Kolmas vuosi japanologiaa lähti käyntiin! :)

En ole hetkeen kirjoittanut mitään liittyen kouluuni. Tässä on ollut niin monta rautaa tulessa, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt. Ensimmäistä kertaa blogin historiassa minulla on oikeasti niin paljon kirjoitettavaa, että joudun hieman järjestelemään ja miettimään mistä kirjoitan seuraavaksi.

Koulu alkoi jo elokuun 30. päivä, mutta pääsin tunneille vasta sitä seuraavalla viikolla. Heti kättelyksi saimme parin sentin paksuisen nivaskan kaksipuolisia A4- monisteita täynnä kanjeja ja niiden esimerkkisanoja. Lisäksi tuli käännösteksti Korean sodasta, jota käymme yhdessä tunneilla läpi. Tekstejä on tulossa myös lisää lukuvuoden aikana. Tällä viikolla meillä ei ole tunteja, joten saimme jokainen ensi viikolle tehtäväksi kääntää pätkän tätä Korean sota tekstiä.

Tässä tämä käännösteksti.

Puhetunnitkin tuntuvat tänä vuonna entistä rankemmilta. Eiliseksi piti käydä läpi teksti, jonka luimme opettajalle. Tarkoituksena oli lukea selkeästi, oikeita kohtia painottaen. Valitsemani teksti oli melko helppolukuinen, lukuunottamatta muutamaa vähän pidempää lausetta, mutta ääneen lukeminen olikin sitten aivan eri asia. Muutamissa kohdissa tuli takelleltua, mutta mielestäni sain muutamat kohdat yllättävän hyvin vedettyä. Opettaja sanoikin lopuksi, että osasin hyvin erottaa tekstistä äänenpainolla 「」 sisällä olevat puhekohtaukset. :)  Puhetunneilla saamme myös välillä tehtäväksi katsoa videoita, joista sitten vastaamme kysymyksiin ym. vastaavaa. Tällä kertaa tehtäväksi tuli katsoa Daily Motionin sivuilta "omusubi kororin" niminen video. Kyseessä on satu, jonka kuulemma jokainen japanilainen tietää. Videon voit käydä katsomassa täältä. Tällä kertaa meidän piti myös kirjoittaa n. 300 merkillä tiivistelmä tarinasta. Merkkien määrä on helppo laskea, sillä käytämme 400 merkin japanilaisia kirjoituspapereita. Opettelimme viime vuonna kirjoittamaan niihin, ja se osoittautui oikein hauskaksi :)

"okome ga, ichiban" oli puhetunnin tekstini nimi.

Sitten on vielä yksi murheen aihe, nimittäin JLPT- tasokoe. Kokeeseen on aikaa ilmoittautua enää tämä kuukausi, ja haluaisin niin osallistua siihen. Tuntuu kamalan turhauttavalta ilmoittautua 3 tasoon, kun periaatteessa voisi yrittää 2 tasoa. Se tarkoittaisi armotonta kanjien opettelua, mutta pelkään että se vaikuttaisia joulukuun kanjikokeeseen. Haluaisin keskittyä vain niihin kanjeihin, joita tarvitsen päästäkseni tämän kokeen läpi. No, saa nähdä. Voi olla, että ilmottaudun 3 tasoon, niin ei tule turhaan ongelmia :) Tasokokeesta löydät tarkempaa tietoa täältä.

 

Rankkaa on, mutta kouluun palaaminen on ollut silti kivaa. Uusia oppilaita tuli ihan hyvin, vaikka ei ihan niin montaa kuin viime vuonna. Paras ystävänikin aloitti ensimmäisen vuotensa japanologina, ja pidän peukkuja hänelle kovasti. Opiskelu tulee vaatimaan paljon, ja toivon että itse kukin jaksaa tehdä parhaansa. Itsellänikin on joulukuussa edessä uusi yritys viime vuotisten kanjien suhteen, ja tarkoituksena olisi tällä kertaa päästä myös läpi.

新撰組- shogunille uskollinen poliisijoukko.

Viime aikoina olen katsonut paljon elokuvia ja animea, jotka sijoittuvat Edo- kauden loppuun ja Meiji- kauden alkuun. Tälläisiä ovat mm. Rurouni Kenshin- elokuva ja anime, sekä Hakuouki. Hakuoukin katselemisen aloitin jo ennen Japanin matkaani, kun taas Rurouni tuli kehiin vähän myöhemmin. Yhteistä näille sarjoille aikakauden lisäksi on Shinsengumi (新撰組), josta ajattelin kertoa tässä bloggauksessa Hakuoukin ohessa.

Vasemmalta oikealle: Hijikata Toshizô, Okita Soji ja Saitô Hajime animessa Hakuouki.

Hakuouki ei ollut todellakaan paras anime mitä olen katsonut. Sarjaa on vaikea verrata muihin, sillä en ole kauheasti tämän genren animea katsonut. Voisin kuitenkin sanoa, että historiallisena, että mieshaaremina anime oli ihan hyvä. Mitä puolestaan tulee yliluonnollisiin puoliin, niin niitä ei välttämättä olisi edes tarvittu. Ehdin katsoa Hakuoukin ensimmäisen tuotantokauden melkein kokonaan ennen Japanin matkaani, ja ehdin saada melko hyvän käsityksen Shinsengumista. Hakuoukissa Shinsengumi on nimittäin keskeisessä roolissa.

Shinsengumi syntyi Bakumatsu- kaudella (1853-1868) kolmentoista miehen erotessa Rôshigumista, ryhmästä, jonka johtaja kääntyi shogunia vastaan. Shinsengumi jäi uskollisena shogunille Kiotoon, ja alkoi shogunin määräyksestä valvoa Kioton katuja. Matsudaira Katamori, Kioton suojelijaksi nimitetty daimyô nimitti Shinsengumille kolme komentajaa: Kondô Isamin, joka johti Shieikan- ryhmittymää (Hakuouki kertoo tästä ryhmittymästä), Serizawa Kamon, joka johti Mito- ryhmittymää, sekä Niimi Nishikin, Mito- ryhmittymän jäsenen, joka oli vain nimellinen komentaja. Kondô ja Serizawa olivat vihamiehiä, ja Kondô saikin tilaisuuden pyyhkäistä Serizawan pois tieltään tämän jäädessä kiinni rahan kiristämisestä. Tämän jälkeen Kondôlla, ja hänen oikealla kädellänsä varakomentaja Hijikata Toshizôlla oli kaikki valta Shinsengumissa.

Shinsengumin lippu, jonka kiinalainen merkki tarkoittaa "vilpittömyyttä".

Hakuouki pyörii siis Shiekan- ryhmittymän ympärillä, ja etenee melko verkkaisesti eteenpäin. Päähenkilötyttö tutustuu Shinsengumin tärkeimpiin jäseniin, ja ihastuukin yhteen heistä (surprise). Hakuouki on siis alunperin Otome- peli, eli naisille suunnattu peli, jossa yhtenä tarkoituksena on luoda romanttinen suhde yhteen mieshahmoista. Näitä mieshahmoja tietenkin Shinsengumissa riittää, joten ei ole yllätys sinänsä, että Shinsengumi on valittu tälläisen genren tapahtumaympäristöksi. Mitä tulee itse mieshahmoihin, niin lähes kaikki animessa nähdyt Shinsengumin jäsenet perustuvat todellisiin henkilöihin. Tälläisiä on mm. Okita Sôji, Saitô Hajime, Todô Heisuke ja Nagakura Shinpachi.

Shinsengumi tuli vastaan myös Rurouni Kenshin- elokuvaa katsoessa, ja oli hyödyllistä tietää Shinsengumista etukäteen jo jotain, sillä elokuvassa ei tietenkään selitetty mikä Shinsengumi on, sillä sehän on selvää jokaiselle japanilaiselle. Länsimaalainen saattaa kuitenkin mennä hämilleen, kun alun taistelussa Shinsengumin vaatteissa miekkaillut mies tulee myöhemmin vastaan poliisina. Boshin sodan loppuessa ja siirryttäessä Meiji- kaudelle Shinsengumi jäi historiaan, mutta oli hyvinkin mahdollista, että osa vanhoista jäsenistä toimi Meiji- kauden alun poliisivoimissa; olihan kuitenkin Shinsengumikin ollut jo eräänlainen poliisijoukko.

Kahdenlaisia Shinsengumi haoreita, joista vasemmanpuoleinen on tunnetuin.

Shinsengumit oli helppo tunnistaa heidän vaatteistaan ja "logostaan". Haorit olivat vaaleansiniset, joiden hihoissa oli vaaleat kolmionmuotoiset juovat. Tämä malli sai vaikutteita tarinasta "47 rouninia", joka on erittäin tunnettu samuraitarina Japanissa. Shinsengumin "logo" puolestaan oli kiinalainen merkki 誠 (makoto), joka tarkoittaa "vilpittömyyttä". Shinsengumeilla olikin todella tarkkoja sääntöjä, joita kaikkien jäsenten oletettiin noudattavan. Jokaisen oletettiin harjoittelevan kenjutsua (perinteistä japanilaista miekankäyttötaitoa), jujûtsua (perinteistä japanilaista aseetonta tai pieniä aseita hyödyntävää lähikamppailua), sôjutsua (perinteistä japanilaista taistelua keihään kanssa), ampumista ja ratsastusta, sekä tutustuvan kirjallisuuteen. Seppukulla rangaistavia sääntöjen rikkomisia oli mm.:

- Bushidon (samuraikoodin) rikkominen
- Shinsengumista eroaminen
- Rahan hankkiminen omaan tarkoitukseen
- Oikeudenkäyntiin osallistuminen
- Taistelu henkilökohtaisista syistä

Sääntöjen tiukkuuden oletetaan johtuvan Kondôn ja Hijikatan talonpoikaistaustoista. Shinsengumi oli aikansa ensimmäinen ryhmittymä, joka salli jäseniä muistakin yhteiskuntaluokista kuin soturiluokasta. Kondôn ja Hijikatan oletetaan pyrkineen saamaan Shinsengumille uskottavuutta samuraiyhteiskunnassa näillä tiukoilla säännöillä. Toki tarkoituksena oli pitää myös sadat soturit kurissa suurta muutosta käyvässä yhteiskunnassa.

Lyhyesti voidaan siis sanoa, että Shinsengumi oli aikansa poliisijoukko, joka oli uskollinen shogunille, ja yritti loppuun asti taistella imperialisteja vastaan. Shinsengumi halusi imperialistien tavoin länsimaalaiset pois Japanista, mutta tuki shogunia loppuun asti siinä uskossa, että shogun ajaisi länsimaalaiset pois heti kun mahdollista. He tajusivat liian myöhään, että miekkojen aika oli mennyttä, ja tämä johti lopulta heidän häviöönsä Boshin sodassa (Samuraihallitus vs. Meiji- hallitus).

Real life Hijikata Toshizô

Hakuoukin toinen kausi päättyy Boshin sodan viimeiseen taisteluun Hakodatessa. Animessa tapahtuneet tapahtumat pitivät pääpiirteittäin paikkansa, vaikka esimerkiksi Heisuken kohtalo oli erilainen kuin todellisessa elämässä, missä hänet tappoi uusi Shinsengumin jäsen. Samoin Keisuken (Hakuoukissa Sannan) kohtalo oli hieman erilainen. Mikäli siis haluaa säilyttää "jännityksen" tarinan etenemisestä, ei kannata turhan tarkkaan tutkia Shinsengumin historiaa. Itse yritin kirjoittaa tässä bloggauksessa Shinsengumista paljastamatta kuitenkaan liikaa Hakuoukin tapahtumista. Shinsengumin historia on todella mielenkiintoinen, ja siitä riittäisi kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon. Mielestäni tämä joukko on hyvä tietää, sillä se esiintyy todella paljon elokuvissa ja populaarikulttuurissa. Ja olen huomannut viime aikoina miten elokuvat ja jotkut animet aukeavat aivan eri tavalla kun ymmärtää hieman taustoja; mitä on tapahtunut, milloin ja missä. Myös se, että tietää missä päin Japania ihmiset ovat milloinkin, voi auttaa ymmärtämään monia pieniä yksityiskohtia.

Lopuksi on pakko vielä mainita, että yksi Boshin sodan taisteluista käytiin Uenossa Kan'ei-ji- temppelin alueella. Temppeli tuhoutui tuolloin melkein kokonaan, mutta jäljelle jäi viisikerroksinen pagoda, joka seisoo tällä hetkellä Uenon puistossa, tarkemmin sanottuna Ueno Zoon alueella. Olen aikaisemminkin blogannut paikasta, sillä satuin näkemään tuon jäljelle jääneen pagodan käydessäni viime kuussa Uenon eläintarhassa. ^_^ Shinsengumi ei kyllä ollut osallinen tässä taistelussa, vaan Shôgitai, joka hävisi imperialisteille yhdessä päivässä.

Uenon taistelu

 Lähteenä käytin 'The Samurai Archives SamuraiWiki' sivustoa, sekä 'ShinsengumiHQ' sivustoa.

Haikea paluu Suomeen.

30.8 emme enää lähteneet minnekään pitkälle, vaan kulutimme päivän siivoten ja pakaten tavaroita. Olin jo aikaisemmin suunnitellut, että lähetän osan tavaroista Suomeen, sillä mangaa varsinkin tuli ostettua niin paljon, ettei ollut toivoakaan, että saisin ne kaikki mahtumaan matkalaukkuun. Muutenkin laukku täyttyi uhkaavasti, mutta sain kuin sainkin sen vaivatta kiinni asti. Suomeen lähti paketissa kaikki mangat, ja hintaa paketin lähettämiselle tuli laivapostilla lähes kuusikymmentä euroa! >__<"

Päivä kului lähinnä suuren ketutuksen vallassa, sillä en ollut valmis palaamaan vielä Suomeen. Kuukausi meni aivan liian nopeasti, ja olisin vain halunnut jäädä vielä muutamaksi viikoksi. Se ei tietenkään ollut mahdollista, mutta olihan jäämisestä kiva unelmoida. Yritimme vielä illalla etsiä herkullista melonijäätelöä, mitä olimme maistaneet kuun alussa, mutta emme löytäneet sitä mistään. :/ Se olisi ehkä hieman lieventänyt ketutusta, mutta eihän siitä sitten mitään tullut. Mukaan lähti kuitenkin viimeiset tuliaiset, ja hyviä japanilaisia naposteltavia.

Emme saaneet yöllä kunnolla unta, ja aamulla oli aikainen herätys. 31.8 oli saapunut, ja lähdön hetki käsillä. Matkalaukut olivat huomattavasti painavammat kuin tullessa (mikä on tietenkin luonnollista), ja olimme jo muutaman metrin jälkeen tuskissamme. Lämpötila oli sitä samaa vanhaa, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lähestyimme asemaa, ja pahimmat pelkomme kävivät toteen. Olimme jo edellisiltana todenneet, että olisimme liikenteessä pahimpaan ruuhka-aikaan, mutta se valkokaulus- työntekijöiden määrä, joka asemaa lähestyi samaan aikaan meidän kanssa... Voin kertoa, että seuraava tunti oli yhtä helvettiä. Saimme itsemme miten kuten juniin väännettyä, mutta siellä ollessa tuli seisottua mitä ihmeellisimmissä asennoissa, ja yhdessä vaiheessa olin aivan kiinni japanilaisessa jätkässä, ja yritin siinä sitten olla hengittelemättä liikaa tämän naamalle. Kiitin Luojaa, että muistin harjata hampaat aamulla :D

Shinjukussa erosimme Päivistä, jonka oli tarkoitus suunnata bussilla Osakan suuntaan. Oli jotenkin outoa jättää kaveri taakseen, ja suunnata itse lentoasemalle. Toivon kuitenkin, että pääsisin katsomaan häntä keväällä ^_^ Täytyy katsoa nyt, sillä aloitan keväällä toisessa työpaikassa, enkä tiedä saanko sieltä vapaaksi kahta viikkoa maalis-, huhtikuun vaihteessa. Toivotaan parasta.

Pääsimme lentokentälle, ja lentokin lähti ajallaan kohti Moskovaa. Tällä kerta selvisin lennosta voimatta kertaakaan huonosti. Jalkatilaa oli edelleen ahtaanpuoleisesti, mutta selvisin sen suuremmitta ongelmitta. Tällä kertaa jaksoin jopa katsoa elokuvan lennon aikana. Kyseessä oli japanilainen elokuva Princess Toyotomi, ja siinä oli venäjänkieliset dubbaukset ja englanninkieliset tekstitykset :D Itse elokuva oli lähinnä hassu, sillä siinä Osaka oli olevinaan itsenäinen valtio salassa muilta Japanin kansalaisilta. Ihan mielenkiintoinen se oli omalla tavallaan, ja sainpahan ainakin aikaa kulutettua mukavasti.

Moskovassa meitä odottikin sitten 24 tunnin odottelu, mikä meni kuitenkin paremmin kuin tulomatkalla. Olimme hommanneet puhallettavat uimapatjat, jotka toimivat kätevästi sänkyinä asemalla. Tuli uni paremmin, vaikka kylmä yöllä oli edelleen. Ruokakin oli tietenkin asemalla törkykallista, mutta minkäs teit. Ainakin suunta oli kotia kohti. Lentomme Suomeen lähti myös ajallaan, ja vannon, että sää muuttui heti sateiseksi kun saavuimme Suomen ilmatilaan :D Loppumatka olikin melko mielenkiintoinen, sillä kone teki ihme heilahduksia laskeutuessamme. Lopulta maahan asti päästiin, vaikka aika rajusti kone maahan ensin tömähtikin. Japanin matka oli virallisesti ohi, ja vuorossa oli sadetta, kylmää ilmaa, ja kolmen tunnin bussimatka kotiin. Väsymyskin painoi, mutta jouduimme vielä hetken metsästämään laukkujamme, jotka olivat jostain syystä tulleet päivää aikaisemmin kuin me. Lopulta laukut löytyivät, ja suuntasin sateessa bussipysäkille. En tietenkään ollut Japaniin lähtiessä ajatellut, että tullessa ilmat olisivat huomattavasti viilentyneet, joten minulla ei ollut pitkiä housuja matkassa mukana. Puin kuitenkin jo Moskovan lentokentällä päälleni kigurumini, jonka olin ostanut aikaisemmin :D Oli siinä ihmisillä ihmettelemistä, kun matkustin koko matkan kotiin kissapuku ylläni...

Nyt olen ollut Suomessa jo viikon, mutta välillä tulee edelleen sellainen outo fiilis... Aivan kuin ei vielä kuitenkaan täysin olisi Suomessa. Kävin eilen Otto- automaatilla, ja minut valtasi kauhean outo ja ontto tunne, sillä automaatti ei puhunut. Samanlaista hiljaisuuden tunnetta olen kokonut mm. rullaportaissa, jotka lähes aina puhuivat Japanissa. Olin kuitenkin suhteessa hyvin lyhyen ajan Japanissa, joten mitään suurempia "shokkeja" ei ole tullut. Lähinnä juuri tuollaisia mainitsemiani pieniä asioita, joista tulee sellainen hassu fiilis :)

Näin loppuun on myönnettävä, että ennen reissua minulla oli pieni pelko. Pelkäsin, että Japani ei täyttäisi niitä odotuksia mitä minulla oli. Mikä olisikaan kauheampaa kuin todeta, että rakastamani maa ei olisikaan sitä mitä odotin? Se, että minulla oli niin paljon odotuksia stressasi minua mielettömästi. Päästessäni Japaniin tajusin kuitenkin, että pelkoni oli turhaa. Japani oli juuri sellainen kuin odotin. Se oli jopa enemmän. Koin, että se kaikki mitä rakastan Japanissa, sen kulttuurissa, kielessä ja ihmisissä oli juuri sitä mihin olin alunperinkin ihastunut. Se oli niin erilaista, ja jotenkin niin kaunista. Olkoon sitten kyse Tokion betonimaisemasta, Nikkôn vuoristosta tai Kamakuran hiekkarannoista niin rakastan sitä isolla ärrällä. Niin hyviä, kuin huonojakin puolia. Japani ei pettänyt minua, vaan sai minut vakuuttuneeksi, että olen valinnut oikean suunnan elämässäni.

Yksi parhaimmista matkakuvistani; maisemakuva vuoristosta :)

♥ 日本 ♥