Ensimmäinen kouluviikko

Ensimmäinen virallinen kouluviikko on nyt pulkassa ja aikamoisella haipakalla se vilahtikin jos totta puhutaan. Maanantaina jännitin ensimmäistä oppituntia aika paljon, mutta suurempaa jännittämisen aihetta ei oikeastaan ollut, sillä opettaja on tosi mukava samoin kuin muut luokkani opiskelijat. Tunneilla lähinnä hiomme tämän hetkistä kielitaitoamme ja olenkin oppinut jo yhden viikon aikana hurjasti kaikkea uutta mitä aikaisemmin ei oikeastaan ole tullut edes ajatelleeksi.

Yksi suurimmista murheistani oli se etten löytäisi kavereita täällä, mutta ilokseni voin todeta tutustuneeni nyt suomalaisten lisäksi kahteen hyvään tyyppiin, joista toinen on kotoisin Kanadasta ja toinen Islannista. Andrea ja Ester ovat hengailleet meidän muutaman suomalaisen kanssa nyt aktiivisesti ja tulemme erittäin hyvin juttuun. Yksi ilta viettettiinkin karaokessa ja izakayassa, mutta kyseinen ilta oli niin pitkä, että se on jo melkein toinen tarina. Hauskaa oli joka tapauksessa.

Eilen meillä oli myös koulun järjestämä tabe ja nomihoudai Umedassa, eli syö ja juo niin paljon kuin haluat meininkiä vaihtareiden ja opettajien kanssa. No niinhän siinä kävi, että korealaiset juomapelit olivat monille liikaa ja ranskalainen vaihtari jouduttiin lähes kirjaimellisesti kantamaan kotiin, yksi suomalainen oli niin pellit seis, että pääsi nipin napin kotiin ja hukkasi silmälasinsa mystisesti matkalla, ja vaikka itse olin täysin selvänä niin onnistuin kadottamaan vasta ostamani kameran.  Onneksi myöhemmin selvisi, että yksi opettajista oli löytänyt kameran ja ottanut sen talteen :)

Samaisena iltana päätimme jatkaa iltaa pelihallilla arcade-pelejä pelaillen ja tanssipelejä tanssien. Aika suorastaan hurahti ja yhtäkkiä tajusimme, että kello oli jo yli kaksitoista eikä meillä ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä viimeiseen junaan. Tulipahan siis napattua ensimmäistä kertaa taksi Umedasta ja paahdettua sillä suoraan kotiovelle asti. 7 kilometrin matkalle tuli hintaa alle 4000 jeniä (n. 29€) yhteensä ja hinta jaettiin vielä neljän hengen kesken. Ei siis paniikkia jos viimeinen juna ehtii toistekin lähteä.

Tänään käväistiin Arashiyamalla tutkimassa bambumetsää sekä apinatarhaa minne piti kävellä varmaan kilometri vuoren rinnettä pitkin. Päätimme vuokrata pyörät, sillä pyörän kanssa kulkien emme rasittaisi niin paljon jalkojamme ja välimatkat menisivät hieman joutuisammin. Pääkadulla polkeminen on kyllä oma taiteen lajinsa, mutta oli se sen arvoista. Maksoimme pyöristä 900 jeniä (n. 6,50€) ja saimme pyöräillä monta tuntia kyseisellä hinnalla. Ensiksi suuntasimmekin bambumetsään, missä kävimmekin ystäväni kanssa puolitoista viikkoa sitten, mutta tällä kertaa oli aikaa tutkia paikkoja paremmin ja löysimmekin paljon hienoja paikkoja. Nähtiin myös hieman erilaista eläimistöä kuin tavallisina päivinä...

Myöhemmin kiipesimme katsomaan apinoita vuoren päälle ja voin todeta, että kiipeäminen kävi totaalisesti kunnon päälle. Sisäänpääsymaksu oli 550 jeniä (4,8€), minkä jälkeen piti kiivetä n. 20 minuuttia ylöspäin melko kuumassa ilmassa ja itselläni oli kaikenlisäksi äärimmäisen huonot kengät. En suosittele paikkaa huonokuntoisille, mutta jos haasteen haluaa ottaa vastaan niin kannattaa varata mukaan vettä, aikaa ja pikkupyyhkeen. Itselläni oli vain vettä, joten tilanne kävi vähän hermoille. Huipulla oli kuitenkin mahtavat näköalat ja apinat olivat supersuloisia.

Että sellainen viikko. Arashiyamalla harmitti tosi paljon, että kamerani on tällä hetkellä senseillä, sillä vuorelta olisi saanut kunnon kameralla mahtavia kuvia. Anyways, huomenna pitää mennä kertomaan japanilaisille lukiolaisille hieman vaihto-opiskelun ihmeistä, joten yöpuu odottaa jo meikäläistä. Mata ne :)