lauantai 3. lokakuuta 2015

Penkkiurheilua

Mennessäni kouluun muutama päivä sitten ihmettelin miten konbinissa oli väkeä kuin pipoa ja porukkaa käveli aseman suunnalta koko ajan lisää kohti koulua. Sitten tajusin että oli ensimmäinen lokakuuta, ja silloin japanilaisilla alkaa täällä yliopiston syyslukukausi. Niin se syyskuu sitten hujahti menemään niin nopeasti, ettei sitä edes todeksi tahdo uskoa.

Kiire on melkoinen, ja vaikka kuinka haluaisin, en millään ehdi kirjoittamaan blogia niin usein kuin haluaisin. Tänään aiheena on urheilu, sillä syyskuun lopussa pääsin nauttimaan sekä formulasta että baseballista.

Formula liput hommasin jo Suomessa ja formulaviikonloppu oli niin yhtäkkiä edessä, etten ollut ehtinyt edes valmistautua siihen kunnolla. Liput olivat koko viikonlopulle, mutta valitettavasti minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia viettää koko viikonloppua pelipaikalla. Niinpä heräsin sunnuntai aamulla aikaisin ja suuntasin Nambaan, mistä lähdin Kintetsu-junalla kohti Suzukaa. Suzuka sijaitsee Mie-prefektuurissa lähes Osakan vieressä ja sinne kesti junalla vajaa kaksi tuntia. Matka sujui joutuisasti läksyjä tehden ja upeita maisemia ihastellen. Juna kaarteli vuorten lomassa ja välillä mennen läpi pitkien tunnelien. Tuli nähtyä rotkoja ja jokia vuorten lomassa ja upeita laaksoja vuorten välissä. Sanoin kuvaamattoman kaunista.



Saavuin perille hyvissä ajoissa ja Suzukan asemalta meidät kaitsittiin kuin lampaat konsanaan busseihin, mitkä veivät formulavieraita kuuluisalle Suzuka Circuitille. Voi niitä kylmiä väreitä kun istuin bussissa ja näin ensimmäisen vilauksen kuuluisasta maailmanpyörästä mikä on circuitin yhteydessä! Perillä piti vielä kävellä jonkin verran ja käydä vaihtamassa nettilippu viralliseen lippuun, mutta pian olinkin sisällä ja keskellä formulasirkusta. Myyntikojua toisen perään ja ruokakojuja tuplasti saman verran. Olutta sai joka kulmasta, mikä oli ihan mukavaa :D Sää suosi vähän liiankin hyvin, sillä aurinko porotti kirkkaalta taivaalta asteiden kohotessa lähemmäs kolmeenkymmeneen.




Vähän shoppailtuani kaivoin kameran esiin ja aloin ikuistamaan erikoista ilmiötä, nimittäin Räikkösen faneja. Niitä tuntui olevan joka ilmansuunnassa ja Suomen lippuja näkyi koko ajan jossakin. Kyllä siinä jonkinasteista isänmaallista ylpeyttä tunsi alueella kiertäessä. Päädyin itsekin muutamaan kuvaan kerrottuani tulevani Suomesta, mikä oli vähän hassua mutta ihan kivaa. En tiedä miksi Räikkönen on niin suosittu, mutta hänellä on ainakin Suzukassa rataennätys mikä saattaa vaikuttaa suosioon.


Jätkällä lukee oikeesti kädessään "Iceman" :D


Kisan oli määrä alkaa kahdelta joten lähdin jo kahdentoista aikoihin kävelemään kohti paikkaa, mihin olin suunnitellut meneväni katsomaan kisaa. Lippuni oli halvin, joten sain itse valita määrätyistä paikoista minne haluan mennä. Olin valinnut kuuluisan Spoon Curven loppuosan, mistä näkee hyvin kuinka formulat saapuvat mutkaan ja kiihdyttävät siitä pois. Kyseinen kurvi on kuitenkin todella kaukana ja sinne käveleminen vei minulta kokonaisen tunnin!!! Matkalla toki pysähdyin ottamaan kuvia ja naukkaamaan olutta, mutta siinä kuumuudessa matka tuntui kestävän ikuisuuden. Pääsin kuitenkin haluamaani paikkaan, mikä osoittautui oikein kivaksi spotiksi. 

Kisa itsessään oli mahtava kokemus. Kurvissa kämmäsi heti alussa yksi kuski, mutta pääsi jatkamaan kisaa menettämällä vain yhden sijan. Säikähdin kyllä melkoisesti kun kyseinen formula lähti luisuun, mutta onneksi ei tapahtunut mitään vakavaa. Tämähän on kuitenkin juuri se rata, missä viime vuonna Bianchi ajoi ulos ja kuoli. Muuten kisassa ei oikeastaan tapahtunut mitään kovinkaan ihmellistä ja Hamilton oli heti alusta asti kärjessä ja pysyi siellä loppuun asti. Räikkönen selvisi sijalle neljä ja Valtteri Bottas sijalle viisi. Loppuun asti heiluttelin villisti pientä Suomen lippuani keskellä japanilaisia katsojia. Ja kivaa oli.




Kävin myös maailmanpyörässä, minkä jälkeen suuntasinkin takaisin Osakaan. Mennessäni Suzukassa laiturille ja etsiessäni oikeaa vaunupaikkaa tajusin yhtäkkiä, että David Coulthard seisoi edessäni ja odotti samaa junaa kuin minä. Siinä sitten nyökkäsin hänelle ja sain hymyn takaisin ja odottelimme junan saapumista. Kaiken tämän lisäksi istuimme samassa vaunussa koko matkan Osakaan asti ja pohdin kuumeisesti lähes koko matkan viitsinkö pyytää nimmaria tai jotain, mutta päädyin vain nauttimaan siitä, että sain nähdä hänet livenä. Yksi elämäni eeppisimmistä hetkistä!

Formulasta toivuttuani muutamaa päivää myöhemmin olikin aika mennä katsomaan paikallisen joukkueen Hanshin Tigersin baseball- peliä Koshien-stadionille. Koulu järjesti meille liput ja matkaan lähdettiin koululta yhdessä vaihtareiden ja buddujen kanssa. Umedasta Koshienille kesti junalla suunnilleen 15 minuuttia, joten kaukana kyseinen paikka ei missään tapauksessa ole.

Paikan päälle totesimme, että muutama muukin on paikalla katsomassa peliä ja kaiken ihmismassan joukossa puikkelihdimme lähemmäs stadionia, missä oli myynnissä niin paljon kaikkea fanitavaraa, ettei mitään järkeä. Ehdin nopeasti ostaa itselleni tiikerinkorvat ennen kuin jatkoimme jo matkaa sisälle, sillä peli oli alkamassa. Tälläinen pikkukaupungin tyttö kyllä haukkoi henkeä kun näki kuinka iso kyseinen stadioni oli! Ihan mielettömän kokoinen, mutta istuimme ihan kivoilla paikoilla mistä näki hyvin pelin etenemisen.




Peli oli kiinnostava ja oli mielenkiintoista seurata myös ylimääräistä touhua ympärillä. Käytävillä juoksi koko ajan nuoria tyttäjä kirkkaissa väreissä kaljatankki selässä myymässä hanaolutta, siidereitä ja jäätelöä, vierasjoukkueen kannattajat jaksoivat puhkua takanamme trumpetteihinsa lähes taukoamatta koko pelin ajan ja kentällä mainostettiin sähköautoja tuomalla pelaajia kentälle niiden kyydissä. Osakalaiset kannustivat kuin hullut omaa joukkuettansa; huusivat ja hakkasivat kappuloita taukoamatta. Tärkeimmille pelaajille oli omat kannatuslaulunsa ja niitä laulettiin tunteella. Kesti jonkin aikaa tajuta miten pisteitä jaeltiin ja miten muuten pelin eteneminen menee, sillä en tiennyt mitään baseballista etukäteen. Loppua kohden olimme kuitenkin jo enemmän kärryillä ja huusimme ja kannustimme kilpaa paikallisten kanssa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä Hanshi Tigers voitti! Pelin jälkeen suuntasimme ostamaan fanitavaraa ja mukaan tarttui pelaaja nro 1, eli Toritanin fanilippis ja T-paita. Näimme myös kyseisessä kaupassa jotain megafaneja, jotka sekosivat päästään keräilypinssien takia! Voin sanoa, että olin hetken ilmeellä O__O kun siististi pukeutunut bisnesnainen muuttui villiksi tiikeriksi ja sylki suustaan sellaista settiä mitä olen aikaisemmin kuullut vain animessa! Tiesin että jotkut fanit ovat öh, hieman innokkaita, mutta kai joku raja menee jossakin? Meneekö?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti