Julkinen liikenne Kansain alueella

Julkinen liikenne on Osakan kaltaisissa suurkaupungeissa aivan omaa luokkaansa ja paikasta A paikkaan B siirtyminen onnistuu lähes vaivattomasti. Aikataulujen täsmällisyys on jotain mitä aluksi hämmästelee suuresti ja jotain mihin tottuu niin nopeasti, että ärtyy jos juna on kaksikin minuuttia myöhässä. Tälläisessä harvinaisessa ilmiössä sekä junassa että asemalla kuulutetaan asiasta ja pyydetään anteeksi. Junia lähtee usein, joten asemalla harvoin joutuu odottamaan kauaa seuraavaa junaa. Ainoa huono puoli junissa ja metroissa on se, että ne pysähtyvät yhden aikoihin yöllä ja lähtevät vasta aamu viiden jälkeen liikenteeseen. Suunnitteletko bailaavasi koko yön keskustassa? Varaudu maksamaan taksista tai valvomaan läpi yön.

Osakaan saapuessani (Kansain lentokentälle) olen aina ottanut bussin haluamaani päämäärään, sillä se on yleensä ollut se mukavin vaihtoehto. Taksilla ei missään tapauksessa kannata lähteä porhaltamaan Osakaan, sillä lentoasemalta Osakan ytimeen on pitkä matka ja sellainen matka taksilla maksaa maltaita. Bussipysäkit ovat heti saapuvien lentojen terminaalin ulkopuolella ja ulkopuolelta löytyy myös automaatit, joista voi ostaa lipun haluaamaansa bussiin. Bussijonossa sinulta kysellään jo laukkujen lukumäärää ja laukkuihin kiinnitetään numerolappu, minkä vastakappaleen saat itsellesi. Poistuessasi bussista annat lapun ja saat laukkusi kyydistä mukaasi. Helppoa kuin heinän teko.

Osakan ydinkeskustassa kulkee sekä metroja että junalinjoja ja molempia on suhteellisen helppo käyttää. Helpointa on ostaa Kansai K-card tai Icoca, mutta liput saa ostettua joka kerta myös erikseen porttien läheisyydessä olevista automaateista. Samaisista automaateista saa useimmiten myös Kansai kortteja ja isompien asemien sinertävistä laitteista Icocan. Kansai-korttiin voit ladata kerralla 1000, 2000 tai 3000 jeniä, Icoca maksaa 500 jeniä ja siihen voi ladata huomattavasti enemmän rahaa verrattuna Kansai-korttiin. Kannattaa huomioida, että vain punaiset automaatit hyväksyvät 10 000 jenin seteleitä, ettei sitten ihmetellä kun kone ei syöksee seteleitä takaisin päin. Vinkki: kaikkia seteleitä ei tarvitse syöttää erikseen; setelit nivaskaan ja kone nielee ne tyytyväisesti.

Icocalla pystyy maksamaan lähes kaikkialla (jopa juoma-automaateissa), mutta Kansai-kortti ei toimi JR:n linjoissa eikä sillä pysty maksamaan muualla kuin junissa ja metroissa. Kansai-kortti syötetään sisään korttiaukosta ja se popsahtaa ulos portin toisesta päästä, Icocaa puolestaan näpäytetään siihen tarkoitettuun selkeästi erottuvaan lukijaan. Tavallista lippua käytetään samoin kuin Kansai-korttia, mutta laiturilta poistuttaessa laite ei anna käytettyä lippua enää takaisin.

Kesennuma kutsuu

Mainitsin aikaisemmassa postauksessa projektista, johon Darryl pyysi minua mukaan ja lupasin kertoa asiasta paremmin mikäli suunnitelmat käyvät toteen. Nyt on tullut aika paljastaa mistä on oikein kyse!

Kyse on projektista, mikä toteutetaan yhteistyössä Kesennuman kaupungin kanssa ja Darrylin vetämän kurssin opiskelijat ovat mukana projektin toteuttamisessa. Mukaan haluttiin myös ulkomaalaisia, sillä projektin tarkoituksena on lähteä katsomaan millainen paikka Kesennuma on ja mitä sillä on tarjottavaa turisteille. Kesennuma kärsi pahasti vuoden 2011 tsunamin aiheuttamista tuhoista ja turismin lisääminen on Kesennuman yritys kohentaa pahasti kärsinyttä taloutta. Kesennuma on siis n. 66 000 ihmisen asuttama kaupunki Miyagin prefektuurissa, Tokiosta noin 450 km pohjoiseen päin.

Kesennuma on melko tuntematon paikka sekä ulkomaalaisille että japanilaisille, minkä takia projektiryhmä lähtee henkilökohtaisesti paikan päälle tarkoituksena kertoa samalla sosiaalisen median kautta mitä näemme ja koemme. Monet turistit suuntaavat yleensä Tokioon ja muihin isoimpiin kaupunkeihin ja meidän tehtävänä onkin myös kertoa Kesennuman kaupungille rakentavaa palautetta turismin lisäämisen kannalta.

Lähdemme matkaan 6. marraskuuta ja suuntaamme luotijunalla kohti Tokiota, missä vaihdamme toiseen luotijunaan ja jatkamme matkaa pohjoiseen. Matkan loppuosuus pitää mennä bussilla ja saavumme perjantai-illalla perille. Meillä on paljon nähtävää viikonlopun aikana ja alustavan ohjelman mukaan mennään lähes minuutti aikataululla eteenpäin.

Kun Kesennumaa hakee Google kuvahaulla, näytön täyttää surulliset kuvat tsunamin jälkeisestä kaaoksesta. Youtubessa on videoita, joista näkee minkälaista tuhoa tsunami saa aikaan vyöryessään kohti kaupunkia. Kesennumassa ihmishenkiä ei onneksi menetetty niin paljon kuin monissa muissa kaupungeissa, sillä suurin tuho kohdistui satamaan eikä asutusalueisiin. Siltikin moni menetti talonsa ja omaisuutensa rakkaista ihmisistä puhumattakaan.

Japani on antanut minulle niin paljon, että olen iloinen saadessani tehdä edes pienen vastapalveluksen menemällä paikan päälle ja kertomalle muille näkemästäni. Kyseessä on pieni projekti, mutta toivon että tämän projektin myötä edes muutama ihminen päättää nähdä muitakin osia Japanista kuin perinteisen Tokion ja Osakan. Itse tunnen olevani etuoikeutettu saadessani osallistua tähän projektiin ja päästessäni näkemään Japania ihan uudelta kannalta.

Seurataksesi eturivistä reissuani Kesennumaan, suosittelen seuraamaan minua ja blogiani Instagramissa tai vaihtoehtoisesti Twitterissä. Reissupäivitystä on tietysti luvassa myös blogiin, mutta vasta reissun jälkeen kun aikaa riittää kirjoittamiseen. Tukea voi osoittaa mm. tykkäämällä projektin sivuista Facebookissa.

Oma maa mansikka...

Katselemme elokuvaa yhdellä kurssilla ja minulla on tapana ottaa mukaan pientä naposteltavaa kyseisille tunneille luodakseni täydellisen elokuvatunnelman. Tosin, Japanissa täydellinen leffatunnelma on mahdotonta saavuttaa, sillä naposteltavistani kuuluu väkisinkin kauhea rapina. Mistä se johtuu? Siitä, että täällä lähes kaikki on yksittäispakattu tai vähintään kääritty muoviin.

En voi käsittää, miten näinkin edistyksellinen maa on aivan lasten kengissä mitä tulee ekologisuuteen (ja olen asiasta luultavasti marissut aikaisemminkin). Ei Suomikaan toki ole mikään erityisen hyvä mallimaa, mutta verrattuna Japaniin roskaa syntyy minimaalisen vähän. Nytkin tuijotan täpötäysiä roskapusseja ihmetellen miten yksi ihminen voi tuottaa näin paljon roskaa viikossa. Ja ihan tiedoksi, että molemmat roskikset ovat 45 litraiset säkit!

Japani tuntuu olevan asiantuntija mitä tulee jätteiden käsittelyyn, mutta jätteiden syntymistä täällä ei joko osata tai haluta estää syntymästä. Esimerkkejä mm. älyttömistä pakkauksista löytyy vaikka kuinka paljon. Etsin margariinia kaupasta vaikka kuinka kauan löytämättä niitä kunnes tajusin, että margariinirasiat olivatkin vielä erillisissä pahvikuorissa. Ei ihmekään etten löytänyt niitä kun silmilläni etsin normaaleja rasioita. Kananmunat ovat läpinäkyvissä muovikennoissa, banaanit on kääritty muoviin, jäätelötuutit ovat muovisessa rasiassa ja deodorantitkin muovikääreissä, kuten monet muutkin samankaltaiset purnukat. Muovipusseja tulee joka tuutista pyytämättä ja jollei muovipussia halua niin tuotteihin laitetaan kaupan teippiä. Aaaaarrrrrgggghhhh!

Ja tähän lisäksi vielä ne yksittäispakkaukset. Mur.