Fiiliksistä

Toinen viikko koulua ohi ja fiilikset on laskenut melkoisesti. Kuvittelin turhaan, että säästyisin kulttuurishokilta, mutta tämä mitä käyn juuri nyt läpi ei voi olla mitään muuta. Älkää nyt käsittäkö kuitenkaan väärin; olen edelleen iloinen, että tulin Japaniin ja muutenkin elämäni on kohdillaan, mutta tänään kerron myös asioista, mitkä häiritsevät minua eniten.

Muutettuani uuteen kämppääni ja aloittaessani "normaalin" elämän huomasin, että aikaero Suomeen aiheuttaa minulle ahdistuksen tunteen ajoittain. Se tunne kun herään ja haluisin olla yhteydessä Suomen päähän, mutta kaikki on nukkumassa tuntuu tosi pahalta. Ville on lisäksi päivät töissä eikä ehdi viestitellä, joten yleensä olemme yhteydessä vasta kellon ollessa täällä jo kymmenen illalla. Se tarkoittaa sitä, että yleensä olen jo lopen uupunut enkä jaksa jutella kunnolla. Ja kun taas aamulla herään virkeänä ja haluisin jutella jollekin, se on mahdotonta. Ahdistaa ja kunnolla. Sitä tuntee elävänsä niin erillään ihmisestä, joka normaalisti on aina tavoitettavissa.

Koulu on rankkaa omalla tavallaan ja kurssien valinta on osoittautunut raastavaksi. Opettajien taso vaihtelee hurjasti, eikä täällä ole loppujen lopuksi yhtään kurssia minkä voisin hyväksilukea Suomessa. Kauhea stressi koko ajan päällä, että tulee varmasti tarpeeksi opintopisteitä, ettei tukia sun muita viedä. Testejä on harvasen päivä, läksyjä joka päivälle. Pitää opetella samanaikaisesti sanastoa, kielioppia ja kanjeja tahdilla, mikä on jotain aivan uskomatonta. Lisäksi pitää opetella kanjeja normaalia enemmän, sillä aion tehdä joulukuussa N2 tason JLPT-kokeen Osakassa. Olen hakemassa OGU:n kansainväliseen toimistoon työharjoitteluun ja he toivovat, että teen kokeen, sillä en ole aikaisemmin suorittanut mitään tasoa JLPT:ssä.

Lisäksi koulussamme paljastui enterorokko-epidemia, mikä on lapsilla yleinen, erittäin herkästi tarttuva virusperäinen tauti. Useita vaihtareita on kuumeessa kotona, monille on tullut kipeitä näppylöitä käsiin tai jalkoihin. Koulussa kaikki pelkäävät saaneensa tartunnan, sillä joidenkin tyyppien oli pakko tulla kipeänä kouluun ja tartuttaa ihmisiä ennen kuin paljastui mistä on kyse. Taudin itämisaika on 2-7 päivää, joten viikon sisällä meikäläinen on mitä luultavammin vuoteenomana. En tule yleensä herkästi kipeäksi, joten sormet ristissä toivon säilyväni terveenä.

Kaiken tämän stressin lisäksi on aamulla kiva nousta ja laittaa televiosio päälle vain huomatakseen, että koko länsirannikolle on iskenyt tai iskemässä tsunami, olkoonkin hyvin pieni sellainen. Kiva heti ensimmäiseksi unen pöppörössä mennä nettiin tarkastamaan mistä todella on kyse. Ilmeisesti Etelä-Amerikassa oli ollut voimakas maanjäristys, mikä aiheutti hyökyaallon Tyynellämerellä. Korkeimmat aallot mitkä Japanissa mitattiin olivat hurjat 40 cm, joten mistään vakavasta ei ollut kyse. Kuitenkin se, että heräät aamulla ja heti ensimmäiseksi saat tarkistaa onko taifuuni tulossa kohti tai tsunami iskemässä rannikolle on niin jotain sellaista mihin rauhallisessa Suomessa ei ole tottunut. Itse osaan suhtautua asioihin rauhallisesti, mutta jollakin tasolla huomaan, että ainainen varuilla olo on lisääntynyt Japanissa huomattavasti.

Koko ajan kuuluu ääniä ja tälläkin hetkellä kuuntelen varoituskellojen kilkatusta, autojen hurinaa ja junan puksutusta samaan aikaan. Tähän vielä lisäksi yleinen hälinä ja älämölö, ja desibelit ovat mukavasti kaakossa. Junan mennessä lähimmältä raiteelta saa kaupan päälle hyvät värinät.

Loppujen lopuksi, kaiken tämän kaaoksen keskellä, olen kuitenkin iloinen ja tyytyväinen valintaani. Jokainen päivä on mielenkiintoinen ja arvokas, vaikka vaikeuksia kohtaakin ajoittain. Olen nykyään joka päivä todella väsynyt, mikä on taatusti yksi tapani reagoida ympäristön muutokseen; tapahtuu niin paljon uutta, ettei keho yksinkertaisesti vain jaksa. Otan helposti parin tunnin päiväunet, enkä menetä yöuniani, mutta toivon pääseväni väsymyksestä pian eroon. Käymme onneksi paljon ulkona kavereiden kanssa, mikä auttaa pääsemään väsymyksestä.

Arashiyama Monkey Park

Arashiyama

So... many... Pokemons!

Attack on Titan-leffa!

Tekken 7 Arcade-peli. Cool!

Kaverit auttaa kyllä jaksamaan älyttömästi, joten kaikille jotka harkitsevat vaihtoa: älkää oikeasti jääkö kotiin istumaan vaan menkää niin paljon kuin mahdollista. Lepääminen on toki tärkeää, mutta itse olen huomannut, että muutamakin päivä tekemättä erityisemmin mitään erityistä on puuduttavaa ja väsyttävää.

Mutta se tästä mutinasta tällä erää, raportointia Japanista luvassa jälleen myöhemmin.