Matkailun jälkeinen arki

みなさま、久しぶりですね～

Blogissani on jälleen vallinnut syvä hiljaisuus, mutta ei hätää; olin vain reissussa pitkin maailmaa, eikä kyseessä ollut pidempi aikainen katoaminen. Tarkemmin sanottuna kävin Thaimaassa ja Istanbulissa, ja niistä reissuista voitte lukea lisää Matsukaze Travel-blogista <3 Tällä hetkellä en ole vielä teknisistä syistä ehtinyt reissuista sinne hirveästi kirjoittamaan, mutta lisää tulee heti kun kuvat on saatu koneelle ja siihen kuntoon, että niitä voi teillekin esitellä :)

Thaimaan reissusta haluan täällä mainita sen verran, että olin positiivisesti yllättynyt kuinka paljon japanilaisia tuotteita Bangokissa oli myynnissä. MBK:ssa (iso kauppakeskus) oli jopa Yoshinoya-ravintola. Ah sitä ihanuutta, kun pääsin käymään siellä! Mukaan Bangkokista tarttui aimo kasa Pockyja ja muita herkkuja thaimaalaisten herkkujen lisäksi. Yhteensä testasimme kolme eri japanilaista ravintolaa (Yoshinoya, Kobune, Kobe Steak House) ja vaikka palvelu ei ollutkaan samaa tasoa kuin Japanissa, niin ruoka oli kuitenkin erinomaista. Tuli ihan kauhea hinku lähteä lentokentälle ja suunnata muutama tuhat kilometri kohti Japania :D

Hua Hinin maisemia katselemassa.

No, paluu Suomeen näin pidempi aikaisesti on ollut suorastaan tuskaa, mutta sinnittelen päivä kerrallaan. Koulussa riittää puuhaa ja helmikuinen projekti tuottaa välillä päänvaivaa, mutta eiköhän tämä tästä. Onneksi sen kanssa ei ole vielä kiire. Odottelen innolla, että pääsemme tarkemmin suunnittelemaan ohjelmaa japanilaisille vieraillemme ja muutama idea vaikuttaakin jo tosi mielenkiintoiselta.

Koulussamme alkoi nyt myös haku osiin vaihtopaikoista ja niihin lukeutuu myös tämä Osaka Gakuin Daigaku, jonne itsekin olen suuntaamassa syksyllä 2015. Onneksi otin asian puheeksi vastaavan opettajan kanssa joka kertoi, että minunkin pitää täyttää hakulomake, mutta kirjoittaa vain johonkin kohtaan, että minut on jo hyväksytty kyseiseen kouluun. Onneksi hakemuksen täyttäminen oli pikkujuttu ja nyt jäänkin odottelemaan mitä seuraavaksi. On niin outoa kun hommat ei mene niin kuin muilla, ja välillä tunnen pieniä omantunnon tuskia kun tiedän, että muut joutuvat vääntämään motivaatiokirjeitä ja todella panostamaan hakuun. Itse en periaatteessa tehnyt mitään muuta kun mainostin koko ensimmäisen vuoden mahdollisimman monelle tykkääväni Japanista jne. toivoen, että jotakin hyvää syntyisi siitä.

Tänään meillä oli shoppailupäivä paremman puoliskon kanssa ja suuntasimme Raision Ikeaan ja Myllyyn. Jossain vaiheessa eksyin Cubukseen ja löysin vihdoinkin sellaisen paidan, millaisesta olen haaveillut jo pidemmän aikaa <3

Lopuksi haluaisin kiinnittää huomionne sivun oikeaan laitaan, sillä sieltä löytyy nyt uusi nappula. Sain tarpeekseni Lumiastani ja hyppäsin suoraan vihollisleiriin hankkimalla iPhone 5s-puhelimen, joten pääsen vihdoin ja viimein käyttämään Instagramia (among other things...)!

Vaikka Suomen sää on tähän aikaa vuodesta mitä on, elättelen toivoa kivoista ilmoista. Eiköhän sitä luntakin jossain vaiheessa tule ja joulukin on jo pian ovella. Hymyä siis huuliin ja täysillä eteenpäin!

Johanna

Uusi sivublogi Matsukaze Travel

Ihan ensimmäiseksi ilmoitusluontoinen asia: aloin kirjoittamaan omaa matkablogia nimeltä Matsukaze Travel, joten kannattaa ihmeessä käydä tsekkaamassa jos matkailu vain kiinnostaa. Juttua on tulossa niin uusista kuin vanhoistakin reissuista, joten sisältöä kyllä tulee olemaan mukavasti :) Tykkään ihan hirveästi mennä pitkin maailmaa ja olen jo pitkään haaveillut blogista, jossa voin kertoa kaikista reissuistani enkä vain Japaniin suuntautuvista.

Uuden blogin kansikuva. Kuva otettu Turkin reissulta.

Toiseksi, kuten edellisessä postauksessa mainitsin, helmikuussa on Raumalle tulossa joukko japanilaisia ja nyt kysynkin teiltä raumalaiset: haluaisitteko majoittaa yhden tai kaksi japanilaista perheissänne viikon ajan alkaen 21.2.2015? Tässä olisi nyt loistava tilaisuus treenata vaikka japanin kielen taitoja ja tutustua uusiin ihmisiin. Opiskelijaboksi ei valitettavasti käy, sillä japanilaisten toiveina on päästä perheisiin. Perheellä ei välttämättä tarkoiteta lapsiperheitä, vaan kyseessä voi olla pariskunta ja yksineläväkin, kunhan tosiaan mistään opiskelijakämpästä ei ole kyse. Vieraille pitää pystyä tarjoamaan sänky tai vuodesohva, sekä aamu-ja iltapala. Ruokamenoista saa rahallista korvausta ja tarvetta olisi vielä ainakin 5 perheelle. Kiinnostuneet: ottakaa rohkeasti yhteyttä mieluiten sähköpostitse. :)

Mielenkiintoisia asioita on nyt vaikka millä mitalla. Eilen otin yhteyttä myös sijaiseen, joka tulee pitämään tunteja Raumalla sillä välin kun reissailen Thaimaassa ja Istanbulissa. Viime vuonna sijaisena toimi mukava kiinalaistyttö, joka oli viettänyt mm. vaihtovuoden Japanissa, mutta tällä kertaa saan sijaiseksi nuoren japanilaisnaisen, mikä on tietysti valtavan kivaa opiskelijoille. Sovimme tapaamisen ensi viikolle, niin pystyn paremmin selittämään mitä kurssilaisten kanssa olisi hyvä käydä läpi. Harmi vaan, että joudun olemaan kaksi viikkoa putkeen poissa, mutta sellaista se on välillä.

Johanna

Ensi vuonna sattuu ja tapahtuu! ♥

30.9 taitaa olla jatkossa mun onnenpäivä. Ensinnäkin tilaamani Supernatural-paita saapui parahisti tuolloin ja pakkohan sitä oli testata heti... Aivan ihana ostos, vaikka itse sanonkin! Mutta se ei pelkästään nostanut tuota päivää onnenpäivieni listalle vaan se mitä kuulin yhdeltä opettajalta koulussa.

Itseasiassa tiistai oli toooosi kiireinen koulussa. Meillä on meneillään nyt kansainvälinen projekti yhteistyössä saksalaisen ja amerikkalaisen koulun kanssa, ja osa saksalaisista tuli Suomeen projektin kick.off tapaamiseen. Sitä siinä sitten työstimme kun tämä mainitsemani opettaja kurkkasi luokkaan sisään ja näytti minulle peukkua.

Ja en voinut uskoa sitä todeksi.

Muotoilin huulillani: "Oikeesti?" ja sain vastaukseksi nyökyttelyä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt vakuuttamaan minua. "Entä ehdot?" Opettaja vakuutti, että ne on samat kuin viime vuonna.

Mistä ihmeestä on siis oikein kyse?

Noh, kirjoitinkin tänne aikaisemmin keväällä kuinka Japanista palattuani täällä oli japanilaisia vieraita koululla. He tulivat kahdeksi viikoksi intensiivikurssille tänne ja hommaa veti yksi oppilas, joka sai kyseisestä hommasta opintopisteitä.

Minut valittiin siis vetämään samaa projektia tänä vuonna :) Siitä oli puhetta jo keväällä sekä japanilaisten opettajan, että meidän opettajan kanssa ja nyt se siis todella on päätetty, että pääsen siihen hommaan. Tarkkaan en vielä tiedä mitä toimenkuvaan kuuluu, mutta periaatteessa kaikki mahdolliset järjestelyt ja ohjelmat intensiivikurssin aikana. Woah!

Intensiivikurssin järjestäminen on toki coolia, mutta vielä mahtavampaa ja antoisampaa työstä tekee niiden muutamien opintopisteiden lisäksi palkinto, minkä saan tekemästäni työstä. Ei, se ei ole rahaa eikä ylimääräisiä pojoja, eikä mitään muutakaan vastaavaa. Ehei, se on jotain paljon, paljon parempaa.