sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kevät, kirsikankukkia ja surullisia hetkiä

Mun asunnon vieressä on puu ja siinä puussa asuu hulluja lintuja. Niillä on ollut kevättä rinnassa viimeiset 7 kuukautta, ainakin äänen ja lentoratojen perusteella. Nythän täällä oikeasti vasta kunnolla on kevät alkanut, ja se alkoikin melkoisella rysäyksellä. Ensin nukuin talvivaatteet päällä ja heti seuraavaksi ilman peittoa. Ihan hullua.

Ja tietysti ne kirsikankukat. Voi pojat.
Kävin viettämässä hanamia Osakan linnalla ja vielä toisena päivänä Banpaku-puistossa. Kiotossa käytiin yhtenä päivänä keisarin palatsin puistossa bongailemassa kevään ensimmäisiä kirsikankukkia. Niistä shidarezakura oli ehdottomasti näkemisen arvoinen.




 Löytyi lähistöltä myös söpö pieni pyhäkkö kirsikkapuineen. Kissojakin oli vaikka kuinka paljon, mutta niistä en saanut julkaisukelpoista materiaalia.


Osakan linnalla oli älyttömästi porukkaa, mutta kyseessä olikin viikonloppu, sekä yksi parhaimmista päivistä viettää hanamia, eli kirsikankukkienkatselu"juhlaa". Porukka istuskeli grillaamassa ja juomassa kirsikkapuiden katveessa ja mekin kavereiden kanssa tutustuttiin muutamiin japanilaisiin, jotka spontaanisti tuli meidän luokse juttelemaan.







Kaikkein eniten nautin hanamista Banpaku-puistossa yhdessä hyvän ystäväni kanssa. Siellä istuimme ja juttelimme niitä näitä kirsikkapuun alla ja söimme herkkuja ja yakisobaa. Sääkin oli miellyttävä ja vaikka ihmisiä oli toki paljon, niin ei kuitenkaan tungokseksi asti.









Kevät on ollut uskomattoman kaunis, mutta samalla surullista aikaa. Japani on surullisen kuuluisa itsemurhista ja kevät"loma" (pieni loma lukuvuoden välissä maalis-huhtikuussa) on sitä aikaa kun epätoivoiset nuoret tekevät eniten itsemurhia. Junat ovatkin myöhästelleet viime aikoina usein sen takia, että monet päättävät hypätä junan alle.

Aprillipäivä olikin tähän mennessä erikoisin ja traagisin päivä, minkä olen tähän mennessä Japanissa kokenut. Se alkoi normaalisti kuten muutkin päivät ja valmistauduin lähtemään töihin kielikouluun kun puhelimeni alkoi ulista niin kovaa, että olin saada sydänkohtauksen. Sekunnin murto-osan ehdin ihmettelemään mistä on kyse, kunnes puhelin sen minulle ystävällisellä naisäänellä ilmoitti: maanjäristys. Nappasin kännykän käteen ja ehdin näkemään tekstin "varautukaa kovaan järinään" ja olemaan paikoillani ehkä 5 sekuntia, kun koko talo alkoi vetää ripaskaa. Olen tottunut, että talo tärisee ajoittain ohi menevien junien takia, mutta tämä oli ihan erilaista, oikein kunnon järinää. Pyykit heilui ihan hulluna ja pöydältä roikkuva johto viuhui joka suuntaan. Tätä kesti yllättävän kauan, ehkä jopa puoli minuuttia, minkä jälkeen järinä muuttui ihmeelliseksi keinunnaksi, mitä kesti myös ehkä jopa minuutin. Ihan kuin Ruotsin risteilyllä olisi ollut.

No sen jälkeen normaalisti töihin ja töitten jälkeen kotiin. Kävin nopeasti postissa lähettämässä tavaraa Suomeen, palasin kotiin ja hetken kuluttua ihmettelin kun paloautojen ja ambulanssien ulinaa kuului ihan tajuttomasti ulkoa. Menin sitten parvekkeelle ja huomasin, että vastapäinen tie oli täynnä paloautoja, ambulansseja ja poliiseja ja miehiä juoksi junaradalle tuulispäänä. Tajusin, että junat oli pysäytetty kokonaan. Ja sitten valkeni tietysti mitä oli tapahtunut. Radalla olevat miehet kulkivat pitkin rataa siniset hanskat kädessä ja järkytykseltäni en voinut kuin tuijottaa radalle. Neljä poliisia kävi kysymässä näinkö tai kuulinko mitään, ja sain heiltä vahvistuksen aavistukselleni; joku oli jäänyt junan alle.

Seuraavana päivänä uutisissa luki, että kyseessä oli vanhempi mieshenkilö, joka oli mennyt makaamaan raiteille ja jäänyt express-junan alle. Voin kertoa, että nuo express-junat menevät lujaa ohi kyseisestä risteyksestä. Ylitän samaisen risteyksen joka päivä mennessäni töihin ja pari ensimmäistä päivää oli oikeasti todella, todella karmivaa kävellä yli kohdasta, missä joku ihminen on päättänyt elämänsä.

Kirsikankukkien aika on kyllä taianomaista, mutta samalla vähän surullista.

6 kommenttia:

  1. On ollut tosi mielenkiintoista lukea sun kokemuksista Japanissa. Haluaisin myös ehdottomasti kokea kirsikankukkapuut ja hanami-juhlan joku päivä! :3

    En tiedä muistatko, mutta kirjoitin kommentin tänne blogiisi joskus puolitoista vuotta sitten, kun haaveilin japanin opiskelusta FKF:llä. Noh, viime vuonna koulu ei jostain syystä ottanut uusia opiskelijoita ollenkaan (näin minulle kerrottiin). Koulun nettisivuilla lukee nyt, että FKF on yhteistyössä Taalainmaan yliopiston kanssa, ei Tukholman. Ilmeisesti tästä johtui viime vuoden tauko... Olin tosi pettynyt viime kesänä, mutta onneksi olin varalta hakenut opiskelemaan Englantia Jyväskylään, jossa sitten olenkin ollut tämän vuoden ja ehdinpä käydä yhden japanin kielikurssinkin läpi.

    En kuitenkaan ole kauheasti viihtynyt Englannin opiskelijana (kavereita ja kaupunkia lukuunottamatta), joten elättelen taas toiveita Vaasasta ja japanologiasta. Ensi viikolla olisi tarkoitus lähettää uusi hakemus menemään. Hain myös Jyväskylän yliopistoon uudelleen, tällä kertaa opiskelemaan kirjallisuutta. Mutta Vaasa tuntuisi paljon houkuttelevammalta. Vaikka se onkin luultavasti paljon työläämpi vaihtoehto, heh...

    Kuinka kauan aiot asua Japanissa, vai ovatko suunnitelmasi vielä auki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,
      kiva että olet jaksanut seurailla blogia. Harmi, että olen ollut niin kiireinen etten uutta postausta ole hetkeen saanut aikaiseksi. Hanami oli ehdottomasti yksi upeimmista kokemuksista, joten toivon ja pidän peukkuja, että pääset sen jossakin välissä kokemaan.:)

      Mitä tulee FKF:n keissiin niin enpä tiennytkään että sinne ei lainkaan uusia oppilaita otettu viime vuonna. Joka tapauksessa yksi opettajista postasi Facebookkiin jokin aika sitten tämän tekstin:

      "Fria Kristliga Folkhögskolan (FKF) happily calls for the applicants to a bachelor's program in Japanese Studies in cooperation of Dalarna Högskolan!!! Deadline is 15.6.2016. Feel free to spread about our program in Vaasa which is now 'one and only' place in Finland you can get a bachelor's degree in Japanese Studies."

      Eli nyt ainakin sisään otetaan opiskelijoita. Nyt toki ryntäys voi olla isompi kun Helsingin yliopistossa läpikäydään isoja muutoksia koskien japanin opetusta. Ja kuten olen varmasti aiemminkin sanonut niin asenne ja motivaatio pitää kyllä olla kohdillaan FKF:ssä :) Nyt vaan siis miettimään mikä tuntuisi oikealta vaihtoehdolta, on tässä vielä vähän aikaa...

      Ja mitä tulee Japaniin niin palasin Suomeen jo viikko sitten! (nyyh)Tästä kirjoitan lisää tulevissa postauksissa, mutta harjoittelu on tältä erää ohi ja täällä Suomessa puhaltaa nyt uudet stressaavat tuulet ;)

      Poista
    2. Ohhoh! No, toivottavasti sinne ei kuitenkaan tule niin suuri ryysis, että kovin moni halukas jäisi ilman opiskelijapaikkaa.

      Ja juu, onneksi tässä on tosiaan vielä kesäkuu aikaa miettiä, kun tulokset molemmista kouluista tulevat luultavasti vasta Juhannuksen aikaan. Tosiaan, mitä nyt tässä vuoden aikana olen nähnyt vähän yliopiston meininkiä, niin en erikoisemmin haluaisi jäädä Jyväskylään. FKF taas tarjoaisi jännän, tiiviimmän (ja huomattavasti pienemmän) opiskelijaporukan ja hieman erilaisen opiskelukokemuksen, mutta silti kuitenkin ihan oikeat kandin paperit.

      Huh, harmi että harjoittelu oli niin lyhykäinen (tai en tiedä, miten pitkältä se sinusta tuntui!). Mutta toivottavasti kirjoittelet vielä paljon mielenkiintoisia postauksia, kiireistä ja kotimaan stressistä huolimatta. ^^

      Poista
    3. Oho täällähän onkin jo aiheeseeni liittyvää!

      Elikkäs Hei, sain paikan nyt ensi syksynä alkavaan kandiohjelmaan FKF:stä. Päässä liikkuu tällä hetkellä niin paljon asioita, että on vaikea päättää mistä aloittaisin.

      Luin täältä, että sinäkin opiskelit Vaasassa. Kuinka paljon käytitte ruotsia? Tai oikeastaan kuinka hyvin osasit ruotsin kieltä kun aloitit opiskelun Vaasassa? Olen siinä tilanteessa, että en ole käynyt ruotsin kielestä edes koko lukion oppimäärää (pitkä juttu), vaikka kieli on aina ollut minulle helppo. Käännän kyllä ruotsin itselleni ymmärrettävään muotoon sanaston avulla, mutta tuottaminen ei oikein onnistu sujuvasti. Tiedän, että luentoja on ruotsiksi ja kokeet myös, mutta millä kielellä kokeet täytetään?/ tai sinun kohdallasi täytettiin? Tämä on FKF:ää koskeva suurin huolenaiheeni.

      Toinen on sitten tavallisesti se, että millaista opiskelu tulee olemaan kaikki ne kolme vuotta, mutta se varmasti selviää ajallaan. Haastavuus ei huoleta ja toisaalta huolettaa vielä enemmän juuri siksi :D Motivaatiota löytyy vaikka kuinka paljon ainakin nyt, mutta entä jos en siitä huolimatta pärjää. No, teen kaikkeni, sillä tämä on se ala jolle haluan, sittenpähän nähdään. Ensisijaisesti olisin jo nyt halunnut lähteä Japaniin yliopistoon, mutta se ei nyt onnistu - näin yksinkertaisesti sanottuna. FKF vie minua varmasti lähemmäs tavoitteita, joten olen sekä huolestunut, että hurjan innoissani koulun alkamisesta.

      Kiitos jo etukäteen jos jaksat joskus vastailla tähän mun kyselyyni! Olen lueskellut blogiasi aika paljonkin kun sen hiljattain löysin! Tykkään ihan valtavan paljon, kiitos! ^v^

      Poista
    4. Hei, ja onnittelut opiskelupaikasta! :)

      Ymmärrän täysin mitä käyt läpi tällä hetkellä, sillä itse pohdin samoja kysymyksiä aikoinaan. Minulla ei ollut käytännössä mitään pohjaa ruotsin kielelle, joten jännitys oli kova.

      Valehtelisin jos väittäisin, ettei ruotsin kielen taidoista ole hyötyä. Mutta jos minä selvisin siitä niin selviät sinäkin. Itse osaan hädin tuskin esitellä itseni ruotsiksi :D
      Ensimmäisenä vuonna meillä oli eniten luentoja ruotsiksi, toisena vuonna ei muistaakseni yhtään. Japanin kielen kokeet olivat aluksi ruotsiksi, myöhemmin kokonaan japaniksi. Suomi-ruotsi-suomi sanakirjaa sai käyttää apuna koetilanteissa, mikä pelasti minut täysin :)

      Muiden kuin kielen kokeisiin vastattiin ruotsiksi tai englanniksi.

      Jos motivaatio on kohdallaan etkä ole huolissasi haastavuudesta niin niillä eväillä mennään jo pitkälle. Varoitan silti, että viimeisimmät kokeet ovat kuin suoraan tuonelasta, joten kannattaa pitää asenne kohdillaan alusta lähtien, vaikka siinä vaiheessa tuntuisikin helpolta ;) meitä aloitti muistaakseni vajaa 20 opiskelijaa ja ajallaan valmistui 3, enkä itse kuulunut tuohon eliittijoukkoon.

      MUTTA! Tärkeintä ei ole se koska valmistuu vaan se että joskus edes valmistuu. :D Onnea siis opintoihisi, hyvin se menee!

      ... Ja kiva että olet tykästynyt blogiini! Nyt on valitettavasti ollut vähän hiljaisempaa, mutta toivon että pian aika ja energia riittävät kirjoittamiseen.

      Poista
    5. Oo kiitos! :> Hienoa, että siellä selviää vähäisemmälläkin ruotsintaidolla! Tuo tieto huojentaa mieltäni huomattavasti. Ehdin elätellä jo ties minkälaisia kauhukuvia pitkistä esseistä pelkästään ruotsiksi, koska pitihän sitä miettiä pahintakin :D Englantia kirjoitan oikein mielelläni siis.

      Asia selvä! Täytyy ottaa kunnon ote opiskeluun. Eihän se lisäaikakaan minua onneksi paljoa haittaa, mutta kovasti haluaisin valmistua ajallaan. Kiitos paljon varoituksesta :P

      Tsemppiä blogin kanssa ja muutenkin :) Jään odottelemaan uusia juttuja! Onneksi täällä on mulle vaikka mitä luettavaa näin valmiiksi~~

      Poista