidempään kerännyt pölyä dvd-hyllyssä; minä kun en tunnu koskaan löytävän aikaa millekään ylimääräiselle. Jokatapauksessa kyseessä oli upea elokuva, enkä yhtään ihmettele että sitä pidetään usein Miyazakin kaikkien aikojen parhaimpana animaationa. Kyseessä on studio Ghiblin ensimmäinen elokuva ja huomaa kyllä, miten tuttuja elementtejä on siirtynyt muihinkin Ghiblin elokuviin :)

Pohdimme jälkikäteen V:n kanssa yhdessä syitä sille miksi elokuva oli meidän molempien mieleen, mutta emme keksineet mitään järkevää syytä. Moni voisi sanoa, että elokuva on samanlainen kuin kaikki muutkin Ghiblin elokuvat. Ja niinhän se onkin, mutta sitten taas toisaalta... Vaikea selittää. Elokuvan tunnelma vain oli niin mahtava, ettei sitä kykene sanoin edes kuvailemaan.

Laputan robotti oli niin symppis!

Joka tapauksessa, sain tammikuussa suoritettua myös toisen operaation, nimittäin Rurouni Kenshin- animen loppuun katsomisen! Sen lisäksi katsoin yhden elokuvan ja kaksi OVA:a ja voi luoja tuota toista OVA:a... Sellaista kyynel vuodatusta ei olla nähty sitten vuosikausiin, eikä tulla toivottavasti näkemään enää vuosikymmeniin. Ei herranen aika. Sille porulle ei ollut tulla loppua. Pelkäsin jo, että V:kin ajattelee tulleeni hulluksi. Tai siis, kuka nyt itkee melkein silmänsä päästä animen takia? Ja tämän ikäisenä? Onhan sitä tullut aikaisemmin itkeä tirautettua, mutta tämä meni jo kyllä yli ymmärryksen. Sain tästä kyseisestä OVA:sta sellaiset traumat, etten ole kyennyt katsomaan uusinta OVA:a ollenkaan :D

*Snif*

Meinasi tässä yksi päivä tulla ilonkyyneleetkin silmään kun sain opettajaltani tiedon, että olin päässyt kanjikokeen läpi ja vielä arvosanalla B! Pisteitä tuli 92/100 ja ilmeeni oli suurinpiirtein tätä luokkaa sähköpostiviestiä lukiessani: O__O. Ei ollut siis turhaa kolmen viikon palkaton vapaa, unettomat yöt ja kanjitäytteiset vuorokaudet. Ja sama ruljanssi taas keväällä! :D Tässä vaiheessa on pakko hehkuttaa, että vaikka työni ei ole mitään hehkeintä niin siellä ollaan kuitenkin tosi ymmärtäväisiä ja joustavia kaikin puolin. Ihanaa, että pystyy yhdistämään opiskelun ja työn niin ettei opiskelu kärsi!

Ja kuten jotkut ovat jo ehkä huomanneetkin, päivitin hieman blogin ulkoasua vaihtelun vuoksi. Kansikuvan otin Tokiossa käydessämme keisarillisilla puutarhoilla. Vihdoinkin sain mäntyjä näkyviin, mihin blogin nimikin viittaa :)

Matka Totoron ja kumppaneiden luo.

Tänään vuorossa oli reissu Ghibli- museoon. Siispä suuntasimme Yamanote- linjan kautta Chuo-linjalle, ja siitä Mitakan asemalle, josta oli sitten 1,2 kilometrin kävelymatka museolle. Matka taittui "joen" vartta pitkin, vaikka mielestäni kyseinen joki muistutti enemmänkin pientä puroa. Matkalla näkyi myös hauskoja Totoro- kylttejä, joista meidän oli ihan pakko kaikkien saada kuva.

Saapuessamme museolle, meitä vastassa oli heti valtava Totoro ikkunan takana. Koska tiesimme ettei sisällä saa valokuvata, nappasimme ulkona riittävästi kuvia muistoksi. Museoon pitää siis varata liput etukäteen, ja meidän liput oli varattu 6.8 klo 14:00 alkaviksi. Pääsimme sisään jonottamatta juuri ennen kuin bussi toi täyden lastillisen muita museoon haluavia.

Olin kuullut museon olevan pieni, ja sitä se myös oli. Meillä ei kauaa mennyt kiertäessä koko paikan läpi. Ihmisiä oli tungokseksi asti, ja ahtaanpaikankammoisille en paikkaa suosittele missään nimessä. Ghibli- elokuvien faneille paikka oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen. Yhdessä huoneessa oli mm. hassu pyörivä laite, missä oli erilaisia Ghibli- hahmoja eri asennoissa. Kun laite alkoi pyöriä, hahmot näyttivät liikkuvan kuin animaatiossa. :D Samaisessa huoneessa oli myös "panoraamaboxeja" eri Ghibli- animaatioista, joista tunnistin vain Naapurini Totoron... >__<

Seuraavissa huoneissa oli hauskasti laitettu esiin piirrustuspöytiä, jotka olivat kirjojen, kynien ja kaiken mahdollisen ympäröimiä. Pitää nostaa hattua kyllä tyypeille, jotka animaatioita ym. väsäävät. Kirjojen joukossa näkyi esimerkiksi kuvallinen kasvikirja, mistä tyypit ovat sitten ottaneet mallia elokuvien kasveille. Esillä oli myös valokuvakansioita, missä oli valokuvia erilaisista taloista ja vastaavista, joita on käytetty apuna piirtämisessä. Sattuipa yhden pöydän päällä olemaan myös iso laatikko, jossa oli pienissä lokeroissa erilaisia kivilajeja piirtäjän avuksi.

Yksi huone oli täynnä hahmoluonnoksia monista elokuvista, ja tippa meinasi tulla linssiin nähdessäni yhden Tulikärpästen hauta- elokuvan kohtauksen luonnoksen. En käsitä miten jotkut pystyvät muutamilla lyijykynän vedoilla luomaan jotakin niin vaikuttavaa! Huoneessa oli myös mahdollisuus selata kansioista elokuvien luonnoksia kohtaus kohtaukselta.

Museossa oli tietenkin myös matkamuistomyymälä, ja tarttui sieltä mukaan pari tavaraa vaikka kallista olikin. Myymälässä oli myös aivan tajuttomasti porukkaa, ja ensimmäistä kertaa tunsin oloni ärtyneeksi moisen väenpaljouden vuoksi. Selvisin kuitenkin kunnialla myymälästä ulos ja pystyimme jatkamaan matkaa.

Saimme museoon tullessamme lippujen lisäksi pienen lipukkeen, millä pääsi katsomaan lyhytelokuvan museon pikkuteatteriin. Harmi vain, että onnistuin hukkaamaan oman lipukkeeni ensimmäisen puolen tunnin aikana. Onneksi kuitenkin saimme jälleen kokea japanilaisten ystävällisyyden, ja pääsin katsomaan elokuvaa Päivin lipun yhteydessä. :) Elokuva itsessään ei ollut mikään ihmeellinen; se kertoi pojasta, joka lähti niitylle leikkimään, ja joka joutui kisaamaan jäniksen kanssa kumpi heistä on vahvempi. No, lopputulos oli lopulta tasapeli, ja molemmat istuvat lopulta jänisrouvan tuvassa juomassa teetä ja syömässä keksejä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. ;)

Museossa ei ollut mitään selityksiä englanniksi, mikä oli todella harmi, sillä muutamat huoneet olivat erittäin tekstipainotteisia. Seinissä oli paljon selityksiä ja muita tekstejä, joita en itse yksinkertaisesti jaksanut alkaa lukea, sillä se olisi vienyt aikaa todella paljon. Maijulle tilanne oli vielä kehnompi, joten museolle iso miinus tästä syystä. Muuten paikka oli kyllä ihan kiva, eikä 1000 jenin pääsymaksu ole mielestäni paha hinta tälläisestä kokemuksesta.

Museon jälkeen päätimme kävellä viereisen puiston poikki toiselle asemalle, joka oli Mitakasta edellinen asema. Puisto (Inokashira koen) osottautui hienoksi ja mielenkiintoiseksi paikaksi. Nälkä kyllä vaivasi hieman tässä vaiheessa, ja itselläni oli hieman hoppu syömään... Näimme puistoretkellä jonkinlaisen joen/lammen (en oikein tie kumpi oli kyseessä), sekä Benzaiten- nimiselle jumalattarelle pyhitetyn pyhäkön.

Benzaiten- jumalattarelle pyhitetty pyhäkkö :)

Karppeja ♥

Kävimme puistoilun jälkeen (vihdoin ja viimein) syömässä, ja sitten suuntasimme jälleen Harajukuun. Tällä kertaa kävimme tarkemmin liikkeitä läpi, ja kolmen tunnin shoppailun jälkeen totesimme olevamme vasta puolessa välissä Takeshita Dooria... Päätimme jättää leikin sikseen ja istahdimme hetkeksi herkuttelemaan kakigoorilla ja crepeillä. Kakigoorista selitinkin jo aikaisemmassa bloggauksessa, mutta crepe onkin sitten uusi juttu. Kyseessä on yksinkertaisesti selitettynä lätty/lettu/ohukainen, minkä sisälle kääritään kaikkia herkkuja täytteeksi. Valinnanvaraa täytteiden suhteen on valtavasti. Itse otin suklaajäätelöllä, kermavaahdolla, mansikoilla ja mansikkakastikkeella täytetyn crepen, ja nannaa oli! Tämän herkuttelutuokion jälkeen suuntasimme kiltisti guest houselle, sillä jalat olivat jälleen melko tohjona päivän kävelyn jälkeen.

Sellainen päivä tänään. Väsy alkaa painaa, joten nyt toivotan kaikille hyvät yöt ja suuntaan itse höyhensaarille. おやすみなさい～

Leffatykitystä ★ フロントサイドオーリー :n kera!

Gyaru basara: sengoku-jidai wa kengai desu.

 

Valmistumisvuosi: 2011

Tunnetaan myös nimellä: Samurai Angel Wars

Ohjaaja: Futoshi Sato

Käsikirjoittaja: Jiro Kaneko ja Kiyoto Takeuchi

Kesto: 110 min

Ryhmä lukiolaisia on vierailulla museossa, ja pian viisi oppilasta löytää itsensä keskeltä Sengoku-aikakautta (n.1450-1600), vailla tietoa miten he pääsevät takaisin omaan aikakauteensa. Viittä oppilasta yhdistää yksi asia: heistä kukaan ei ole hyvä historiassa.

Elokuva ei mielestäni ollut huono, mutta ei järin hyväkään. Aikamatkustus aiheena on jo kulutettu, mutta se ei ollut mielestäni ongelma. Lähinnä kyse oli juonesta, joka oli tylsähkö, eikä siitä saanut oikein minkäänlaista otetta. Nyyhkykohtauksia oli liikaa minun makuuni, ja actionia puolestaan liian vähän. Mitä tosin voi olettaa avuttomalta nykyajan nuorisolta katana kädessä?

Plussaa oli ehdottomasti näyttelijät, ja etenkin Kento Kaku, josta olen myös aiemmin blogissani maininnut. Hän sattuu nimittäin näyttelemään myös Ranmaa, Ranma½ live-action special:issa. Sääli että häntä näkyy suhteellisen vähän tämän elokuvan aikana.

Hämmentyneet lukiolaiset.

Historiallista juttua oli suhteellisen vähän, vaikka elokuvassa oppilaat tapaavatkin itse Oda Nobunagan ja Toyotomi Hideyoshin. Parhaiten oppilaat tutustuvat kolmeen nuoreen mieheen, jotka auttavat heitä parhaansa mukaan.

Sengoku-aikakauden tyypit.

Eli ihan katseltavasta elokuvasta oli kyse. Pahempaakin on nimittäin nähty! :)

Karigurashi no Arrietty

 

Valmistumisvuosi: 2010
Tunnetaan myös nimellä: The Secret World of Arrietty, Kätkijät
Ohjaaja: Hiromasa Yonebayashi
Käsikirjoittaja: Hayao Miyazaki, Keiko Niwa
Kesto: 94 min

Pohjautuu Mary Nortonin vuonna 1952 julkaistuun The Borrowers-lastenkirjaan.

Arrietty on 14-vuotias tyttö, joka elää japanilaisen talon uumenissa yhdessä isänsä ja äitinsä kanssa. Taloon muuttaa muutamaksi viikoksi sydänvikainen Sho, joka jo ensimmäisenä päivänä huomaa pienen Arriettyn ruohikossa. Onko Arriettyn elämä enää entisensä?

Elokuva oli taattua Studio Ghibli laatua; tuttu kaunis piirrosjälki, hyvä juoni ja loistava musiikki.
Musiikista on pakko mainita Cécile Corbet, jonka musiikkia kuullaan elokuvassa. Hän on ranskalainen laulaja, joka lähetti fanikirjeen sekä kopion albumistaan Stubio Ghiblille. Hänen musiikistaan pidettiin, ja niinpä hänen musiikkiaan voidaan nyt kuulla elokuvassa.

Itseasiassa kirjekaverini Yuka lähetti minulle yli vuosi sitten Karigurashi no Arrietty Soundtrack CD:n, ja ihastuin Corbetin musiikkiin heti. Oli hienoa vihdoinkin kuulla hänen musiikkiaan myös itse elokuvassa.

Rakastin sitä kuinka Arriettyn maailmassa niitit toimivat tikapuina, lanka köytenä ja nuppineula miekkana. Erityisesti veden, ja ylipäätänsä nesteen käyttäytyminen oli hienosti piirretty. 

Perusjuttuna tietenkin oli lievästi surullinen loppu, joissa kyynelkanavani avautuvat aina uskollisesti.

Ehdottomasti katselemisen arvoinen elokuva, josta nauttii niin aikuiset kuin lapsetkin, sukupuolesta riippumatta.

Loppukevennykseksi on aivan pakko laittaa video, jonka bongasin tänään Facebookin kautta. Ei liity ylläolevaan millään tavalla, mutta on sitäkin hulvattomampi. Enjoy! :)

Porco Rosso - ilmojen sankari

Käveltiinpä tässä eräänä päivänä M:n kanssa Anttilassa ja luettelin katsomiani Ghiblin leffoja. Totesin että Porco Rosso on katsomatta ja siitäkös M sitten nappasi lehvan mukaansa ja totesi että se pitää katsoa.

Porco ja Gina

Pienten teknisten ongelmien jälkeen sitten pääsimme katsomaan itse leffaa ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt.
Piirrostyyli on tuttua Miyazakia, vähän liiaksikin ehkä. Hahmot tuntuvat näyttävän samoilta leffasta toiseen... >__< Sekä siihen kuinka jokaisessa leffassa pitää olla pikkutyttöjä joiden pikkuhousut vilkkuvat ja paidat ovat poissa. Alan vakavissani pian uskoa Miyazakilla olevan jonkin sortin perverssi suhde lapsiin. Muuten kyllä pidin hyvin paljon itse animaatiosta ja maisemat olivat tuttuun tyyliin oikein komeita. Kiinnitin heti huomiota musiikkeihin jota elokuvassa oli käytetty sillä ne erosivat mielestäni hyvin paljon muista Miyazakin leffoista. Se oli hyvin pontevaa ja viuluja kuuli monessa kohtaa... Huiluja myös. Tykästyinkin Porco Rossossa ehkä eniten musiikkimaailmaan. Nappivalintoja jotka tekivät kokonaisuudesta hyvän. Itse tarina sijoittuu ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan ja kertoo vesitasolentäjä/palkkionmetsästäjä Porco Rossosta joka lentelee punaisella vesitasollaan Adrianmeren tienoilla. Hän tutustuu elokuvan aikana nuoreen ja taitavaan lentokonemekaanikko Fioon joka on niin tomera tapaus että ei tule joka päivä vastaan. Miyazaki onkin mielestäni joskus kertonut pitävänsä tytöistä jotka ovat ahkeria, päättäväisiä ja teräväkielisiä joten ei kai ole ihme että hän piirtää sankarittarista tälläisiä. Tarinassa on myös laulajatar Gina joka on kaikkien vesitasolentäjien unelmatyttö ja Porcon hyvä ystävä jo ajalta ennen kuin Porco oli sika.

Tässä nämä pikkutytöt...

Niin. Porco ei olekaan aina ollut sika! Hänen yllään on jonkin sortin kirous joka lankesi hänen ylleen eräänä päivänä. Miten kirous poistuu, selviää leffan aikana. Vai selviääkö? ;)
En viitsi kertoa enempää tarinasta ettei mene kaikkien elokuvanautinto vallan pilalle. Loppu oli kuitenkin todella hyvä (omasta mielestäni), ja suosittelen tätä kyllä lämpimästi kaikille. Sitten herää kysymys miksen ole itse tätä katsonut aikaisemmin? Yksinkertaisesti siitä syystä etten pidä sioista ja olen kuullut melko paljon huonoa kommenttia kyseisestä elokuvasta. Ennakkoluuloja oli paljon mutta oli sitäkin mukavampaa huomata kuinka ne murenivat nopeasti elokuvan aikana.
Olen kyllä päättänyt katsoa kaikki Ghiblin leffat mutta tätä olin lykännyt jo kauan... Kiitos vaan M, olisin jäänyt paljosta paitsi ilman sua ;)

Rupesi muuten mietityttämään tämän leffan aikana että onko yhtään Ghibli leffaa missä ei näy kertaakaan junaa?? Tämäkin leffa kuitenkin sijoittuu suurimmaksi osaksi taivaalle ja kuitenkin juna on saatu mahtumaan mukaan.

Ja tässä parhaimmat musat leffasta. Vähän eri tyyliä kaikki jotta saatte vähän käsitystä mikä teitä odottaa ;)

Kesäloma!

Hei ystävät rakkaat! Kokeet ovat ohi ja viimeisellä luennollakin käyty! Vielä pitää tehdä yksi kirjallisuusanalyysi (2000 sanaa) ja sitten kesäloma voi virallisesti alkaa :) Johtuen kaikesta tästä rumbasta on kirjoittelu vähän viivästynyt mutta toivon että se ei haittaa.
Ajattelin tänään kertoa vähän pienistä aarteistani joita omistan.

 

Ensimmäiseksi esittelen teille pienempiä esineitä alkaen tästä kauniista kirjanmerkistä jonka sain kirjekaveriltani Yukalta. Kyseessä on fanituote Ghiblin uudesta elokuvasta Karigurashi no Arrietty (借りぐらしのアリエッティ) joka julkaistiin 2010. Itse en ole vielä kyseistä elokuvaa nähnyt mutta eiköhän sen aika tule vielä joskus :) Materiaaliltaan tämä on jonkin sortin metallia ja muovia, tarkemmin en osaa sanoa. 

Tässä on ystäväni gotochi-kitty! Se viihtyy mukanani roikkuen kännykässäni ja piristää päivääni pelkällä olemassa olollaan :D Tämä on myös lahja Japanista. Harmittaa vaan että värit on vähän kulunut matkan varrella...

Kaze no kizuuuuuu! Ops, ehkä parempi harjoitella jossain muualla! Tässä siis tessaiga-avaimenperä minkä sain lahjaksi ystävältäni PM:ltä. Tämä on erittäin rakas ja oli mukana myös kokeissa tuomassa onnea! Toivotaan että siitä oli hyötyä :) Ai niin, ei muovia vaan metallia.

Lisää löytyy tavaraa vaikka kuinka paljon mutta kirjoittelen niistä aina välillä sitten lisää. Nyt pitäisi suunnata aamulenkille ja sitten pyykkituvalle. Ja ensi viikolla onkin sitten matka Tukholmaan! Odotan innolla että pääsen opettajan suosittelemaan teekauppaan ja pariin muuhunkin mielenkiintoiseen paikkaan. Museoitakin haluaisin käydä tutkimassa.