Matsukaze

Anime ja sen aiheuttama giri-päänsärky.

2012-03-05T12:49:00.000+02:00

Jälleen kerran katsoin anime-elokuvan ja itkin melkein silmät päästäni. Kyseessä oli elokuva nimeltään とある飛空士への追憶 (to aru hikuushi e no tsuioku), englanniksi Recollection of a Certain Pilot joka on tehty Inumura korokun fantasia light novelin pohjalta. Syynä kyyneltulvaani oli loppuratkaisu mikä ei sinänsä yllättänyt ollenkaan; sehän oli vain tyypillinen loppu japanilaiselle animelle.Varoitan siis jo etukäteen: teksti tulee sisältämään juonipaljastuksia jotta pystyn selittämään mitä tarkoitan kun puhun tyypillisestä lopusta japanilaiselle animelle.

Oletan että osalle lukijoista on tuttu sellainen käsite kuin giri ja ninjou. Giri on iso osa japanilaista kulttuuria ja joskus sitä on länsimaalaisen hankala ymmärtää. Kyseessä on vastakkainasettelu missä giri edustaa eräänlaista velvollisuutta kun taas ninjou edustaa henkilön todellisia tunteita. Giri ja ninjou ovat siis eräänlaisia tunteita joita koetaan sosiaalisissa tilanteissa. Pääasillisesti nämä sosiaaliset tilanteet voidaan jakaa ryhmiin: johtaja-alainen, vanhempi-lapsi, mies-vaimo, ystävät ja jopa viholliset sekä työkaverit.

Otetaan näistä ryhmistä esimerkiksi mies ja vaimo. Japanissa on käytössä edelleen järjestetyt avioliitot, vaikkakin ne eivät ole enää kovin yleisiä. Kuvitellaan nyt kuitenkin että ison yhtiön tuleva johtaja on rakastunut tulisesti naiseen joka on täysin tavallisesta keskivertoperheestä. Mies kuitenkin menee naimisiin naisen kanssa joka on hyvästä perheestä koska hänen velvollisuutensa eli giri on naida nainen josta on hyötyä yhtiölle. Tämä giri on siis jotain sellaista mitä mies ei taatusti haluaisi tehdä mutta ei voi muutakaan.

Toinen esimerkki minkä satuin bongaamaan netistä on myös hyvä; työssään erittäin hyvä mies saa työtarjouksen toiselta yritykseltä. Luvassa olisi mainetta ja mammonaa mutta mies kieltäytyy tarjouksesta. Mies tuntee velvollisuutta nykyiselle työnantajalleen eikä hän millään voi pettää tätä, vaikka hän kuinka haluaisi rikastua ja saada kuuluisuutta. Nämä todelliset tunteet ovat toissijaisia ja kunnollinen japanilainen yrittää parhaansa mukaan olla toimimatta niiden mukaan. Tärkeämpää on se että muilla on asiat hyvin eikä omaa kärsimystä ei saisi ottaa huomioon.

Japanilainen kulttuuri on siis tiukasti sidoksissa tälläiseen moraaliseen käsitteeseen ja on siis selvää että se näkyy taiteissa, näytelmissä ym. taiteenlajeissa, populaarikulttuuria unohtamatta. Animessa uskoisin että yksi ensimmäisistä asioista missä huomaa girin on ystävänpäivä-jaksot joissa tytöt antavat suklaata pojille. En väitä että se näkyisi aina mutta silloin tällöin näkee kuinka joku tytöistä antaa jollekin henkilöle giri-chokon. Velvollisuussuklaa vaikka tytöllä ei tätä poikaa/miestä kohtaan mitään tunteita olisikaan.

Eilen katsomassani elokuvassa päähenkilönä on nuori pilotti Chares Karino joka saa tehtäväkseen kuljettaa tulevan kuningatar Fana del Moralin kihlattunsa luo pääsaarelle 12.000 km päähän vihollisia kuhisevan meren yli. Tehtävä ei ole helppo eikä ollut myöskään helppoa kun tapahtumat johtivat siihen että prinsessa oli valmis hylkäämään velvollisuutensa tulevana kuningattarena ja karkaamaan pilotin kanssa kauan pois. "Onneksi" pilotilla oli kuitenkin vahva velvollisuudentunto ja hän sai prinsessan ymmärtämään että tämän pitää mennä miehensä luo ja olla välittämättä omista tunteistaan.

Nyt oletan että kuvittelette elokuvan lopun olleen surullinen. Päinvastoin, kyseessä oli mielestäni melko tyypillinen ja onnellinen loppu, tai ainakin luultavasti japanilaisten mielestä. Kun päähenkilöt erosivat, he hymyilivät eikä surua nähty kuin sekunnin murto-osan verran lopussa. Prinsessa sai mahdollisuuden suurempaan hyvään valitsemalla velvollisuuden; hän pystyi kuningattarena auttamaan yhdistämään kaksi sotaisaa maata ja pilotti puolestaan osoitti olevansa todellinen mies kannustamalla prinsessaa seuraamaan tämän giriä.

Pitävätköhän japanilaiset tälläistä miestyyppiä jolla on vahva velvollisuudentunto jollakin tavalla viehättävänä, seksikkäänä? Koska sellaisia tuntuu olevan paljon. Elokuva oli muutenkin todella hyvä mutta loppu pisti ajattelemaan juuri tätä giri-ninjou käsitettä ja sitä kuinka vahvasti se todella näkyy joka puolella. Suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan tämän teoksen ellet sitä vielä ole tehnyt.

Katsoin myös aiemmin tällä viikolla toisen anime-elokuvan nimeltään 星を追う子ども (hoshi o ou kodomo) ja siinäkin lopussa oli nähtävissä jonkinasteista giriä.

Kuvittelenko vain kaiken ja tiedänkö asiasta edes yhtään mitään? Joku viisaampi saisi tulla ja kertoa minulle enemmän tästä ilmiöstä.

Mitä mieltä te lukijat olette asiasta?

Sword of the Stranger - taistelua ja draamaa Sengoku-kaudella

2012-02-21T00:22:00.001+02:00

Pidän Japanin historiasta kovasti; on lapsikeisareita, juonittelua ja samuroita ym. mielenkiintoista. Tällä kertaa katsoin anime-elokuvan joka sijoittuu Japanin historiassa Sengoku-kaudelle (yllätys, yllätys), ja kertoo isännättömästä samuraista (rounin) nimeltä Nanashi sekä nuoresta pojasta nimeltä Kotarou ja tämän koirasta Tobimarusta.

Ihastuttava kuvakulma.

Sword of the Stranger (ストレンヂア－無皇刃譚－) on valmistunut vuonna 2007 ja sen on tuottanut BONES joka on tuottanut mm. Full Metal Alchemistin, Wolf's Rainin ja monta muuta tunnettua animea. Elokuva on dubattu neljälle kielelle ja se on voittanut Best Animated Feature - palkinnon Brasilian FANTASPOA ( International Fantastic Film Festival of Porto Alegre) tapahtumassa.

Ensimmäisenä elokuvassa kiinnitin huomiota ääniin; ne olivat upeaa kuultavaa. Ulvova tuuli sai sotilaat ja minutkin tutisemaan kylmästä. Visuaalisesti puolestaan leffa oli jotain uskomatonta, erilaisia kuvakulmia oli käytetty upeasti hyödyksi ja taistelukohtaukset onnistuivat näyttämään intensiivisiltä, unohtamatta valtavaa veren määrää mikä roiskui ympäriinsä. Taustat olivat yksinkertaisen kauniita pehmeine väreineen.

Vuoristomaisemaa

Laukataan kauas pois...

Kotarou on nuori poika jolla on tulinen temperamentti. Hän on joutunut pakenemaan yhdessä koiransa kanssa ja on matkalla Mangakun temppeliin Shiratoon. Perässään pojalla on kuitenkin joukko Mingejä (kiinalaisia) eikä matka ole todellakaan helppo.

Kotarou on aika paha suustaan mutta sitäkin valloittavampi. Hän rakastaa yli kaiken koiraansa Tobimarua ja on valmis tekemään mitä vain koiransa puolesta. Kotarousta, kuten muistakaan hahmoista, ei kuitenkaan kerrota yksityiskohtaisesti vaan hahmo esittelyt ovat melko suppeat mutta kattavat.

Kotarou kiukkuisena.

Kotarou ja Tobimaru.

Kukas tämä tyyppi oikein on?

Nanashi puolestaan on isännätön samurai joka näyttää heti mistä puusta hänet on veistetty. Tälle tyypille ei parane ryttyillä. Kuten useimmilla cooleilla tyypeillä myös Nanashilla on menneisyys joka kummittelee hänen mieltään, varsinkin öisin painajaisten muodossa. Hän kantaa mukanaan miekkaa joka on kuitenkin solmittu tiukasti kiinni huotraan niin ettei asetta voi käyttää.

Nanashin nimi on sinänsä mielenkiintoinen sillä Nanashi tarkoittaa japaniksi nimetöntä. Miehellä ei siis ole kunnon nimeä joten häntä kutsutaan yksinkertaisesti nimettömäksi. Nanashi tosin mainitsee elokuvan aikana muutaman "nimen" joita hänestä on myös käytetty aikoinaan.

Voiko enää komeemmaksi mennä?

Painajaiset vaivaavat.

Voittoisa tappelu.

Päähenkilöiden lisäksi pakkaa sekoittavat feodaaliherrojen suunnitelmat, Kiinan keisarin ilkeät juonet Kotaroun pään menoksi sekä vähintäänkin outo "etelän barbaari" joka tuntuu etsivän vain tarpeeksi vahvaa vastustajaa itselleen. Verta ja hikeä lentää sen verran että leffa ei todellakaan ole perheen pienemmille, eikä kyllä vanhemmillekaan jos sattuu herkän vatsan omistamaan mutta itse olen sitä mieltä että veri teki vain elokuvasta todellisemman. Sitä oli enemmän kuin tarpeeksi mutta sitä tasapainotti hyvä juoni ja rauhalliset kohtaukset. Kyse ei ole siis gore-leffasta joka ei ole muuta kuin verta ja suolenpätkiä.

Huomionarvoista oli myös kiinan kielen runsas käyttö. Mingit puhuvat lähestulkoon kokonaan kiinaa keskenään vaikka kyllähän sen kuulee että ääninäyttelijöinä on täysiverisiä japanilaisia. Se ei kuitenkaan ollut mielestäni liian häiritsevää.

Tämä elokuva on siis katselemisen arvoinen varsinkin jos olet anime tai jidaigeki-fani mutta ehdoton jos olet kumpaakin.

建国記念日 - Kansakunnan perustamisen päivä

2012-02-11T12:46:00.002+02:00

Tänään on Japanissa kansallinen vapaapäivä (kenkoku kinenbi), jota vietetään vuosittain 11. päivä helmikuuta.

Keisari Jimmu sotilaineen.

Aiemmin japanilaiset käyttivät lunisolaarista kalenteria, ja silloin juhlaa vietettii ensimmäisenä päivänä ensimmäistä kuuta, koska silloin Nihonshokin mukaan, keisari Jimmu nousi valtaistuimelle ja perusti kansakunnan. Japani siirtyi kuitenkin gregoriaaniseen kalenteriin vuonna 1873 jonka seuraksena hallitus päätti erinäisten sekaannuksien myötä siirtää juhlapäivän nykyiseen päiväänsä.

Alunperin päivää kutsuttiin nimellä 紀元節 (kigen-setsu). Ennen toista maailmansotaa Japanissa oli tapana juhlistaa päivää monilla eri tavoilla kouluissa ja työpaikoilla, ja sitä pidettiin aikoinaan yhtenä tärkeimpänä juhlapäivänä. Käytäntö kuitenkin lakkautettiin sodan aikana, mm. koska siihen liittyy shintolaisuutta ja sillä vahvistettiin keisarin asemaa.

Juhlapäivä palautettiin vuonna 1966 ja päivä sai silloin nykyisen nimensä. Nykyinen juhla on paljon hillitympi kuin edeltäjänsä ja tapana onkin heilutella Japanin lippuja jolla kunnioitetaan omaa kansalaisuutta. Monet myös käyttävän päivän pienimuotoiseen matkusteluun tai rentoutuvat vain kotona.

Japanilaisen ruoan ystävälle - Magokoro

2012-02-09T17:15:00.001+02:00

Magokoro on melko uusi ravintola Vaasan keskustassa. Kävin siellä ensimmäisen kerran muutama päivä sitten yhdessä poikaystäväni kanssa ja söin lämpimän aterian. Hyvää oli. Verrattuna Vaasan aikaisempaan "japanilaiseen ravintolaan", Magokoro oli taivas! Parin päivän jälkeen palasin ystäväni kanssa testaamaan sushia ja se ei ollut pelkästään hyvää vaan suorastaan loistavaa. Tässä vaiheessa on pakko huomauttaa etten ole vielä käynyt Japanissa testaamassa kyseisiä herkkuja, mutta näin suomalaiseen makuun Magokoron sushit olivat herkullisia! En ole kovin monessa paikkaa sushia syönyt mutta oletan että hintakin on kohdallaan sillä 8 kpl makisushi-setti maksaa sisällöstä riippuen 5-8€. Itse otin 8 euron Rainbow rollin ja oli kyllä niin hyvää. Palvelu oli iloista ja ravintolakin viihtyisä. Ovat kuulemma sisustaneet paikan ihan itse joten pisteet siitä heille.

Jos pitää jotain negatiivista keksiä niin ravintolan sijainti ei ole paras mahdollinen sellaisille henkilöille jotka haluavat syödä ilman ihmisten katseita. Ravintolassa on lasiset isot ikkunat minkä takana ihmisiä menee edestakaisin mutta minua tuo ei juurikaan haittaa. Kuten ystäväni tokaisi: "Mä olisin kateellinen meille jos kävelisin tästä ohi."

Ravintolan ulkoasua.

Innostuneena tuosta makuelämyksestä päätin haastatella Magokoron omistajia sähköpostin kautta blogiani varten. Kysymykseni esitin englanniksi mutta blogiani varten olen kääntänyt kaiken suomeksi.

-------------------------------------------------------------------------------------------

1. Ketkä ovat Magokoron takana?
- Kaksi 24-vuotiasta tyttöä Vietnamista.

2. Koska ravintola on avattu?
- Ravintola on ollut auki marraskuusta 2011 lähtien.

3. Miksi juuri japanilainen ravintola?
- Rakastamme japanilaista ruokaa ja näimme markkinaraon japanilaiselle ravintolalle Vaasassa.

4. Kertoisitteko hieman ravintolan nimestä?
- Magokoro tarkoittaa "todellista sydäntä" ("true heart") ja nimi itsessään kertoo enemmän kuin sanat. Koska laitamme "todellisen sydämen" ruuanlaittoon, toivomme että asiakkaat voivat tuntea rakkautemme ja intohimomme jokaisessa suupalassa.

5. Kertoisitteko hieman menusta? Mitä kaikkea teiltä löytyy?
- Nykyisessä menussa tarjoamme kolmea erilaista sushia: makisushia (sushirulla), nigirisushia (täyte riisinpäällä) ja temakisushia (kääritty sushi). Asiakkaille jotka eivät ole sushin ystäviä tarjoamme lämmintä ruokaa, esimerkiksi teriyakilihaa, friteerattua broileria hunaja-majoneesikastikkeessa ja munakoisoa misokeitolla.

6. Onko totta että jätitte tonnikalan pois ruoista?
- Pitää paikkansa. Tulimme tähän päätökseen luettuamme kuinka tonnikala on uhanalainen liikakalastuksen vuoksi. Olemme selittäneet asian asiakkaille ja he ovat onneksi tukeneet päätöstämme.

7. Entäpä juomapuoli? Mitä vaihtoehtoja teiltä löytyy?
- Juomiimme kuluu Coca-cola, kahta eri merkkiä japanilaista olutta (Iki ja Asahi) ja umeshu (luumuviini). Muutamassa kuukaudessa tulemme saamaan täyden juomamenun jossa on enemmän drinkkejä sekä sakea.

8. Löytyykö menusta jotain allergikoille?
- Vaihtoehtoja löytyy ja autamme jokaista asiakasta löytämään jotain sopivaa.

9. Voiko teidät löytyy sosiaalisesta mediasta?
- Meidät löytää helposti Facebookista ja Twitteristä. Ravintolalla on myös oma nettisivu.

10. Mikä erottaa Magokoron muista ravintoloista?
- Ruokamme välittää "todellisen sydämen" ja uskomme sen saavan ihmiset tulemaan Magokoroon yhä uudelleen.

11. Haluaisetteko kertoa vielä jotain?
- Alamme tarjoamaan lounasta Maaliskuussa. Lounas on maanantaista perjantaihin klo. 11.00 - 14.00 ja tulee olemaan erilaista joka päivä. Pääasiallisesti lounas tulee sisältämään lämpimän ruoan, sushi setin sekä kahvia tai teetä.
Ystävänpäivänä meillä on erikoistarjous pariskunnille. Kaksi henkilöä tulee saamaan 50 eurolla:

- Spicy Roll (8kpl) & Crunchy Veggie Roll (8kpl)
- 2 kpl Hamachi (yellowtail)-nigiriä
- 2 kpl Sake (lohi)-nigiriä
- 3 kpl Ebi (katkarapu)-tempura & 3 kpl Veggie-tempura.
- 2 vihreä tee tiramisua
- 2 umeshu drinkkiä

Tarjous on voimassa vain etukäteen tilattuna.

------------------------------------------------------------------------------------------

Kiitoksia erittäin paljon Magokorolle haastattelusta ja luvasta käyttää kuvia blogissani!
Ihanaa että Vaasassa on vihdoinkin ravintola jonne voisi mennä vaikka päivittäin! :)

鬼は外、福は内！

2012-02-03T14:07:00.002+02:00

Niin se vain on että Japanissa on tänään talven viimeinen päivä ja huomenna alkaa kevät. Toisin se on täällä pohjolassa jossa "nautimme" -20 asteen pakkasesta toppavaatteissa eikä keväästä tietoakaan.

節分 (setsubun) on siis tämän päivän nimi ja se edeltää 立春 (risshun) päivää eli kevään ensimmäistä päivää. Setsubunina on tapana tehdä ns. kevätsiivous jolloi talo siivotaan kunnolla, onia myöten! Ennen onin karkoitti perheen pää mutta nykyään tuon homman hoitavat lapset jotka viskovat papuja oni-maskia pitävää henkilöä kohti huutaen: 鬼は外、福は内! (oni wa soto, fuku wa uchi). Suomeksi tuo meinaisi että " Onit ulos ja onni sisälle". Toki papujen heittelyä harrastetaan myös pyhäköillä joissa saattaa olla myös julkisuuden henkilöitä kutsuttuina.

Me myös askartelimme eilen koulussa omat maskit ja heitimme toisiamme pavuilla, tosin päivää aikaisemmin koska tunteja ei ollut tänään. Kyllä sai onit kovaa kyytiä niin etteivät varmasti uskalla astua kouluumme koko vuonna :)


Hurjan sekopäisen näköinen oni :D

Setsubunia juhlitaan hieman eri tavoilla eri puolilla Japania. Esimerkiksi Kansain alueella (Osaka ja Kioto ym.) on tapana syödä ehoumakia (恵方巻き) katsoen onnekkaaseen ilman suuntaan. Onnekkaimman suunnan pystyy tarkistamaan tietynlaisesta pyöreästä kalenterista.
Mitä ehoumakiin tulee, se on tavallista paksumpi ja siinä on seitsemää eri ainesosaa. Tämä siksi että numero seitsemää pidetään onnekkaana. Sitä ei myöskään kuulu leikata paloiksi koska sen uskotaan leikkaavan myös onnea. Suut pitää myös pitää supussa koko syömisen ajan.

恵方巻き

Minä aloitan nyt oman "kevätsiivoukseni" ja yritän häätää myös onit pihalle vaikka papuja ei olekaan.
Oikein hyvää setsubunia kaikille!

日本, täältä tullaan!

2012-01-27T13:37:00.002+02:00

No niin, mietin kauan (jopa 4 päivää) kirjoitanko tästä tänne vai en, mutta en pysty olemaan kirjoittamattakaan.
Elikkäs asia on niin että olen lähdössä Japaniin heinäkuun lopulla. Tarkemmin sanottuna Tokioon. Tarkoituksena olisi olla siellä koko elokuu ja palata takaisin Suomeen ensimmäinen syyskuuta.

Juttuhan oli niin että tarkoitukseni oli alunperin varata lennot Turkish Airlinesilta mutta kuten arvata saattoi, hinnat pyrähtivät nousuun heti kun oli varaa lippuihin. Turkish Airlines olisi lentänyt Istanbulin kautta Tokioon ja olin suunnitellut varaavani hostellin Istanbulista jotta voisin levätä ennen lentoa Tokioon. Pihinä en tietenkään halunnut maksaa yli 300€ enemmän reissusta kuin olin alunperin suunnitellut ja vajosin epätoivoon. Tein hirvittävän ratkaisun ja varasin Aeroflotin lennot Moskovan kautta Tokioon.

Onni onnettomuudessa että kaksi ystävääni on lähdössä mukaan reissuun (tosin toinen tulee luultavasti eri lennolla erinäisistä syistä) enkä joudu siis lentämään yksin. Jos olisin mennyt yksin niin Moskova olisi ollut poissa laskuista alta aikayksikön sillä joudumme odottamaan Moskovassa 22 ja puoli tuntia. En tiedä olemmeko hulluja vai muuten vain sekaisin. En tiedä miten selviämme siitä. Ainoa lohdutukseni on että 22 ja puoli tuntia odottelua ei ole mitään verrattuna siihen että pääsen Japaniin. Tällä hetkellä odottelen sekalaisin tuntein että kuukaudet kuluvat.

Tähän tietysti jotkut nyt ajattelevat että hulluko tuo on kun menee kuumimpaan aikaan sinne mutta minkäs teet, muulloin ei ole aikaa opiskeluiden takia eikä kärsivällisyys anna enää vuottakaan periksi. Japaniin on pakko päästä ja mahdollisimman pian. Vuosien haaveilu Tokion matkasta saa vihdoinkin tuulta alleen enkä vain voinut olla tarttumatta tilaisuuteen.

Jotten kuitenkaan uhmaisi liikaa kohtaloa en viitsi kirjoitella tämän enempää tästä nyt tällä kertaa.

Puoli vuotta vielä, ja sitten! <3

Ystävistä ja ihmissuhteista, niistä on hyvä anime tehty.

2012-01-22T11:02:00.001+02:00

Miltä tuntuisi kasvaa pienessä kaupungissa yhdessä ystävien kanssa kunnes yksi heistä kuolisi? Miten selviäisitte ystävän menetyksestä? Pysyisittekö yhdessä vai kasvaisitteko erillenne?
Huhtikuussa 2011 julkaistu Ano hi mita hana no namae wo bokutachi wa mada shiranai (あの日見た花の名前を僕達はまだ知らない), lyhyesti AnoHana, paneutuu aiheeseen tehokkaasti.

Anime News Network on luokitellut sarjan genreiksi mm. draama, romanssi ja yliluonnollinen ja nämä kuvaavatkin sarjaa todella hyvin. Yliluonnollinen osuus täyttyy sillä tosi asialla että kuollut ystävätär (Menma) ilmestyy Jinta Yadomille, yhdelle vanhoista ystävistään, ja pyytää Jintaa auttamaan täyttämään toiveensa jonka oli tehnyt lapsena. Avukseen Yadomi tarvitsisi neljä ystäväänsä mutta se on helpommin sanottu kuin tehty; ystävykset kun kasvoivat erilleen Menman kuoleman jälkeen.

AnoHana kertoo upeasti tarinan ystävyksistä jotka kasvaessaan ovat muuttuneet enemmän tai vähemmän. Anime tunkeutuu syvälle jokaisen hahmon sisimpään eikä yllätyksiltä säästytä. Onko kukaan ystävyksistä oikeasti päässyt yli Menman kuolemasta? Vaikeuksien kautta voittoon ja lopulta tarina saa loistavan lopun enkä välttynyt kyyneltulvalta. Tämän kaltaiset sarjat pitäisi kieltää minulta!

AnoHana sisältää 11 jaksoa joka on juuri sopiva pituus tämänkaltaisille animeille. Tarina ehditään kertomaan hyvin mutta silti ei ole turhia tylsiä kohtia. Actionia ei ole, vaan sitäkin enemmän asiaa ihmissuhteista. Olen aikaisemmin katsonut sarjan Myself, yourself sekä Higurashi no naku koro ni kai jotka olivat hyvin samantyylisiä ja pidin molemmista myös hyvin paljon. AnoHana ei kuitenkaan ole aivan niin traaginen eikä läheskään niin trillerimäinen kuin Higurashi oli. Menman kuolemaa AnoHanassa ei esimerkiksi näytetä missään vaiheessa kunnolla.

AnoHana oli yksi parhaimmista sarjoista mitä olen hetkeen nähnyt ja suosittelen katsomaan sen mikäli et vielä ole sitä tehnyt. Lopuksi vielä video missä pääsette hieman ihailemaan sarjan visuaalista puolta:

AAVE Circuits järjestää: Koko Satoshi Konin tuotanto valkokankaalla!

2012-01-19T17:43:00.006+02:00

AAVE Circuits: Satoshi Kon - retrospektiivi tuo edesmenneen animaatioelokuvien huippuohjaajan koko tuotannon Helsinkiin, Tampereelle ja Vaasaan. Luvassa on siis neljä upeaa elokuvaa Perfect Blue (1997), Millenium Actress (2001), Tokyo Godfathers (2003) ja Paprika (2006).
Retrospektiivin kalenteri on seuraava:

HELSINKI / Kino Andorra, Eerikinkatu 11
22.1.2012 klo 18:00: Perfect Blue
22.1.2012 klo 20:00: Millenium Actress
23.1.2012 klo 18:00: Tokyo Godfathers
23.1.2012 klo 20:00: Paprika

TAMPERE / Art House Cinema Niagara, Kehräsaari
27.1.2012 klo 21:00: Perfect Blue
27.1.2012 klo 22:30: Millenium Actress
28.1.2012 klo 21:00: Tokyo Godfathers
28.1.2012 klo 22:40: Paprika

VAASA / Elokuvateatteri Gloria (1.2) ja Draamasali, Kirjastonkatu 13 (2.2)
1.2.2012 klo 18:00 Perfect Blue
1.2.2012 klo 20:00 Millenium Actress
2.2.2012 klo 18:00 Tokyo Godfathers
2.2.2012 klo 20:00 Paprika

Ja mikä parasta, elokuvia pääsee katsomaan ILMAISEKSI!

Tulipa mainosmainen bloggaus x) En siis oo mukana projektissa millään tavalla vaan kuulin itsekin tästä tänään, tai eilen, en muista enää. :D Mut eihän tälläistä sovi jättää välistä!

Viralliset sivut löytyvät täältä ja facebookin ryhmään voi liittyä täältä.

Japanilaista kauhua : Sairen ja Kyôfu

2012-01-15T14:06:00.002+02:00

Kun ajattelen japanilaista kauhua, tunnen vilunväreiden valuvan selkäpiitäni. Kun ajattelen jälkikäteen näitä kahta japanilaista kauhuelokuvaa jotka katsoin eilen, tunnen lähinnä vain myötähäpeää. En ymmärrä mikä viehätys japanilaisilla on tunkea zombeja ym. joka paikkaan. Olisi pitänyt vain uskoa IMDb:n arvosteluja ja jättää väliin mutta nyt on myöhäistä katua. Esittelen teille jälleen kaksi japanilaista "kauhu" elokuvaa ja mielipiteeni niistä. Teksti sisältää hieman juonipaljastuksia ja koska en tiedä elokuvien virallisia ikärajoja niin olethan yli 15-vuotias ennen kuin jatkat lukemista :D

SAIREN

Valmistumisvuosi: 2006

Tunnetaan myös nimellä: Forbidden Siren

Ohjaaja: Yukihiko Tsutsumi

Käsikirjoittaja: Naoya Takayama

Kesto: 87 min

Vuonna 1976 Yamijiman saarella kaikki katosivat yhtä henkilöä lukuunottamatta. Eloonjäänyt löydettiin hourivassa tilassa ja hän suoritti itsemurhan myöhemmin.

Vuosia myöhemmin kirjailija saapuu poikansa Hideon (Jun Nishiyama) ja tyttärensä Yukin (Yui Ichikawa) kanssa syrjäiselle Yamijiman saarelle tavoitteena uusi ympäristö lapsille. Yuki on selkeä äitihahmo pitäessään huolta pikkuveljestään.

Muutto tuo kuitenkin tullessaan jotain kammottavaa. Ennen kuin uudet asukkaat pääsevät edes kunnolla asettumaan, naapuri kertoo jotain outoa: Kun kuulet sireenin äänen, älä poistu talosta.

Elokuva lähtee mielenkiintoiseti liikkeelle. Tosin, en voinut ottaa todesta saaren lääkäriä jota esitti Naoki Tanaka. Tanakan tietää jokainen joka seuraa Downtownin jokavuotista Batsu geemua :D

Anyway, saaren kyläläiset tuntuvat oudoilta alusta lähtien ja saarella vaeltelee punaisissa vaatteissa outo nainenkin. Yuki löytää muistikirjan vuodelta 1976 jossa on kirjoitusta sireenistä. Eikä aikaakaan kun sireeni jyrähtää ensimmäisen kerran päälle.

Jokaisen kerran jälkeen outoja asioita tapahtuu. Yukin isä alkaa käyttäytyä oudosti, heidän lemmikki koiransa katoaa ja Hideokin tuntuu viihtyvän punaisissa vaatteissa olevan naisen seurassa. Lopulta Yuki alkaa selvittää saaren salaisuutta ja päättää hiljentää sireenin lopullisesti. Päätöstä vauhdittaa lopulta zombit jotka ajavat häntä takaa x)

Yuki kiipeää metalliseen torniin ja tuhoaa megafonin mutta kuinkas ollakaan, ääni ei lakkaa! Saaren lääkäri kiipeää tytön perässä torniin ja taivuttelee Yukia tulemaan alas ja paljastaa jotain mikä saa tytön pois tolaltaan. Tuloksena on sairaalareissu ja elokuvan loppuhuipennus.

Elokuvassa oli mielestäni mielenkiintoinen juoni mutta en edelleenkään tajua mikä oli zombien tarkoitus. Ne pilasivat elokuvan täysin. Näyttelijät olivat mielestäni ihan hyviä ja muutenkin elokuva oli toteutettu ihan ok, tosin pienellä budjetilla. Parasta leffassa oli alku ja lopun suuri paljastus. En suosittele tätä mutta jos tuntuu että pidät tälläisistä niin mikäs siinä sitten.

HUOM!

En tiedä virallista ikärajaa mutta en itse suosittele alle 15-vuotiaille!

Lisäksi vielä traileri:

KYÔFU

Tämä leffa oli ehdottomasti huonompi kuin edellinen, vaikka tässä leffassa ei ollutkaan varsinaisesti zombeja vaan muuten erittäin outoja hahmoja.

HUOM!

En tiedävirallista ikärajaa mutta en suosittele alle 18-vuotiaille!

Valmistumisvuosi: 2010

Tunnetaan myös nimellä: The Sylvian Experiments

Ohjaaja: Hiroshi Takahashi

Käsikirjoittaja: Hiroshi Takahashi

Kesto: 94 min

Tarina alkaa kun Tohtori Hattori katsoo miehensä kanssa vanhaa videota salaisista tutkimuksista jotka huipentuvat koehenkilöiden edessä loistavaan valkoiseen valoon. Hattorin tyttäret saapuvat huoneeseen ja jäävät tuijottamaan tuota valkoista valoa.

Vuosia myöhemmin toinen sisaruksista, Miyuki katoaa. Hän on päättänyt tehdä itsemurhan yhdessä kolmen muun henkilön kanssa. Lopulta hän päätyykin koekaniiniksi hänen oman äitinsä salaiseen operaatioon. Hänen aivoihinsa asennetaan laite joka saa Miyukin näkemään normaalin maailman lisäksi tuonpuoleiseen. Pahaksi onneksi Miyuki päättää karata yhdessä toisen tytön, Riekon kanssa.

Kaori, Miyukin pikkusisko yrittää etsiä siskoaan yhdessä Miyukin poikaystävän ja etsivän kanssa. Todellisuus ja uni menevät välillä sekaisin eikä Kaori ole varma mikä on totta ja mikä ei. He ovat yhdessä siskonsa kanssa pystyneet näkemään outoja asioita jo pienenä eikä tilannetta helpota että Kaori pystyy näkemään välillä oman siskonsa ja seuraamaan tätä, poistumalla omasta ruumiistaan.

Lopulta, yhdessä äitinsä avulla he löytävät Miyukin ja Riekon, mutta tytöt ovat kuin aaveita verrattuna entiseen. Ihmisiä kuolee toisensa jälkeen ja lopulta Miyuki pelastaa pikkusiskonsa jättäen äitinsä kuolemaan. Elokuva etenee kohti loppua kun Kaori tekee selväksi Miyukille mielipiteensä ja yhtäkkiä siirrytään takaisin ikään kuin ajassa ja paikassa missä asiat ovatkin aivan toisin. Mikä oli totta ja ei, jäi hyvinkin epäselväksi.

Pidän epäselvistä ja kummallisista elokuvista missä ei ole mitään järkeä kunhan asioihin tulee selkeyttä lopussa. Tässä elokuvassa ei niin käynyt joten elokuva oli hyvin sekava eikä näyttelijöissäkään ollut kehumista. Elokuvan tarkoitus on varmasti olla salamyhkäinen ja trillerin tapainen mutta siinä leffa epäonnistuu pahasti. Jos aivot, ja sekava juonenkuljetus ovat juttusi niin katso ihmeessä, mutta muuten jätä väliin!

Ranma½ live-action special ja muuta hömpötystä :)

2011-12-21T14:42:00.002+02:00

Eilen se tuli. Nimittäin tieto miten kokeet meni. Menihän ne... Ja toisaalta ei mennyt, sillä kanjeja täytyy nyt opetella uusintakokeeseen. Hieman ihmettelin että pääsin läpi kaksi muuta kohtaa mutta hyvähän se vain on. Olen semisti ylpeä itsestäni.

Sitten siihen aiheeseen mistä lupasin aikaisemmin kirjoittaa. Kuten jotkut saattavat muistaa aikaisemmista kirjoituksistani niin minulla on jonkinlainen kammo live-actioniä kohtaan. Tuntuu kuitenkin että alan päästä tästä pikkuhiljaa eroon ja pystyin katsomaan viimeisimmän live-actionin hyvillä mielin. Kyseessä oli Ranma½ jonka olen mangana lukenut kokonaan.

Ranma½ live-action special pärähti käyntiin joulukuun 9. päivä Japanissa NTV:llä ja on kestoltaan pari tuntinen. Halusin innoissani nähdä specialin mahdollisimman nopeasti ja niinpä 13. päivä istahdin alas, hörppäsin kuumaa glögiä ja rentouduin hyvän ohjelman parissa.
Juoni oli perusajatukseltaan sama kuin mangassa kun Ranma saapuu Kiinasta Japaniin halutessaan muuttua takaisin täysiveriseksi pojaksi. Eroakin löytyi (ja aika mielenkiintoisiakin sellaisia) mutta ei mitään dramaattista. Ranman näyttelijöinä nähtiin Kento Kaku (poika) ja Natsuna (tyttö), ja ihan hyvinhän he suorituksensa vetivät. Pidin kyllä enemmän Kentosta, näytteli hyvin ja ei ollut ollenkaan huonon näköinenkään! :)

Parhaimmat hahmot silti olivat Akanen isä Soun Tendo ja Ranman isä Genma Saotome, jotka näyttivät todella samalta alkuperäiseen verrattuna ja välittivät juuri niin hölmön fiiliksen hahmoista kuin pitikin.
Taistelukohtaukset... No niin. Jos tälläisen osaa ottaa kevyenä viihteenä niin ne olivat kyllä erittäin viihdyttäviä mutta teknisesti ei mitenkään mahtisuorituksia. Huumoriakin löytyi sillä mitalla että nauraa sai kyllä useamminkin kuin kerran!

Akanen (Yui Aragaki) hiukset olivat alussa aivan kamalat joten hihkuin riemusta kun hänen hiuksensa lyhenivät. Hiuspidennykset olivat todella huonon näköiset ja kaiken lisäksi Akanen on tottunut ajattelemaan lyhyillä hiuksilla.

Tämä oli kaiken kaikkiaan oikein viihdyttävä paketti ja tälläisiä katselisin mielelläni useamminkin. Tuli sellainen olo että pitäisi kyllä jossain vaiheessa tuo animekin katsastaa. Alkua olenkin joskus katsonut mutta siihen se on sitten jäänyt. Ehkä sitten jossain vaiheessa jos tulee sellainen sopiva väli.
Nyt suuntaan tekemään pientä joulusiivoa ja paketoimaan paketteja.

Oikein hyvää joulun odotusta kaikille ihanille lukijoille!

冬休み!

2011-12-14T13:40:00.002+02:00

Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä tuntuu vihdoinkin siltä että loma on alkanut. Koko syksy on ollut yhtä pyörremyrskyä ja jossain vaiheessa mietin jo tuleeko sille edes loppua. Tulihan sille, ainakin kuukaudeksi. Silti en voi jättää täysin kouluhommia syrjään, sillä koe oli sen verran vaikea että uusinnan uhka on suuri. Ei siinä sitten mitään, sinne mennään sitten ja jollei sillä mene läpi niin olkoon menemättä.

Ihan kun tuossa lukukausikokeessa ei olisi ollut tarpeeksi murehdittavaa niin otin syksylle kaksi muutakin kurssia. Historian kurssin suoritin jo aikaisemmin syksyllä mutta populaarikulttuuri jäi viime tippaan. Sinne sitten tietenkin piti kirjoittaa kaksi esseetä ja täyttää lappuja ym. joihin meni arvokasta "tärkeämmän kokeen" lukuaikaa. Nyt pidetään vain peukkuja pystyssä että kurssi menee läpi, koska sitten olen suorittanut kaikki ylimääräiset kurssit eikä tarvitse niitä sitten enää murehtia. Oli tästä kurssista sekin hyöty että sen varjolla sain mukavan tilaisuuden tutustua yhteen puhutuimmista animeista hetkeen eli Puella Magi Madoka Majicaan.

Tuossa ehkä kuukausi sitten, sopivasti juuri ennen kokeita (not), palasin jälleen Flyffin maailmaan. Varsinainen pelaaminen tosin jäi melko vähäiselle vielä ennen kokeita mutta nyt olen taas päässyt vauhtiin. Uuden versio päivityksen myötä löytää jälleen kaikkea uutta ja kivaa tutkittavaa, sen lisäksi etten ole vielä muutenkaan täysin kärryillä johtuen siitä että välistä on jäänyt ainakin kolme versiota. Perusidea on kuitenkin sama joten nyt kelpaa viettää lomaa pelaillen, töissä käyden ja katsoen satunnaisesti elokuvia, animea ym. kivaa.

Itseasiassa tuli katsottua tuossa pari päivää sitten yksi visuaalisesti niin komea leffa että välillä meni melkein kylmiä väreitä selkää pitkin. Kyseessä oli Tekken - Blood Vengeance (鉄拳ブラッド・ベンジェンス
), joka oli kyllä jotain aivan muuta kuin edellinen Tekken-leffa minkä katsoin. Tarina sijoittuu Tekken 5 ja Tekken 6 välimaastoon ja päähenkilönä nähdään Ling Xiaoyu.

Leffa julkaistiin Japanissa syyskuussa joten aika tuore leffa kyseessä. Itse katsoin leffan japaniksi puhuttuna mutta saatavilla on myös englanniksi dubattu versio.
Tarina on aika peruskauraa jos vähääkään tietää Tekkenistä joten en siitä sen enempää mainitse, kannattaa itse katsoa jos löytyy 92 minuuttia ylimääräistä aikaa. Trailerin haluan kuitenkin laittaa jotta näette millaista jälkeä leffa on visuaalisesti. Jotkut kohdat oltiin saatu näyttämään niin aidoilta että siinä meni ihan sanattomaksi. Muutama kuvakin kaupanpäälle.

Tästä leffasta jäi kyllä hyvä maku suuhun, mättöä mätön perään ja sellaista menoa että heikompaa kauhistuttaa. Taistelukohtauksetkin olivat niin mahtipontisia että voi sanoa elokuvan pysyvän sen suhteen uskollisena pelisarjalle. Tälläisiä leffoja lisää ja äkkiä!

Jees, nyt minä siirryn muihin puuhiin mutta kirjoittelen ehkä tässä lähiaikoina yhden erittäin suositun manga/animen live-action lyhytdraamasta jonka katsoin tänään loppuun. Oli se vaan niin mahtava.

Zoku Natsume Yuujin-chou

2011-10-27T20:24:00.003+03:00

Juupa juu, tälläinen tuli katsastettua tällä kertaa. Pikaisen jutun laitan siitä mutta isompia en tällä kertaa ehdi kirjoittamaan.
Elikkäs, ei uutta taivaan alla tämän sarjan suhteen, kyseessä oli yhtä hyvä kausi kuin edellinenkin. Natsume jatkaa youkaiden nimien palauttamista ja saa hieman tietää lisää isoäidistään Reikosta. Jaksot toimivat edelleen irrallisina, erillisinä tarinoina mikä oli mielestäni ihan kiva.
Jäin kuitenkin kaipaamaan hieman jonkinlaista edistystä sarjaan; hahmokehitystä tai juonellista etenemistä edes johonkin suuntaan. Kokonaisuus oli kuitenkin hyvä ja yhtä söpöjä youkaita en olekaan hetkeen nähnyt!

Tirautinpa muutaman kyyneleenkin yhden jakson lopussa... Mitä sitä turhia kieltelemäänkään. Nyanko-sensei oli yhtä ihana kuin ennenkin joskin ruokahalu näytti vain kasvaneen! Tulee Natsumenkin kanssa yhtä hyvin toimeen kuin aina ennenkin... :D

Jossakin vaiheessa kyllä mietin että ei Natsumen kaltaisia ihmisiä voi oikeasti olla olemassa. Enkä tarkoita nyt hänen kykyään nähdä youkait, vaan sitä kuinka Natsume on niin epäitsekäs, taivaita tuijotteleva poika joka ymmärtää kaikkia ihmisiä hyvin. Todellisuus vaan lyö märkää rättiä naamalle kun astut ovesta pihalle ja havahdut animen hienosta maailmasta ja tajuat että tuollaiset unelmat elää vaan kirjoissa ym.
No, en minä muutenkaan mitään täydellisyyttä maailmasta hae joten antaa animetyyppien olla animetyyppejä. Onpahan joku paikka minne paeta karua todellisuutta!

Bling bling!

Kolmas kausi sitten pitäisi jossain välissä myös katsastaa, saa nyt sitten nähdä millaiseksi alkaa meininki mennä. Kunnon actionia kun pikkaisin tahtoisin myös... Tyynysodan lisäksi.
Viimeisinpänä pointtina alku-ja loppumusat jotka olivat mielettömän hyvät ja sopivat tosi hyvin sarjaan! Yleensä loppumusat ovat sellaisia kerran kuultavia, alkumusat yleensä vähän parempia, mutta tällä kertaa en pystynyt kertaakaan ohittamaan kumpaakaan! Pistänpä ne tähän niin laiskimmatkin jaksaa kuunnella :D

Nukketeatteria Hollywoodin tapaan

2011-10-24T13:20:00.001+03:00

Kyllä vain, eilen illalla tuli katsottua Bunraku.
Katsellessani kyseisen leffan kansia kylmät väreet kulkivat selässäni. Minulla on ennakkoluuloja monista asioista ja Hollywood-leffat höystettynä itämaisilla jutuilla kuuluu näihin asioihin. Oli kyse sitten pelistä, animesta tai jostain muusta tehdystä elokuvasta niin yleensä ne tuppaavat olemaan täysiä floppeja. Epäluulojani lisäsivät traileri jonka olin nähnyt aikaisemmin:

Toisaalta, mielenkiintoa kyseistä leffaa kohtaan lisää tietenkin Gackt.
Eniten mietitytti onko Gacktillä edes kunnon osaa leffassa, puhuuko sanaakaan japania ja miten mahtaa englanti luistaa. Sekä tietenkin itse näyttelytaidot, sillä muutaman leffan olen nähnyt missä hän näyttelee eikä hän nyt mikään maailman paras sillä saralla ole.
Mutta kyllä vain positiivisesti sai yllättyä. Gacktilla oli kunnon rooli ja mielestäni näyttelikin ihan siedettävästi. Japania puhuttiin ihan mukavasti ja englannistakin sai selvää :D Ärsyttävintä oli ehkä hänen näyttelemänsä hahmon nimi joka tuntui otetun suoraan Super Mariosta. Voi Yoshi, Yoshi, Yoshi.

Kaikkein parasta leffassa oli kuitenkin se erilainen tyyli millä se oli tehty. Sarjakuvamaisuutta ym. ihan kuin Sin Cityssä konsanaan. Tiedätte varmasti sellaiset lapsille suunnatut ponnahduskirjat? En tiedä siis niitten oikeaa nimeä mutta sellaista näkyy paljon Bunrakussa. Värimaailma oli myös mielenkiintoinen ja japanilainen teema näkyi selkeästi joka puolella.
Hauska ja mielestäni toimivakin yksityiskohta oli tarinankertoja joka oli esillä juuri sopivasti. Itse juoni taas oli helposti arvattavissa mutta eipä se haitannut kun muuten meininki oli visuaalisesti niin mielenkiintoista katseltavaa. Vähän sama kuin Avatarissa; juoni moneen kertaa puhki kulutettu mutta hyvin jaksoi kattoa loppuun ku oli niin pirun komeen näköinen elokuva kokonaisuudessaan.

Eli loppujen lopuksi olin positiivisesti yllättynyt ja kyllä tämä ehdottomasti kannattaa katsoa jos vain vähääkään on sellainen fiilis että tämäntyylinen elokuva voisi miellyttää. Toimintaahan tämä pitkälti oli eikä huumoria ollut niin paljon että voisi millääntavalla komediaksi luokitella. Vertakin näkyi kiitettävästi mutta ei mielestäni liikaa... Jos sellaiset jutut vääntää yleensä jonkun vatsaa niin ei kannata sen takia jättää katsomatta, varsinkaan kun veri oli ihan ruskeeta eikä ollenkaan aidon näköistä :D

Klikatkaa ihmeessä kuvia isommaksi!

P.s Sain katsottua myös Zoku Natsume Yuujin-chou:n loppuun joten siitä sitten päivitystä tulossa lähipäivinä ^__^

School Rumble Ni Gakki!!

2011-10-21T23:18:00.007+03:00

Jihaa, vilinää ja vilskettä piisaa mutta jostain yritän repiä aikaa animelle, mangalle ja siihen että myös ehtisin niistä tänne kirjoittaa. Joskus kyllä ihmettelen miten tähän kaikelta opiskelultani pystyn.
Anyway, ehdin katsomaan School Rumblen toisen kauden melko hyvin ja täytyy kyllä sanoa että meikäläinen ei taida kuolla ikinä jos nauru pidentää ikää! :D
En kyllä tajua miten yksi anime voi piristää niin paljon päivää kuin tämä. En kyllä olisi uskonut. Kämppikselläkin taisi mennä jo hermot ainaiseen hirnumiseeni mutta ei voi mitään. School Rumble on kuin tehty keventämään tätä kiireistä elämänvaihetta. Hauskaa tässä oli myös se että animessa siirryttiin toiselle lukuvuodelle ja niin olen minäkin tässä välissä tehnyt, joten tämähän on kuin käsi kädessä menoa.

Vanhaa mutta samalla uutta

Harima on edelleen yksi lempihahmoistani. On kyllä niin mieletön tyyppi että ei mitään rajaa. Ei kai rakkauden tunnustaminen oikeasti voi olla niin älyttömän vaikeaa? Harimalle se tuntuu olevan! Mitä oudompien juonenkäänteiden takia hän ei tunnu saavan viestiään ikinä perille, varsinkaan kun Tenma on niin puupää kuin vain kukaan voi olla. Viime kauteen verrattuna tuntui että nyt keskityttiin yhä enemmän Hariman ympärille eikä esimerkiksi Karasumaa näkynyt ollenkaan niin paljon, mikä oli hieman harmillista sillä pidän Karasuman hahmosta hirveästi. Koska Karasumaa ei niin kovin näkynyt, Tenman ja Karasuman välisiä kohtauksia oli melko vähän mutta toisaalta ne tuntuivat olevan sitäkin parempia! Tenma vaan on niin hölmö Karasuman seurassa, eikä yhtään Harimaa parempi rakkauden tunnustuksissa!

Kyaa!!

En tiedä enkö vain viime kaudella kiinnittänyt huomiota muutamaan tyyppiin mutta ainakin toisella kaudella tuli aika hyvin esiin Yoshidayama, Nara ja Nishimoto jotka muodostivat melko mielenkiintoisen kolmikon. Yoshidayama on typeryydessään sarjan huippua ja kun hän vetää vielä ujomman Naran ja pervojen Buddhan Nishimoton mukaan niin soppa on valmis. Paras kohta näiden tyyppien kohdalla oli kun he toivoivat olevansa yhtä cooleja kuin Harry ja Togo ja erinäisten yritysten kautta oppivat että parempi vain olla oma itsensä. Naran on itseasissa ihan mielettömän söpö hahmo ja hänestä paljastuukin mielenkiintoinen puoli sarjan aikana...
Pitää vielä mainita että ärsyttävimmän ääninäyttelijän tittelin vie Yoshidayaman esittäjä Makoto Tomita.

Toiseksi ärsyttävintä oli Lalan ääninäyttely. Ymmärrän kyllä että sen pitäisi varmasti olla humoristista mutta minuun ei koskaan ole oikein vedonnut huumori joka ehkä voitaisiin tulkita rasistiseksi. En kyllä ajattele näin tässä tapauksessa, varsinkaan ääninäyttelyn pohjalta, mutta aika rajamailla mentiin kun Lala sai kaiken lisäksi koripallotreeneissä lempinimen "gori" joka viittaa gorillaan. Onhan Lala kieltämättä hieman rajuksi tehty mutta rajansa kaikella. Ääninäyttelijänä oli muuten Yu Kobayashi. Ja siis olihan Lala jo ekalla kaudella, ja silloinkin yhtä ärsyttävä mutta nyt se tuntui vielä korostuvan kun häntä näkyi enemmän. Hahmona Lala on kyllä hauska ja oli hieno huomata että hänestäkin näytettiin hieman herkempi puoli. Myös Imadorin ja Lalan välisen suhteen kehittymistä oli hauska seurailla.

Verrattuna viime kauteen, paljasta pintaa näkyi runsaasti ja monessakaan jaksossa ei jätetä paljoa arvailujen varaan. Nishimoton isän pitämässä liikkeessä jätkät löytävät lukitun oven jonne päästyään heidän elämänsä muuttuu suuresti. Itse Nishimoton eroottisen videokokoelman kohtalo on hieman huolestuttava ja taikatyttö-jakson kulmat mitä mielenkiintoisempia. Eräässä jaksossa on puhetta tyttöjen painoista ja kokoajan kuvaruudun sivuilla lipuu alusvaate- tai uimapukukuvia kyseisistä tytöistä. Onneksi tämä oli vain hetkellistä ja muuten anime pysyi sopivana kummallekin sukupuolelle, vaikka virallinen genre taitaakin olla shounen.

Harimalla on jäänyt pöksyt auki...

Taikatyttö-jakson kuvakulmia :D

Draamaa ja liioittelua, niistä on School Rumble tehty!

Tämä tuli selväksi jo ensimmäisistä minuuteista sillä kakkoskausi alkoi mielenkiintoisissa historiallisissa tunnelmissa, missä School Rumblen oppilaat olivatkin yhtäkkiä veloissa olevia jonkinlaisen juomapaikan omistajia, samuraita tai pahoja velkojia jotka tuhoavat kaikki paikat. Onneksi paikalla oli myös Karasuma joka muistutti kaikkia että kyseessä on kuitenkin School Rumble.

Viime kaudesta tuttuun tapaan School Rumblessa parodisoidaan huimasti erilaisia vanhoja draamoja, elokuvia sekä animeita joista minulla ei ole hajuakaan. Parasta on kuitenkin se, että niistä voi nauttia silti täysin siemauksin. Jossain välissä käydään tiukkaa kamppailua 2c luokan oppilaista draaman kaltaisesti, välillä seurataan tiukkaa vääntöä koripalloilusta mangan tapaan ja nähdäänpä osa oppilaista jopa taikatyttö-taisteluissa! Pari jaksoa on melkein kokonaan kuin Battlefieldistä joka on höystetty loistavalla huumorilla ja ripauksella romantiikka. Myöskin Hariman ja Hanain ajoittaiset yhteenotot ovat aivan loistavia! Hanaita ei kyllä muuten kauheasti nähdä ja Yakumon ja Hanain välinen suhde on vähän heitetty taka-alalle, mikä on tietenkin harmillista.

Mutta sitten liioitteluun. Heti ensimmäisessä jaksossa nähdään vuoren kokoinen aniki jonka tosin samurai-Harima veistää palasiksi nopeasti. Eikä mangakustantamon johtajakaan mikään pieni kokoinen ole.
Ruuan maistamisen kuvailu on jotain niin huvittavaa etten ole vastaavaa hetkeen kokenut. Oli sitten kyse tytöistä jotka maistavat poikien ruokia ihastuksissaan tai pojat jotka maistavat tyttöjen ruokia kauhuissaan, liioittelu on vedetty överiksi sillä tavalla että se on oikeesti aivan loistavaa!
Itse pidän juuri tälläisestä liioittelusta, sellaisesta että ei jätä mitään arvailujen varaan. Jotkut komedia-animet yrittävät kovasti mutta siitä puuttuu se jokin. Mikä lienee todella School Rumblen salainen ainesosa?

Ei pelkkää hölmöilyä

Itse olin mielissäni siitä kuinka kakkoskaudella nähtiin Harima hyvin usein ilman aurinkolaseja! Jessus mutta jätkä on piirretty oikeasti aika kivan näköiseksi! Samoin pidin hirveästi jälleen Eristä joka ei oikein tunnu itsekään tietävän mistä tai kenestä pitää. Herkullisinta soppaa oli tietenkin Hariman, Tenman, Yakumon ja Erin sekasotku. Muutenkin sarjan aikana syntyi pareja jotka olivat hyvin mielenkiintoisia ja muitakin ihmissuhteita puitiin kiinnostavasti.

Vaikka School Rumble on hölmöä ja ylitseampuvaa, on pohjalla kuitenkin mielestäni mielenkiintoinen asetelma, ja sarjan aikana käsitellään erilaisia aiheita välillä melkeinpä vakavasti. Tälläisiin lukeutuu Tenman ja Yakumon sisarussuhde joka ei välttämättä olekaan ihan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Joidenkin jaksojen lopussa on juuri tämän kaltaisia pieniä sivutarinoita.
Huolimatta ajoittaisista vakavimmastikin kohtauksista School Rumble rynnistää loppuun asti hauskana ja päätä tyhjentävänä kokemuksena. Putkeen tätä ei missään nimessä kannata kattoa, vähän kerrallaan niin saa parhaimman katselukokemuksen.
HUOM!!! Useampikin jakso jatkuu vielä lopputekstien jälkeen joten älkää ihmeessä missatko niitä!! (Kuten minä tein >__<)

Ja sitten vielä...

Alkumusa ja loppumusat olivat ihan hyviä, itse pidin kuitenkin alusta huomattavasti enemmän. Alkumusiikin biisin nimi on "Sentimental Generation" ja sen esittää Ami Tokito. Loppumusiikkina oli kaksi eri biisiä. Jaksoissa 1-12 ja 14-16 kuultiin myöskin Ami Tokiton biisi "Kono namida ga arukara tsugi no ippo ni naru". Jaksossa 13 oli teemaan sopiva horror-loppumusa josta en osaa sanoa mitään, mutta jaksosta 17 eteenpäin biisinä oli "Futari wa wasurechau" jonka esittäjinä Ami Koshimizu ja Mamiko Noto eli Tenman ja Yakumon ääninäyttelijät. Erittäin tarttuva ja kiva biisi kyseessä. Youtubesta varmasti löytyy kyseiset biisit jos kiinnostaa enemmän.

Jaksoja oli kakkoskaudessa yhteensä 26 ja kaikki kestivät normaalin animejakson verran eli n. 20 minuuttia.

Asou on aika cool...

Tenman varustukset vähän valahtelee :D

Makuelämyksien kokemista

Pojat valmiina astumaan oven taakse...

Hanai vauhdissa :D

Ee? Harima ja Yakumo?

Seuraavaksi pitääkin katsoa tuo OVA jota en vielä ole ehtinyt katsomaan sekä kolmas tuotantokausi mutta kirjoittelen niistä sitten myöhemmin :)

Loppuun vielä erittäin hyvä snapshot jonka sanoma pitänee ottaa tosissaan! :D

Ouran High School Host Club - live-action versio!

2011-10-11T15:16:00.002+03:00

Hellurei ja hellät tunteet!
En tunnustaudu japanilaisten draamojen ylimmäksi ystäväksi, enkä oikeastaan minkään muunkaan maalaisen mutta kai niitäkin pitää välillä katsoa. Tosin tätäkään en olisi katsonut ellei eräs henkilö olisi suositellut.
Olen kyllä kuullut tästä mangasta/animesta aikaisemminkin mutta eipä ole tullut luettua saatika katsottua joten oli oikeastaan ihan hauska lähteä katsomaan tätä sarjaa puhtaalta pöydältä. Tämä on nyt kolmas japanilainen draama minkä olen katsonut joten minulla ei ole oikein mitään mihin verrata tätä. Kaiken lisäksi sarja rikkaista oppilaista ja stipendin saaneesta köyhästä tuntui aika kuluneelta aiheelta.

Karsastan draamoja jotka on tehty animesta. En oikein tiedä miksi. Ehkä ne elementit mitä animessa on, yhdistettynä oikeisiin ihmisiin saa tälläisen hylkimisreaktion esiin. Toisin sanoen, minulla oli aika kovat ennakkoluulot tätä draamaa kohtaan.

Ensimmäisen jakson pyöriessä pelkäsin jo pahinta. Erikoisefektejä oli melko paljon, vaikkakin ne oli kyllä melko hyvin tehty. Peruukkeja vilisi silmissä ja hahmot olivat lievästi sanottuna outoja. Korjaan. Tamaki oli outo! En pitänyt yhtään hänen hiuksistaan ja en voinut ajattelematta miksi ihmeessä tuon näköinen oli muka Host Clubin prinssi. Kyoya nousi heti suosikkihahmokseni ja sen perässä kaksoset Hikaru ja Kaoru. Kyoyassa vetoaa tuo juonittelija puoli ja kaksoset vaan ovat niin hauskoja! :)

Haruhi ennen muodonmuutosta med erikoisefekti.

Erikoisefektiä efektin perään.

Päätin kuitenkin jatkaa katsomista ensimmäisen jakson jälkeenkin ja olen iloinen että tein niin. Suureksi ilokseni huomasin erikoisefektejen määrän laskevan huomattavasti ja tarinakin lähti rullaamaan melko hyvin. Olihan lopputulos ennalta-arvattavissa mutta kyseessä oli oikeasti ihan viihdyttävä sarja! Miinuksena tosin täytyy sanoa jokaisen jaksoon kuuluneet elämänviisaudet sekä jotkut yli-siirappiset kohtaukset joita en voi kestää niin animessa, draamassa kuin tosielämässäkään. Toisaalta tätä tuskaa helpotti Kyoyan (sekä muiden) yläosaton kroppa jota olisin voinut tuijotella useamminkin. Ei siis ollenkaan fan servicee, ehei!

Paremmin ainakin japanilaiset vetää näitä live-action sarjoja kuin jenkit näitä "cooleja" Dragonball ja Tekken leffoja. Japanilainen meininki näkyikin välillä aika selkeästi. Haruhin pitäisi antaa poikien suojella häntä ja Kyoyan pysyä Tamakin ystävänä, jotta heillä olisi tulevaisuudessakin bisneksissä hyvät välit.

Sarjan katottuani päätin sitten katsella vähän minkä näköisiä hahmot ovat olleet animessa, mangaa katselinkin jo hieman sarjaa katsellessani ja olinkin positiivisesti yllättynyt näyttelijävalinnoista, ulkonäön perusteella siis. Ei siinä siis mitään, kyllä kaikki mielestäni näyttelivätkin hyvin, ei ollut sellaista täysin tönkköä meininkiä mitä välillä olen sivusilmällä nähnyt...
Mutta tosiaan, tämä tuli nyt katsottua ja kyllähän tuo animekin nyt ilmeisesti pitää katsoa että saa vielä enemmän tästä irti ^^ Lopuksi vielä lisää kuvia.

Kyoya <3

Kaoru ja Hikaru (ainakin hiustenperusteella näin päin)

"Honey"

"Mori"

Tamaki

Haruhi ja Nekozawa

Yamagata Scream - leffa suoraan Ö-mapista

2011-09-21T11:36:00.001+03:00

Olin viikonlopun poikaystäväni ja hänen vanhempiensa luona. Jouduin viettämään siellä koko kesän ja sinne palaaminen tuntui tuskalta! Lukittuna neljän seinän sisään, päätämme katsoa yhdessä Takenaka Naoton Yamagata Scream.

Leffa on luokiteltu jonkin sortin kauhu-komediaksi mitä se kyllä olikin, tosin ehkä välillä vähän vääristä syistä. Tämä leffa oli niin pa*ka, etten hetkeen ole huonompaa katsonut!! Tarinan juoni menee jotenkin näin:
Olipa kerran (n. 800 vuotta sitten) samurai joukko, joka saattoi samuraiherraa ja hänen mielitettyään turvaan. Samurai herran tehtävä oli piilottaa eräs erittäin tärkeä miekka ja sen jälkeen elää elämänsä onnellisesti loppuun asti yhdessä hienostonaikkosensa kanssa.
Mutta ei, se ei onnistunutkaan ja samuraiherra haudataan elävänä ja hänen mielitettynsä joutuu kamalien miesten käsien kautta luostariin jossa elää loppu elämänsä nunnana.
Tarina siirtyy nykyisyyteen kun neljä lukion historiaseuran jäsentä saapuu samoihin maisemiin kuin samurait kauan aikaa sitten. He ovat tulleet opettajansa johdolla katsomaan temppeliä joka on rakennettu samuraiherran muistoksi.
Mutta kuinkas ollakaan, pienen kylän pormestari on päättänyt tuhota pienen temppelin ja rakentaa sen tilalle ison temppelin jotta ihmiset kautta maailman voisivat tulla sinne rukoilemaan, parisuhteen puolesta. Pormestari ja hänen apurinsa ovat mitä oudoimpaa sakkia eikä kylän parturi ja hänen isoäitinsä ole yhtään terveempää väkeä. Yksi lukiolaisneiti tekee myös lähempää tuttavuutta kummalliseen joukkioon joka puhuu "luonnon yrttien" puolesta.

Samuraiherra

Eikä tässä vielä kaikki, sillä pormestarin palkkaamat miehet tuhoavat temppelin, ja herättävät samalla "menneisyyden samurait". Kyllä, he nousevat merestä ja maasta zombeina tuhoamaan kaikki. Tuhoamalla tarkoitan että he muuttavat tappamansa ihmiset zombeiksi oksentamalla heidän päälleen sinistä mönjää joka saa uhrien ihon siniseksi sekä hiukset mustiksi ja pitkiksi.
Kun sitten itse samuraiherra herää ja näkee yhden lukiolaistytöistä, hän oitis tunnistaa tämän mielitettynsä reinkarnaatioksi ja haluaa tämän itselleen.
Epäonnistuneiden erikoisefektien ja ärsyttävän opettajansa osittaisella opastuksella tytöt pakenevat jahtaajiaan. Ajoittain näkyy vertakin, ainakin kun yhden miehen sukukalleudet repeytyvät irti. Jossain välissä samuraiherra saa "mielitettynsä" kaapattua ja aikoo viedä hänet mukanaa Yomiin, "kuolleiden maahan". Tällä välin yksi neuvokkaista lukiolaistytöistä on rakentanut kännykästään laserin jolla tappaa zombeja. Yksi tytöistä taistelee moottorisahalla samuraita vastaan. Parturipoika itkee vajassa isoäitinsä helmaan. Vaikka isoäiti onkin vähän vajaa hän ymmärtää lohduttaa lapsenlastaan laulamalla hänelle tuutulaulun joka saakin paikalle saapuneen samurain pään räjähtämään! Hienoa mummu!
Lukuisten kommelluksien kautta mummun tuutulaulu saa samuraitten päät säpäleiksi ja zombit järkiinsä, mutta kaksi samuraita on vielä jäljellä. He ovat pienessä temppelissä joka on rakennettu samuraiherran naisen muistoksi. Paikalla on myös tämän naisen reinkarnaatio, nuori lukiolaistyttö joka on katkeroitunut isälleen joka nai uuden naisen heti vaimonsa kuoleman jälkeen. Tämä tarmokas nainen näyttää samuraiherralle mistä Heisei kauden nuoret naiset on tehty ja kertoo miehelle kuinka itsekkäitä aikuiset ovat. Ettäs tiedätte! Toinen samuraista paljastuu petturiksi ja samuraiherra lähettää hänet kuolleiden maahan alta aika yksikön. Sinne hän palaa myös itse löydettyään naisensa muumioituneen ruumin buddhan patsaan sisältä.

Pelastustiimi

Pelastustiimi (parturi ja muut tytöt) saapuvat paikalle juuri sopivasti näkemään kuinka samuraiherra nousee korkeuksiin yhdessä nuoren naisen kanssa joka on aivan samannäköinen reinkarnaationsa kanssa. Hoo!
Kaikki hyvin loppu hyvin. Paikasta tulee oikein turisti rysä jota viihdyttävät kiltit zombit, pormestari apureineen ja neljä lukiolaistyttöä parapara-showllaan. :D

Kyseessä oli niin kamala elokuva että en löydä edes sanoja kuvailemaan sitä. Näyttelijät olivat hirveitä ja itse ohjaajakin oli päättänyt näytellä yhtä samuraita itse. Tällä hetkellä minulla ei ole muuta sanottavaa tästä leffasta kuin se, että älkää nyt ihmeessä katsoko tätä :D Ellette sitten sattumoisin ole jumissa poikaystävänne vanhempien luona!

Porco Rosso - ilmojen sankari

2011-09-14T17:04:00.002+03:00

Käveltiinpä tässä eräänä päivänä M:n kanssa Anttilassa ja luettelin katsomiani Ghiblin leffoja. Totesin että Porco Rosso on katsomatta ja siitäkös M sitten nappasi lehvan mukaansa ja totesi että se pitää katsoa.

Porco ja Gina

Pienten teknisten ongelmien jälkeen sitten pääsimme katsomaan itse leffaa ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt.
Piirrostyyli on tuttua Miyazakia, vähän liiaksikin ehkä. Hahmot tuntuvat näyttävän samoilta leffasta toiseen... >__< Sekä siihen kuinka jokaisessa leffassa pitää olla pikkutyttöjä joiden pikkuhousut vilkkuvat ja paidat ovat poissa. Alan vakavissani pian uskoa Miyazakilla olevan jonkin sortin perverssi suhde lapsiin. Muuten kyllä pidin hyvin paljon itse animaatiosta ja maisemat olivat tuttuun tyyliin oikein komeita. Kiinnitin heti huomiota musiikkeihin jota elokuvassa oli käytetty sillä ne erosivat mielestäni hyvin paljon muista Miyazakin leffoista. Se oli hyvin pontevaa ja viuluja kuuli monessa kohtaa... Huiluja myös. Tykästyinkin Porco Rossossa ehkä eniten musiikkimaailmaan. Nappivalintoja jotka tekivät kokonaisuudesta hyvän. Itse tarina sijoittuu ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan ja kertoo vesitasolentäjä/palkkionmetsästäjä Porco Rossosta joka lentelee punaisella vesitasollaan Adrianmeren tienoilla. Hän tutustuu elokuvan aikana nuoreen ja taitavaan lentokonemekaanikko Fioon joka on niin tomera tapaus että ei tule joka päivä vastaan. Miyazaki onkin mielestäni joskus kertonut pitävänsä tytöistä jotka ovat ahkeria, päättäväisiä ja teräväkielisiä joten ei kai ole ihme että hän piirtää sankarittarista tälläisiä. Tarinassa on myös laulajatar Gina joka on kaikkien vesitasolentäjien unelmatyttö ja Porcon hyvä ystävä jo ajalta ennen kuin Porco oli sika.

Tässä nämä pikkutytöt...

Niin. Porco ei olekaan aina ollut sika! Hänen yllään on jonkin sortin kirous joka lankesi hänen ylleen eräänä päivänä. Miten kirous poistuu, selviää leffan aikana. Vai selviääkö? ;)
En viitsi kertoa enempää tarinasta ettei mene kaikkien elokuvanautinto vallan pilalle. Loppu oli kuitenkin todella hyvä (omasta mielestäni), ja suosittelen tätä kyllä lämpimästi kaikille. Sitten herää kysymys miksen ole itse tätä katsonut aikaisemmin? Yksinkertaisesti siitä syystä etten pidä sioista ja olen kuullut melko paljon huonoa kommenttia kyseisestä elokuvasta. Ennakkoluuloja oli paljon mutta oli sitäkin mukavampaa huomata kuinka ne murenivat nopeasti elokuvan aikana.
Olen kyllä päättänyt katsoa kaikki Ghiblin leffat mutta tätä olin lykännyt jo kauan... Kiitos vaan M, olisin jäänyt paljosta paitsi ilman sua ;)

Rupesi muuten mietityttämään tämän leffan aikana että onko yhtään Ghibli leffaa missä ei näy kertaakaan junaa?? Tämäkin leffa kuitenkin sijoittuu suurimmaksi osaksi taivaalle ja kuitenkin juna on saatu mahtumaan mukaan.

Ja tässä parhaimmat musat leffasta. Vähän eri tyyliä kaikki jotta saatte vähän käsitystä mikä teitä odottaa ;)

Tracon VI

2011-09-12T18:50:00.001+03:00

Viimeisestä postauksesta on jälleen hieman aikaa ja olen erittäin pahoillani siitä. Viime viikolla alkoi jälleen koulu ja voin vain sanoa että edessä on kiireinen lukuvuosi! Yritän kuitenkin ehtiä päivittämään blogia mahdollisimman usein :)

Mutta sitten siihen mistä otsikossa on kyse, eli Tracon!

Tämä oli nyt kolmas Tracon jossa olen ollut ja täytyy kyllä sanoa että edistystä on tapahtunut joka vuosi! Ensimmäisellä kerralla Tracon pidettiin Tampereen sähkötalolla mikä ei ollut ollenkaan hyvä paikka. Liian kaukana keskustasta ja liian pienet tilat. Sain jäätävän migreenin ja oksensin ystäväni autossa palatessamme kotiin...
Toisella kerralla tilat oli vaihdettu Tampere-taloon mikä oli ja on loistava paikka conille. Ja tänä vuonna hommaa oli paranneltu vielä lisää.
Ehdotonta plussaa oli kuulutukset alkavista ohjelmista sekä monitorit joista näki alkavat ohjelmat, peruuntuneet ohjelmat sekä muita hauskoja juttuja. Samoin aulassa ollut monitori josta näkyi lähtevät junat oli erittäin kätevä!

J:n Sister Finland look :D

Traconista näki heti että siihen oli panostettu kunnolla. Staff- porukalla oli siistit ja ennenkaikkea näkyvät vaatteet, jotka erottuivat hyvin joukosta. Kunniavieraana oli Hopeanuolen luoja, . Kävimme katsomassa hänen haastattelunsa lauantaina ja pitää nyt mainita että tulkki oli muuten hyvä mutta teki aika suuren virheen yhdessä kohtaa. Itseasiassa en itse olisi edes huomannut asiaa ( ja sentään opiskelen japanin kieltä! ), mutta M oli tarkkana ja kiinnitti huomiota kuinka Takahashi selitti kuinka mangakan työ on rankkaa ja hänen pitää piirtää joka viikko 24 sivua mangaa. Tulkki virheellisesti käänsi Takahashin piirtävän 24 sivua joka päivä.
Muuten haastattelu oli ihan kiva mutta kuten Himekan haastattelussa animeconissa, myös nyt puuttui jutulta johdonmukaisuus ja siitä syntyvä sulava haastattelu.
Takahashi oli niin vaikuttunut suomalaisista faneistaan että haastattelijan ehdotuksesta suostuu piirtämään mangaansa karjalankarhukoira Sisun! Yleisö repesi huutoihin ja taputuksiin kuullessaan tämän :) Sali olikin todella täynnä innokkaita faneja ja vaikka itse en ole mikään Hopeanuoli fani niin olihan tuo silti hienoa :)
M kävi muuten hakemassa nimikirjoituksen myös ja hullaannutti japanilaiset tatuoinnillaan...
Itse tyydyin J:n kanssa ryhmäkuvaan Takahashin kanssa.

Muuten ohjelma tarjonta olikin sitten mielestäni hieman köyhää. Pajoja olisi saanut olla paljon enemmän, sillä ohjelma oli hyvin asiapainotteinen tänä vuonna. Pelejä oli tuttuun tapaan toisessa kerroksessa mukavasti ja uskaltauduimme jopa kokeilemaan niitä. Ohjeet olisi saanut joihinkin peleihin olla ehkä hieman selvemmät mutta hyvin pärjättiin kun yhdistettiin viisaat päät yhteen ;)
Animekaraoke puolestaan ontui tänä vuonna pahasti. Mikki toimi aluksi huonosti ja lopulta ei ollenkaan. Laitteita yritettiin ilmeisesti korjata, tuloksetta. Huoneessa ei myöskään ollut yhtään työntekijää joten homma pyöri kokonaan omatoimisesti. Pakko oli silti käydä lurauttamassa yksi biisi joka oli Clannad- after storyn alkumusa. M tuli mukaan tueksi ja biisin edetessä en voinut olla nauramatta kuinka huonosti vedimme biisin. :D Minä ja M pahoittelemme tuhoutuneiden tärykalvojenne takia!
Ai niin, miinuksena penkkien ja roskiksien puute! Niitä ei voi koskaan olla liikaa :)

Matsukaze ramen

Sitten on pakko mainita ravintola Hanabi! Olin jo pitkään halunnut käydä tässä ramen- ravintolassa ja vihdoin pääsimme sinne. Tilat olivat melko pienet ja tungosta tuntui hieman olevan kun pääsimme sisään mutta saimme kuin saimmekin pöydän heti. Paikka oli siisti ja hyvin sisustettu. Menu oli taivaallisen näköinen. Tilasimme J:n kanssa Hideyoshi ramenin ja M tilasi... Matsukaze ramenin! :D

Hideyoshi ramen

Ruoka oli taivaallista. Söisin sitä vaikka joka päivä jos voisin. Hintaa annoksella oli 9 euroa ja pienempi annos 8 euroa. M otti L kokoisen ja hintaa tuli 10,5 euroa plus juomat. Ja L oli ISO! Osa rameneista oli hieman kalliimpia ja oli siellä myös suurempia kattauksia missä olisi ollut vaikka mitä. Suosittelen kyllä lämpimästi ja juna-asemalta on tosi lyhyt matka tänne :)

Ja sitten muutama sana hostelli Sofiasta jossa yövyimme yhden yön. Hostelli oli aivan tuomiokirkon vieressä eli myöskin lähellä juna-asemaa ja Tampere-taloa. Huoneen piti vapautua jo 11 mutta jostain syystä saimme sen käyttöömme vasta 16:00. Eipä tuo haitannut sillä saimme yllätykseksi opiskelija-alennusta huoneesta 2,5 euroa per nenä! :) hintaa tuli lopulta jokaiselle 25,5 euroa, mikä on mielestäni melko edullista! Itse hostelli oli kerrostalossa ja huoneemme oli kuudennessa, eli ylimmässä kerroksessa. Heillä ei ollut käytössä avaimia vaan ovikoodit joilla pääsi ulko-ovesta sisään kellon ympäri, samoin sisällä kerroksiin ja omaan huoneeseen. Yleiset vessat ja suihkut löytyi ilmeisesti joka kerroksesta ja ne olivat ihan perus siistit. Haju oli kyllä hieman häiritsevä.

Meillä oli kolmen hengen huone josta oli suora näkymä näsinneulaan :) Huone oli myös ihan perussettiä vaatekaappeineen ja yöpöytineen. Hostellissa oli myös mahdollisuus aamupalaan pienestä lisähinnasta ja ilmeisesti alakerroksessa olisi ollut yleinen keittiö käytettävissä. Löytyi sieltä myös tv-huone ja tietokoneita :) ilmainen WLAN oli myös tarjolla.

Ryhmäkuva Takahashin kanssa :)

Btw, meidän piti pukeutua Futuraman Fryksi, Benderiksi ja Zoidbergiksi mutta ei ollut aikaa ja varaa valmistaa pukuja... Ehkä sitten joskus ;)
Nyt taekwondo-harjoituksiin ja sen jälkeen opiskelemaan. Mata ne!

Lost Boys - yaoita ilman... yaoita.

2011-08-27T11:18:00.001+03:00

Pikapäivitys mangasta:

Kaname Itsukin Lost Boys vaikutti kivalta kun nappasin sen käteeni animeconin mangakirppikseltä. Piirrustustyyli vaikutti mukavalta ja juoni kohtalaiselta. Olin kuitenkin pahasti väärässä. Tämä teos sopii korkeintaan kevyeksi iltalukemiseksi jos siksikään.
Teosta mainostetaan kannessa kovasti yaoi-mangaksi mutta teos ei ole yaoita nähnytkään. Kun haluan yaoita, haluan alastomia miehiä ja actionia mutta tästä sitä ei tasan löytynyt. Korkeintaan viimeiset kuusi sivua täyttää kyseisen kriteerin, nipin napin.
Tarina perustuu selkeästi Peter Paniin sillä tarinasta löytyy kadonneet lapset, merirosvot kuin myös intiaanit. Tarinan päähenkilönä toimii nuori mies Mizuki jonka Air, tarinan toinen päähenkilö, vie mikä-mikä-maahan tavoitteenaan saada Mizukista isä kadonneille lapsille. Mizuki ei vain ole kovin halukas ja yrittää keplotella itsensä kotiin, tässä huonosti onnistumatta. Helinä-keijun tilalla on ruotsalaisen hevarin näköinen mieskeiju joka holhoaa Airin perään kuin kotiäiti konsanaan. Airin ja Mizukin välejä selvitellään viiden chapterin verran, edistymättä yhtään minnekään. Lopuksi saadaan suudelma ja pari merirosvoa tositoimissa. Että kiitosta vaan. Kirjoittaja kyllä itsekin on kirjoittanut loppuun: "What's yaoi about this?! ... is the angry shout I can almost hear from you out there."
No aijaa! Juonesta ei ole mitään hyvää sanottavaa, samaa vanhaa: haluan lähteä pois - en halua lähteä pois koska rakastan sinua - minun pitää lähteä pois vaikka en halua - the end.

Keikkaraportti: Gackt

2011-08-12T12:57:00.001+03:00

Raportti Gacktin keikasta, jota olimme katsomassa Tukholmassa 9.8.2011.

Saavuimme keikkapaikalle Fryshuset:lle noin 2 tuntia ennen ovien avaamista. Olisimme voineet olla paikalla aikaisemminkin mutta eksyimme matkalla pariin otteseen ennen kuin edes löysimme paikalle. On se kumma kun ei Tukholmasta löydy kunnollisia karttoja tai edes infosta henkilöä joka osaisi neuvoa kunnolla perille! No onneksi sitten tavalliset kansalaiset olivat avuliaampia ja opastivat meidät ystävällisesti paikalle, joka oli loppujen lopuksi niin helpossa paikassa että rupesi hieman jopa hävettämään. Jonoa oli jo kertynyt mukavasti. Olen huono arvioimaan matkoja mutta sanoisin että ainakin pari sataa metriä. Sinne sitten jonon jatkoksi mentiin ja tuli siihen sitten peräämme muitakin suomalaisia. Oli oikein kotoinen olo. Vettä satoi välillä vähän enemmänkin mutta olin jo aikaisemmin ostanut sateenvarjon jonka suojissa luin mangaa ja kuuntelin ystävieni keskustelua. Olo oli hieman väsynyt huonojen, tai oikeastaan olemattomien yöunien vuoksi mutta kummasti sitä sitten vain jaksoi odottaa. Noin puolta tuntia ennen ovien avaamista jono alkoi tiivistyä ja aloimme kuulla kiljumista nurkan takaa. Lopulta sinne päästyämme huomasimme pari japanilaista miestä kauempana kuvaavan jonoa videokameralla, saaden jotkut tyypit kiljumaan ja huutamaan kuin syötävät. Jätkät tulivat sitten lähemmin kuvaamaan joten pääsimme myös kuvaan hienojen Suomen lippujen kanssa jotka olimme ostaneet Helsinki-Vantaan lentokentältä. Oli pakko vielä huutaa: "Team Finland! We are here for YOU!"

Ovet aukesivat aikalailla siihen aikaan kuin pitikin eli 18.30 ja jono alkoi hitaasti lipua sisälle. Kaikki syötävä ja juotava oli kiellettyä, kuvaamisesta puhumattakaan. Sattui paikalla olemaan suomeakin puhuva vartija joka kertoi oikeasti pitävänsä suomalaisista, vaikka vittuilikin meille hienovaraisesti. Kun meitä kehotettiin laittamaan kaikki juomat roskikseen, kehotti yksi työntekijöistä tunkemaan myös Suomen lippumme sinne :D
Päästyämme sisälle suuntasimme ostoksille. Olin päättänyt ostavani edes jotain muistoksi ja matkaani päätyikin yksi toppi :) J osti topin lisäksi myös julisteen mutta M tyytyi Slipknotin paitaan jonka löysi aikaisemmin torilta...
Sitten suuntasimme saliin odottelemaan. Ja sitä jouduimmekin tekemään melkein kahden tunnin ajan!!!!

Se oli aivan käsittämätöntä. Jalkoihini alkoi sattua jo puolen tunnin seisoskelun jälkeen sillä olimme kuitenkin kävelleet Tukholmassa koko päivän. J luovutti jossain välissä ja meni istumaan lattialle. M haki kaljaa ja minä vain seisoin ja toivoin että keikka alkaisi, pian. Toiveet nousivat korkealle kun jonkinsortin intro alkoi pyöriä kajareista, jossa joku helvetin Oz kertasi keikan säännöt ja käski tupakoitsijoita lopettamaan tupakoinnin, kaikki tämä höystettynä jatkuavalla kiroamisella. Sekä yleisön huudattamisella. No, tässä vaiheessa fiilikset olivat vielä korkealla mutta kun jouduit odottamaan yli puoli tuntia että samainen Oz ilmoitaa keikan alkavan viidessä minuutissa, oli tunnelma jo aika latistunut. Jalat huusivat hoosiannaa ennen kuin keikka oli edes alkanut. Ainut kiva asia odottelussa oli että Suomen lippumme herättivät mukavasti huomiota, tuli siihen joku ruotsalainen tyttökin kyselemään että olemmeko tulleet Suomesta asti katsomaan keikkaa ja kertoi äitinsä olevan suomalainen. Ihan hyvin neiti veisti suomea vaikka ei muistanutkaan mikä lippu on suomeksi :)

Kun vihdoin ja viimein keikka alkoi ja lavalle alkoi ilmestyä porukkaa, huokaisin helpotuksesta. Vihdoinkin odotus palkittaisiin ja päästäisiin asiaan. Valot välähtävät lavalla ja siellä Gackt seisoi, ilmi elävänä, valkoinen kauluspaita päällä ja kravatti kaulassa. Ainoa kysymys kuului: Kuka helvetti oli tuo ei-japanilainen ruma mies joka seisoi Gacktin vieressä, mikki kädessä???
Musiikki pärähti soimaan ja olin kiitollinen korvatulpista jotka olin tajunnut ottaa mukaan. Gackt ja tämä toinen mies alkoivat sitten vetää showtaan enkä voinut olla kummastelemmat tyyppien ihmeellistä nykimistä joka oli jotain moshauksen ja kyykkäämisen välimuotoa. Eka biisi loppuu, tai ainakin niin kuvittelin. Musiikki jatkuu taustalla koko ajan, Gackt vain liikkui kuin hidastetusti lavalla ja alkoi puhumaan ärsyttävästi veljistä ja sisaruksista, yrittäen nostattaa ihmisiä ylikauan, ja tuloksetta. Olimme tulleet kuuntelemaan Gacktin musaa, emme tyhmiä välijuttuja jotka kestivät ihan mielettömän kauan. Ne olivat tyhmiä ja turhia, huonosti tehtyjä ja erittäin, erittäin ärsyttäviä. Kun sitten vihdoin päästiin taas biiseihin olin lähes sanaton kun Gackt vatkuttaa ruman jätkän kanssa kuin yaoissa konsanaan. Oli hinkkausta ja hytkytystä, paljasta ihoa ja silmäniskuja. Tulinko nyt varmasti Tukholmaan Gacktin keikalle vai jouduinko vahingossa Turun seksimessuille?

Odotetusti, Gacktin ja toisen hepun paidat lensivät yleisöön jossain välissä ja minulta pääsi melkein oksennus, tosin naurun säestyksellä. Älkää käsittäkö väärin. Gackt oli jumalaisen näköinen ellei hiuksia otettu lukuun. Ne olivat nimittäin leikattu siiliksi ja värjätty blondiksi. Kyse olikin tästä toisesta tyypitä joka näytti kuin kuolleista heränneeltä. Kalpea iho, rumasti treenattu vartalo yhdistettynä rumaan pärstään; mitä helvettiä sellainen tyyppi teki lavalla Gacktin kanssa? Ja tyyppi oli niin itserakkaan näköinen että ei rajaa. Tottakai lavalla kuuluukin olla mutta rajansa kaikella.
Eikä tässä vielä kaikki. Edessäni seissyt miespuolinen henkilö päätti heittää myös paitansa pois ja alkoi vetkuttaa kuin mikäkin edessäni. Ei muuten mutta hänen vartalonsa ei ollut verrattavissa lavalla olleisiin. Pisteitä itsetunnosta tälle tyypille.

Nostauksia tuli miltei joka biisin välissä eikä Gackt pitänyt ollenkaan kunnollisia välispiikkejä. Kun sitten oli Vanilla:n aika saimme nähdä erikoisen esityksen joka oli kuin suoraan jostain parapara- esityksestä, mutta loppujen lopuksi se oli ihan hauska ja huomattavasti parempi kuin aiemmat nytkytykset.
Kun puhutaan sitten musiikista niin vaikka se ei ollut minun tyylistä niin bändi soitti mielestäni hyvin ja Gacktin ääni oli hyvä lukuunottamatta niitä kohtia joissa hänen äänensä petti. Niitä oli useammassakin kohtaa. Tässä vaiheessa ei voinut olla miettimättä oliko toinen tyyppi esityksessä mukana juuri sitä varten. Lavaesiintyminen ei ollut Gacktin parhaimmasta päästä sillä netistä voi nähdä yberisti parempia suorituksia. Loppua kohden Gackt oli selkeästi uupunut ja encoren jälkeen pysyi miltein pystyssä.
Lavalta lensi kamaa yleisöön kohtuullisesti; paidat, plektroja, rumpukapuloita, pyyhe ja tietysti vesipulloja.

Gackt veti esityksen täysillä loppuun asti mutta se ei silti riittänyt. Monet ihmiset pyörittelivät päätään loppuvaiheessa ja puolet ihmisistä ei innostunut keikan aikana ollenkaan. Suurimmat huudot sai aikaan Gacktin kysymys: Do you really wanna fuck me?? Pakko myöntää huutaneeni myöntävästi.
Kaiken kaikkiaan Gacktin keikka oli jotain mitä en olisi ikinä osannut odottaa ja nyt harmittaa vietävästi. Olen iloinen että näin Gacktin mutta olisihan se ollut kivaa että keikasta olisi jäänyt hyvä maku suuhun, ei tälläinen katkeran karvas ja jopa huolestunut fiilis.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan uutisia Gacktista ja toivon että minulle suotaisiin vielä joskus tilaisuus nähdä Gacktilta parempi show. Täytyy vain sanoa rehellisesti että tällä menolla pelottaa mahtaako sellaista tilaisuutta oikeasti enää tulla.

Näin minusta tuli "otaku"

2011-08-07T04:00:00.001+03:00

Ajaessani eilen kotiin töistä tajusin kirjoittaneeni blogiini melko vähän itsestäni. Useimmat tekstini ovat olleet enemmänkin asiapainotteisia kuin tunnepitoisia joten päätin että on aika kertoa kuinka minusta tuli "otaku".

Kauan kauan sitten (n. 11 vuotta sitten), olin vielä pikkutyttö. Pidin kovasti uudesta lastenohjelmasta Pokemon, tietämättä kuitenkaan että kyseessä oli japanilainen piirrossarja, anime. Joitakin vuosia myöhemmin löysin netistä söpöjä kuvia tytöstä (joka oli muuten Card Captor Sakura) ja halusin kopioida niitä paperille. Vuosia tämän jälkeen oli paljon juttua Henkien kätkemä-leffasta josta en saanut silmiäni irti vaikka paras ystäväni kuinka yritti parhaansa (hän ei pitänyt kyseisestä leffasta).

Sitten tuli aika jolloin lähdin maailmalle (Vammalaan) ja kohtasin uusia tuttavuuksia sekä... sarjakuvia. Nimittäin kämppäkaverilla oli hyllyt täynnä sarjakuvaa nimeltä Inuyasha. Tartuin yhteen näistä pokkareista ja luin ja luin... ja luin. Olin hyvin kiinnostunut Inuyashasta sillä tapahtumat sijoittuivat historialliseen Japaniin. Kulttuuri vaikutti hyvin erilaiselta ja muutenkin vain niin kiinnostavalta. Kuitenkaan en ollut vielä ymmärtänyt täysin minkä kanssa olin tekemisissä.

Kunnes saapui päivä jolloin astuin hyvän ystäväni J:n huoneeseen ja istuin kuuntelemaan hänen intoutunutta puhettaan jostain sarjasta joka oli kuulemma animea. Puoliksi kuuntelematta (anteeksi) katseeni harhaili pitkin huonetta ja kohdistui DVD-boxiin johon oli kirjoitettu "Inuyasha". Keskeyttäen ystäväni puheen, kysyin mahtoiko kyseessä olla sama Inuyasha kuin lukemani pokkarit, ja pyysin lupaa katsoa yhden jakson. Nähdessäni tämän jakson, kuullessani tämän jakson, sisäistäessäni tämän jakson, se vain iski minuun. Paluuta ei enää ollut. Seuraavina päivinä ja viikkoina imin itseeni tietoa Japanista, animesta, mangasta, peleistä... ihan kaikesta. Se oli käsittämätöntä aikaa kun tuntui että koko elämä mullistui kerta heitolla. :)

Ikää minulla oli tuolloin 16 vuotta enkä edes muista enää millaista on elää ilman mangaa, animea jne.
Aluksi katsoin kasoittain animea ja totesin kuinka japanin kieli oli todella lumoavaa. Halusin oppia sitä myös itse ja opiskelinkin melko ahkerasti mutta raja oppimiselle tuli valitettavan äkkiä. Oli hauska huomata kuinka animesta oppi yksittäisiä sanoja tai lausahduksia, melko nopeastikin. Jossain vaiheessa siirryin lukemaan mangaa enemmän ja luen sitä nykyäänkin paljon. Katson edelleen animea mutta en samalla mittapuulla kuin aikaisemmin.

Päälle vuosi sitten olin leikkaamassa työkaverini hiuksia ja keskustelimme paljon harrastuksestani ja japaninkielestä ylipäätänsä. Työkaverini oli sitä mieltä että minun pitäisi ehdottomasti alkaa opiskella tosissani japanin kieltä, mutta kuten kaikki tietävät, Helsingin yliopistoon ei ole helppo päästä. Olen käynyt vain ammattikoulun joten este tuntui ylitsepääsemättömältä. Kaikki tuo jäi kuitenkin hautumaan päähäni ja eräänä päivänä sitten päätin näpytellä googleen hakusanaksi "japanology". Selailin hakutuloksia ja päädyin pariin blogiin joissa mainittiin, että Vaasassa voi opiskella japanologiaa. Riemuni oli suuri ja hankin tietoa mahdollisimman paljon; vanhoilta opiskelijoilta ja koulun opettajalta. Ennen kuin huomasinkaan olin lähettänyt hakemuksen kouluun ja pitkän odotuksen jälkeen saapui kirje joka toivotti minut tervetulleeksi opiskelemaan. Vuosi koulussa on vierähtänyt ja tässä sitä ollaan.

Anime ja manga ovat toimineet ja kenties toimivat vieläkin jonkinlaisena pakotienä ympäröivästä maailmasta jonnekin missä maalliset murheet eivät paina. Elämässäni on sattunut ja tapahtunut mutta olen selvinnyt niistä ja ehkä osittain saan kiittää siitä rakasta harrastustani joka todellisuudessa ei ole enää vain harrastus. Pikemminkin se on jo elämäntapa, osa minua jota ei voi poistaa ikinä täysin.

Matkan varrella olen saanut myös kritiikkiä. Minua on pidetty outona tai muuten vaan "nörttinä". Olen jopa jossain määrin menettänyt muutaman ystävän parin viime vuoden aikana, mutta olen myös saanut ystäviä joilla on sama harrastus, ja mikä parasta, olen myös tutustuttanut muutaman ihmisen animen ja mangan ihmeelliseen maailmaan. Eikä sovi unohtaa että, ilman tätä kaikkea minulla ei olisi edes nykyistä poikaystävääni!

Tulevaisuudelta toivon työtä jossa voisin hyödyntää japaninkielen taitojani, tai ainakin tulevia taitoja :) Silloin voin sanoa asioiden olevan juuri niin kuin halusinkin!

Dynasty Warriors

2011-07-29T11:35:00.001+03:00

Olin edellispäivänä kaupoilla ja käteeni eksyi peli nimeltä Dynasty Warriors Strikeforce. Hintaa pelillä oli hieman päälle 30€ ja päätin ostaa sen. Minulta löytyy myös Dynasty Warriors 6 Empires pelihyllystäni ja sitä onkin tullut hieman pelailtua, mutta ei mitenkään hullun paljon. Olen pelannut myös aiemmin Warriors Orochia mikä oli sekin ihan kiva hakkaamispeli.
Ajattelin hieman kertoa teille millaisista peleistä on kyse, ja mitä olen niistä pitänyt.

Dynasty Warriors pelisarjoissa suurinosa (ellei jopa kaikki) pelihahmot ovat oikeasti eläneet mutta eri aikakausina, eri maissa jne. Oli hieno huomata kuinka pystyit heiluttelemaan miekkaa Oda Nobunagalla tai keihästä Toyotomi Hideyoshilla! Dynasty Warriors 6 Empires-pelissä tarkoituksenasi on yhdistää Kiina yhden keisarin alle, joko hänen oikeana kätenään tai itse keisarina. Aluksi valitset pelihahmon joita on useita vaihtoehtoja. Löytyy niin miestä kuin naista ja jokaisella on oma aseensa. Voit myös vaihtoehtoisesti luoda täysin oman hahmon.

Aseina näkyy mm. miekkaa, keihästä, nuijaa, viuhkaa ja ruoskaa. Tämän jälkeen valitset valtakunnan jonka keisaria haluat palvella. Jokaisella valtakunnalla on omat etunsa; joltakin löytyy tallit, toisella taas voi olla kauppa. Kolmannelta voi löytyä aseseppä sekä harjoituspaikka. Talleilta voit ostaa hevosia, kaupasta jalokiviä joita tarvitset kehittääksesi asettasi. Asesepällä kehitetään aseet ja harjoituspaikassa kehität mm. omaa juoksu- ja uimisnopeutta.
Alkaessasi palvella keisaria pääset tekemään tehtäviä joita itse keisari määrää sekä lisätehtäviä joista saat rahaa sekä jalokiviä. Tehtäväsi on mahdollisimman pian valloittaa muut valtakunnat ja yhdistää Kiina.

Peli etenee kuukausittain eteenpäin. Joka kuukausi sinulla on käytössäsi kaksi Action-palluraa joiden mukaan voit suorittaa tehtäviä tai tapahtumia. Jotkin vievät yhden palluran, toiset kaksi. Kun et voi enää tehdä mitään valitset "END" ja siirryt kuukauden eteenpäin jolloin saat käyttöösi jälleen kaksi Action-palluraa.
Joka kolmas kuukausi keisari pitää neuvoston kokouksen jossa päätetään seuraavan kolmen kuukauden tapahtumat. Keisari antaa sinulle myös tehtävän ja sinulla on kolme kuukautta aikaa suorittaa se.

Tämän lisäksi sinulla on mercenary-tehtäviä joita tulee pelin edetessä myös lisää. Näissä tehtävissä saat kehitettyä itseäsi ja kerättyä jalokiviä sekä rahaa. Opit myös uusia taktiikoita silloin tällöin ja niistä on sitten hyötyä seuraavissa tehtävissä. Jos sinulla on custom-hahmo saatat saada uusia vaatekappaleita joita voit sitten käydä hahmollesi vaihtamassa.
Pelattuasi muutaman taistelun (ja joskus vähän enemmänkin) saat liittolaisia. Event-valikkoon tulee kohta jossa kysytään haluatko ystävystä tietyn officerin kanssa. Kun hyväksyt sen, seuraavissa taisteluissa sinun on mahdollista ottaa hänet mukaasi ja jos sinulla sattuu olemaan tarvetta kaksinpelille niin ystäväsi voi tarttua kapulaan ja pelata yhtenä liittolaisistasi!
Jossain vaiheessa Event-valikkoon tulee kohta jota painamalla sinua pyydetään syöksemään keisari vallasta ja pelastamaan ihmiset. Jos et hyväksy tätä, et saa enää toista tilaisuutta. Hyväksyessäsi, joudut taisteluun keisariasi vastaan ja voitettuasi sinusta tulee keisari. Ellet voita, palaat vagrantiksi ja joudut etsimään uuden keisarin jonka alaisena palvella. Levelisi pysyy samana vaikka näin tapahtuisi. Päästessäsi keisariksi peli muuttuu Ruler modeen. Tällöin joudut käyttämään strategiakortteja joka kolmas kuukausi ja action-pallurat muuttuvat recources-palluroiksi. Näitä palluroita voi olla 7-8, en muista tarkalleen.

Valitsit sitten jatkaa keisarin alaisena tai pelata keisarina itsenä, päätehtäväsi on suorittaa kaikki tehtävät jotta saisit vallattua uusia alueita, puolustettua sekä kerättyä tavaraa. Tätä jatkuu kunnes olet saanut kaikki alueet vallattua tai kunnes vuosi on 300 AD. Jos tuohon mennessä et ole saanut kaikkia vallattua, häviät.
Pelissä pystyt helposti kehittämään itseäsi ja aseita. Aseisiin pystyt lisäämään erikoisominaisuuksia, kuten Ice joka sitten jäädyttää porukkaa taistelukentällä. On myös mahdollista lisätä muita erikoisefektejä jotka eivät ole automaattisia vaan tulevat käyttöön napin painalluksesta taistelukentällä.
Paljon jäi varmasti kertomatta tuosta pelistä mutta eiköhän tuossa ollut nyt jonkinlaista osviittaa siitä mitä peli pitää sisällään... Tästä pääsemmekin sitten uusimpaan, eli Strikeforceen jota en ole vielä kunnolla ehtinyt pelaamaan joten en pysty siitä vielä kovin hyvin kertomaan. Pistän kuitenkin hieman ensivaikutelmaani ja sen sellaista.
Valitsin itselleni Zhen Ji-hahmon, minulla kun on pakkomielle naispuolisiin taistelijoihin...

Kun peli sitten alkaa huomaat seisovasi keskellä pientä kylää ja peli kertoo sinulle hieman mitä kaikkea sieltä löytyy. On kauppaa, koulua, aseseppää jne. Heti tuntui oudolta koska oli tottunut käyttämään ukkoaan vain taistelutilanteissa ja nyt juostiin pitkin kyliä myös. :)

Halusin palavasti testata taistelutilannetta joten suuntasin kylän ilmoitustaululle jossa on kaikki extratehtävät. Ennen taistelua on mahdollista asettaa kortteja (joita minulla ei vielä ollut) ja muuttaa aseitaan ja kaikkea muuta josta en vielä ymmärtänyt yhtään mitään.

Taistelut alkavat aina aloituspaikasta jossa ei ole vihollisia. Päästäksesi eteenpäin sinun on ylitettävä hohtavan sininen "raja" jonka jälkeen ruudulle ilmestyy loading-merkki ja hetken kuluttua olet siirtynyt eteenpäin. Taistelunäppäimet ovat samat kuin aikaisemminkin eli neliötä ja kolmiota, kolmiosta tulee ns. special iskusarja, tosin iskusarjaksi sitä ei voi alussa sanoa koska et ole vielä kehittänyt asettasi etkä itseäsi. Siinä sitten hakkailin kentän läpi tyyppejä kunnes ilmestyy viimeinen tyyppi joka pitäisi hoidella. Tämä vain sattuu olemaan joku ihmeen hohtava örkki joka pomppii joka puolelle ja hakkaa meilkein minut tohjoksi! Hädissäni painelen nappeja että saisin musou:n toimimaan ja yhtäkkiä Zhen Ji on muuttunut tämän näköiseksi:

Asiaa! Huomaan pystyväni pomppimaan nyt älyttömän korkealle ja iskuni ovat aivan toista luokkaa. Nopeus on käsittämätön enkä meinannut pysyä ollenkaan mukana. En edes tajunnut missä vaiheessa voitin tuon "hohtavan örkin".

Palattuani taistelusta huomasin keskellä kylää tyypin jolle sitten puhuin ja sain häneltä ensimmäisen strategiakorttini mutta ei minulla ole vieläkään hajua missä sitä kuuluisi käyttää. Ilmeisesti kylää pystyy kehittämään noilla korteilla ja tosiaan ennen taistelua voit asettaa sen toimimaan. Taistelussa kerätään tavaroita joita käyttämällä voit sitten kehittää aseitasi ja itseäsi mutta en ole vielä ehtinyt niin hyvin pelata että tietäisin miten tuo oikein toimii. Poikaystäväni on pelannut peliä nyt aika paljon ja hän pitää siitä todella paljon. Minä itse en oikein vielä tiedä sillä peli on alusta asti vaikea ja vaikeammin omaksuttava kuin muuta sarjan pelit. Taistelutilanteessa hahmot liikkuvat niin nopeasti etten pysy perässä ja taistelut kestävät KAUAN. Strikeforce on vain mielestäni niin sekava että ei ole tehnyt mieli tarttua ohjaimeen ja pelata. Ehkä sitten vielä joskus tajuan kuinka kiva peli Strikeforce onkaan mutta tällä hetkellä pelaan mieluummin jotain muuta :)

Dynasty Warriors Strikeforce

Dynasty Warriors 6 Empires

Ulkoasu muutoksia

2011-07-26T21:55:00.001+03:00

Kyllästyin vanhaan ulkoasuun ja päätin suunnitella uuden. Koska edellinen oli pirteämpi niin tämä on sitten hieman synkempi. Teki mieli jättää Kaname pois mutta enhän minä voinut kun hän on lempihahmoni Vampire Knightissa... Joten kelvatkoon sitten näin! :)
Pistin poikaystäväni tekemään nämä sivut, minä kun en oikein näitä tietokonehommia haltsaa x)

Animecon

2011-07-26T16:00:00.002+03:00

Olen palannut.
Animecon-viikonlopun jälkeen netti ei ole toiminut kunnolla joten en ole päässyt kirjoittamaan tänne! Kamalaa. Pitemmittä puheitta itse asiaan.
Pääsin töistä torstaina klo 16:00 ja suuntasin kotiin pakkaamaan loput tavaroista jonka jälkeen suuntasin bussiasemalle. Kaverini J saapui toisella bussilla ja jatkoimme yhdessä kohti Turkua. Turussa meitä vastassa oli ystävämme M joka ystävällisesti suostui majoittamaan meidät viikonlopun ajaksi. Kävimme nopeasti ostamassa piilarit Cybershopista ja suuntasimme M:n kämpille. Siellä sain nähdä piiiiiitkästä aikaa kissani isoveljen!

Shiranui

Ei mikään paras kuva mutta kuitenkin. :)
Siinä se loppu ilta meni sitten jutellessa niitä näitä ja katsellessa telkkaria. Oli kyllä tosi piristävää päästä välillä muualle! (Treenasimme myös piilareiden laittoa....)
Perjantaiaamuna heräsimme yhdeksän aikoihin ja laitoin J:n hiukset kuntoon ja sitten lähdimme viimeisille ostoksille Punanaamioon ja KappAhliin.
Punanaamiosta mukaani lähti: ihoväri, puuteri ja vippa, kaksi sormusta, kaulakoru, vampyyrin hampaat ja tekokynnet. KappAhlista nappasin mukaan ensimmäiset rintaliivit mihin sai vaihdettua läpinäkyvät olkaimet :D
Tuli vähän kiire sillä con alkoi 12 ja sain itseni kuntoon vasta kahden aikoihin... Pettymykseni oli suuri kun en saanutkaan hienoja kulmahampaita pysymään kiinni ja jouduin luopumaan niistä :/
Saapuessamme Animeconiin paikka kuhisi jo porukkaa. Kiersimme siellä täällä ja metsästimme myyntipöytiä. Olin todella pettynyt niihin! Myyntipöydät oli siroteltu sikin sokin ympäri con-aluetta eikä myyjiä edes ollut paljoa. Kaiken lisäksi saimme lauantai-iltana tietää yhdestä myyntipaikasta jota emme olleet edes huomanneet!!
Ohjelmaa oli paljon ja se oli monipuolista, tosin ainakin "Kuinka piirretään silmiä", "Värittämisen alkeet" ja Kuinka piirretään ilmeitä" oli peruttu.
Perjantaina emme siis käyneet muuta kuin vilkaisemassa hieman paikkaa. Muutaman kuvan sain tosin itsestäni ^_^

Lauantai olikin sitten siunattu valokuvaamiselle ja Himekalle! En kyllä kauheesti jaksanut ottaa kuvia ja nyt hieman kaduttaa. Ei voi mitään.
Kävimme tosiaan kuuntelemassa Himekan haastattelun mutta pitää kyllä sanoa että hävetti kaikkien puolesta. Haastattelija ei tuntunut pysyvän ollenkaan tilanteen tasalla, ja välillä ei saanut mitään selvää mitä hän selitti. Himeka puolestaan oli todella symppis tyyppi ja ehkä juuri sen takia harmitti niin pirusti kun haastattelija ei osannut edes kunnolla englantia :/ Lähinnä tuntui siltä ettei hän ollut valmistautunut tarpeeksi. No, haastattelun jälkeen Himeka jakoi nimikirjoituksia ja minä sitten menin jonon jatkoksi ja mietin kuumeisesti mitä sanoisin hänelle. Tyypit edelläni kehuivat hänen konserttiaan (jota minä en vielä ollut nähnyt) ja kyselivät kaikkea mahdollista joita en sitten halunnut kuitenkaan toistaa. Ilmeeni oli kuitenkin näkemisen arvoinen kun ojentaessani ohjelmaesitettä, Himeka alkaa kehua pukuani hienoksi! "I'm sorry but I got to say this. Your dress is SO beautifull! Can I ask what anime it's from or is it original?" Sain söperrettyä huonolla englannillani että olen itse tehnyt sen, ainakin osittain ja Himeka vain hymyilee ja kirjoittaa nimikirjoitustaan esitteeseen. Lucky day!
Sen jälkeen suuntasimme syömään ja sain napattua kuvat kahdesta erittäin hienosta cossista.

Lulu FF-X

Yuna FF-X

Final Fantasy fanina juoksin ja lujaa näiden neitien perään. Ei kukaan varmaan pitänyt minua hulluna kun juoksin keskellä heseä ja jotain toista ravintolaa huutaen Lulua :D
Ruokailun jälkeen oli ohjelmassa Himekan konsertti. Valitsimme paikat lavan vasemmalta puolelta sillä halusin hyvät näkymät, viis sitten siitä kuinka hyvin musiikki kuuluisi! Konsertti viivästyi hieman sillä rumpujen kanssa oli jotain ongelmia mutta porukka hoiti tilanteen mielestäni ihan asiallisesti. Kun sitten ne saatiin kuntoon asteli lavalle Yukihiro Notsu joka otti ohjat käteensä ja päräytti orkesteriin eloa. Orkesteri oli melko pieni mutta sitäkin mukavampi. Olin näkeväni yhden sellon, basson, kolme viulistia, pianisti ja taisipa siellä olla joku poikkihuilun ja oboen kanssa. Ja tietysti se rumpali joka soitti myös vähän kaikkea muutakin. Siinä sitten vetivät melodiat ilmoille ja ensimmäisen kipaleen jälkeen Himeka asteli lavalle punaisessa unelmamekossaan esitellen itsensä yleisölle. Ensimmäisen laulun aikana mietin kuinka hänellä on todella kaunis ääni. Toisen laulun aikana, (joka oli muuten tämä):

en voinut olla huomaamatta kuinka hän todella nautti laulamisesta! Sitä oli mukava katsella :)
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, Himeka lauloi laulun jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa.

Melkein tippa tuli linssiin kun sai kuunnella tämän kipaleen livenä. Viimeistään se tippa tuli linssiin siinä vaiheessa kun Himeka, ääni väristen kiittää kaikkia ja rohkaisee kaikkia toteuttamaan omat unelmansa. Himeka lipuu pois lavalta äänekkäiden aplodien saattamana jotka jatkuvat ja jatkuvat, jalkojen rummutuksen jylyssä, niin että hänen on lopulta pakko palata lavalle vielä kerran kiittämään kaikkia.

Konsertin jälkeen kiertelimme hieman con-alueella ja suuntasimme sitten keskustaan vain huomataksemme että Alko oli jo kiinni... Emmehän me mitään sieltä tietenkään olisi tarvinneet ;)
Menimme sitten suosiolla Kåreniin jossa oli K-18 "iltabileet". Bileistä ei ollut tietoakaan. Ylihinnoiteltuja juomia ja ei yhtään ohjelmaa, ellei pöytäjääkiekkoa laskettu. Ei edes musiikkia. Toivon todella että meininki Caribialla oli parempi!!
No siinä se ilta kuitenkin meni juodessa ja rupatellessa niitä näitä, ja vähän enemmänkin... Kunnes tajuan että vieressäni istuu japanilaisia. No, minä tyttö sitten pienessä hiprakassa alan alkeellisella japaninkielelläni selittämään että opiskelen japania Vaasassa jne. ja huomaan heidän jopa ymmärtävän minua. Huraa! Siinä sitten keskustelimme hetken koulustani ja sain tietää että he tuntevat opettajani ja muutaman senpain myös. Vasta tässä vaiheessa tuli mieleen kysyä heidän nimiään. Toinen jätkistä alkaa kaivaa laukkuaan ja ojentaa kaksin käsin minulle käyntikorttia jonka minä otan vastaan kuin naantalin aurinko, kaksin käsin tietysti. Huomaan hänellä olevan sama sukunimi kuin puhetuntien opettajallani mutta silmäni kiinnittyivät kohtaan: first secretary, Embassy of Japan.
...
...
Embassy of Japan??
Voi pojat.
Nyt hävettää. En enää ikinä puhu japania kenellekään. Olen häpäissyt koulumme. Snif.

Loppuilta menikin sitten melko vauhdikkaasti, enkä viitsi selittää siitä täällä sen enempää. Voin vain kertoa pikakelauksella että olin kännissä. Aiheutin tappelun. Minua pussasi tyttö. Oksensin. Kävelin piiiitkän matkaa ystävieni avustuksella päästäkseni nukkumaan. Oksensin jälleen. Sammuin.
Seuraavana aamuna heräsin jomottavaan päänsärkyyn. Jalkani olivat verillä, sillä kenkäni olivat hiertäneet ne auki. Minähän siis juon aniharvoin, ja voin sanoa että näin tuhdissa kunnossa en ole ollut muutamaan vuoteen. Älkää ottako mallia minusta millään tavoin, pyydän. Se ei ollut kaunista katsottavaa.
Selvisin kuitenkin sunnuntai aamusta hengisä ihmeen kaupalla ja saimme väännettyä itsemme coniin jälleen vain todetaksemme ettemme ehtineet nähdä kendo-esitystä jonka M olisi halunnut nähdä... ANTEEKSI!!
Totesimme myös että myyntipöytiä oltiin tyhjentämässä jo hurjaa vauhtia mikä oli hieman tyhmää sillä alueella oli vielä paljon porukkaa joka olisi taatusti halunnut käydä tekemässä vimeiset ostokset. Tietysti on myös ymmärrettävää että paikat pitää saada kuntoon ajoissa.
Loppujen lopuksi minulla oli loistava viikonloppu!
Kiitokset siitä kuuluvat ihanille ystäville joiden kanssa vietin aikaani sekä tietysti MS:lle myös!! Oli ihanaa nähdä sinua pitkästä aikaa!!! Kiitokset myös animeconin järjestäjille jotka tekivät varmasti hurjasti työtä jotta saisimme kivat conit :) Vaikka miinuspuolia oli niin kyllä minä ainakin viihdyin ja nautin ajastani. Ainkin sain olla kaltaisteni seurassa ilman huolen häivää :)

Lopuksi vielä muutama kuva lisää mutta harmi kyllä kuvia tuli otettua tosi vähän :/

J näyttää vähän mallia Hwoarangille ;)

M saa turpaansa Hwoarangilta.

Ps. Kannattaa käydä laittamassa palautetta tästä jotta saadaan ensi vuonna entistä parempi animecon Kuopioon! Palautetta voi antaa heinäkuun loppuun asti joten hopi hopi vastailemaan!

Häiriöistä

2011-07-25T13:20:00.001+03:00

Valitettavasti en ole vielä voinut kirjoittaa animeconista, sillä alueemme verkossa tehdään huoltoa ja netti ei sen vuoksi toimi käytännössä ollenkaan. Päivitystä tulee heti kun mahdollista. Saunalahti ei ole tiedottanut kuinka kauan ongelma jatkuu. Pyydän kärsivällisyyttä, arvoisat lukijat :)
Tämä päivitys tapahtuu uudella ihanaisella HTC incredible S puhelimella jonka ostin edellispäivänä! Happyyy!! :D

Kuva on Mango-mangareader ohjelmasta jonka pystyi lataamaan ilmaiseksi marketista.

Kyousuke Motomin tuotokset

2011-07-09T11:35:00.001+03:00

Opiskelujeni lomassa ehdin viime syksyllä löytämään muutaman oikein hyvän mangan. Tässä yksi niistä, Dengeki Daisy.
Kyseessä on shoujo-manga Kyousuke Motomilta joka on ilmestynyt vuodesta 2007 lähtien. Iskin silmäni tähän mangaan sen piirustustyylin takia. Se on juuri sellaista josta minä pidän.

Itse tarinakin on ihan mielenkiintoinen. Tarinan päähenkilön Teru Kurebayashin isoveli on kuollut ja jättänyt pikkusiskolleen puhelimen johon on tallennettu vain yksi numero ja nimi: Daisy. Daisyn on määrä auttaa Terua jos/kun isoveli ei siihen enää pysty ja niinpä Daisysta tulee hyvinkin tärkeä ihminen Terulle. Tosin Teru ei ole ikinä tavannutkaan tätä henkilöä. Eräänä päivänä Teru rikkoo koulussa ikkunan ja rangaistukseksi joutuu töihin yhdessä koulun vahtimestarin Tasuku Kurosakin kanssa. Viettäessään enemmän ja enemmän aikaa yhdessä, parivaljakko joutuu mitä oudompiin tilanteisiin eikä Teru voi olla enää varma onko Kurosaki vain se mitä sanoo olevansa. Samaan aikaan Kurosaki kamppailee omista tunteistaan Teruun.
En ole mikään kauhea rakkaustarinoiden ystävä mutta kun mukaan yhdistetään toimintaa ja huumoria niin kestän hyvin yli jotkut siirappi-pling-pling kohtaukset, joita ei onneksi ole joka sivulla. Sitä paitsi loppua? kohden sarja saa synkempiä sävyjä jotka varjostavat päähenkilöitä eikä kyseessä olekaan enää pelkästään he vaan jotain suurempaa. Mitä se on, sen aika näyttää. Kurosakilla näyttää olevan myös jonkinlainen salaisuus, mutta se nyt ei ole yllätys. Olen kuitenkin ahminut kaiken mitä tähän mennessä on tarjolla ja odotan jopa mahdollista anime-versiota. Haluan tietää millaisen äänen Kurosaki saa :D

Kurosaki on ilkeä ja kiusaa Terua!

Ups, Kurosakia nolottaa!

Teru taistelemassa hengestään...

Tähän mennessä olen lukenut chapter 32 asti ja kyllä jännäksi vetää.

Kyousukelta on myös ilmestynyt muita teoksia joita kannattaa vilkaista! Itse olen myös lukenut Otokomae! Beads Clubin, Beast Masterin ja Purikyuun. Ne eivät vedä vertoja Dengeki Daisylle mutta ovat mukavaa luettavaa silti :) Muut teokset ovat myös huomattavasti lyhyempiä.

Otokomae Beads Club kertoo tytöstä nimeltään Oikawa Ibuki joka on miehekkäämpi kuin useimmat miehet, ja hänen halustaan löytää itselleen komea poikaystävä. Tämä ei ole helppoa, sillä heti nähdessään Ibukin maskuliinisen puolen poikien kiinnostus katoaa. Uuteen kouluun siirtyessään Ibuki yrittää salata kaiken tavoitteenaan löytää unelmien poikaystävä mutta epäonnistuu melkoisesti kun ekana päivänä kouluun mennessään pelastaa koiran ja tulee nähdyksi. Komean (surprise, surprise) pojan näkemäksi. Eikä tässä vielä kaikki. Ibuki saa kutsun oppilasneuvostoon jonka jäsenet ovat salaisia ja kuulemma äärimmäisen komeita! Ibukin riemulla ei ole rajaa kunnes hän saa tietää että komea poika onkin oppilasneuvoston puheenjohtaja... Siitäpäs sitten soppa syntyy.

Beast Master puolestaan puhuttelee minua koska rakastan eläimiä! Minulla tuntuu olevan sama vaikutus eläimiin kuin tarinan päähenkilöllä; karkoitan ne pois alta aikayksikön!

Yuiko Kubozuka rakastaa eläimiä ehkä vähän liiankin paljon. Eläimet kammoavat Yuikon painostavaa rakkautta ja katoavat paikalta hetkessä. Eräänä iltana Yuiko kuitenkin tapaa mysteerisen pojan josta eläimet näyttävät pitävän ja pian tämä poika siirtyykin hänen luokalleen. Leo Aoin katse saa luokan värisemään pelosta, tosin Yuiko ei pelkää häntä ollenkaan. Tästä alkaakin ystävyys joka syveneekin sitten loppuvaiheessa. Mukana on myös hieman toimintaa sillä Leolla (tai oikeastaan Leon huoltajalla) on aikamoinen megasalaisuus!

Kyousuken muut teokset:
Seishun Survival
BITTER II
Penguin Prince
Hetacuso Cupid

Kyousuke Motomin omakuva :)

Hän on muuten nainen. Vaikka hän kuvaakin itsensä aina mieheksi ^_^

Ompelua

2011-07-02T22:11:00.001+03:00

Hei kaikille!
Olen tässä vääntänyt niska limassa omaa mekkoani animeconiin. Toivon että kaikki tarvittava saapuu ajoissa, sillä olen tilannut suurimman osan Ebaystä. Kaikki on ainakin lähetetty joten nyt pidetään vaan peukkuja pystyssä ja toivotaan parasta. Sillä aikaa olen tosiaan yrittänyt saada tuota itse mekkoa kuntoon mutta vaatii se kyllä paljon valmistuakseen. En viitsi täällä vielä enempää paljastaa ennen conia mutta sen voin kertoa että cossaan vampyyriä. Enkä tarkoita nyt mitään Draculaa vaan eleganttia naisvampyyriä. Hahaa, saa nähdä kuinka onnistun. Pistän kyllä kuvia sitten animeconin jälkeen, lupaan :)

Chrono Crusade

2011-06-18T14:04:00.001+03:00

Konnichiwa!

Tänään ajattelin ottaa puheeksi yhden lempianimeistani josta on lähiakoina ilmestynyt suomennettu manga, Daisuke Moriyaman Chrono Crusade.
Animen olen katsonut jo pari vuotta sitten ja pidin siitä valtavasti joten olin tietenkin iloinen huomatessani että Punainen jättiläinen julkaisi mangan suomennettuna. Juha Mylläri on suomentanut sarjan japanista ja mielestäni on onnistunut siinä ihan hyvin, en ainakaan huomannut mitään kauheita kummallisuuksia. Tietysti ääniefektit on välillä vähän outoja mutta on ymmärrettävää kuinka vaikeaa niitä on kääntää, sillä Japanissa on ääniefektejä huimasti enemmän kuin Suomessa. Japanilaiset ääniefektit on jätetty myös näkyviin ja se on mielestäni oikein kiva. Kannet eivät ole alkuperäiset mikä luultavasti selittynee kirjoitusvirheestä joka alkuperäisissä kansissa oli.
Tarina on myös Chrono Crusadessa kiva; pidän siitä että tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun Amerikkaan. Sinänsä monsterien jahtaaminen ei ole uutta ja hahmotkin ovat niitä perustyyppejä mutta tässä on kyllä sitä jotain. Manga on piirretty selkeästi sekä toimivasti ja hahmot on helppo erottaa toisistaan, mikä on ehdotonta plussaa. Tosin selkeästi ja selkeästi, pitänee myöntää että osassa 3 eräs taistelukohtaus oli hieman epäselkeä ja huonosti suunniteltu. Vielä en osaa sanoa kummasta pidän enemmän, mangasta vai animesta sillä molemmissa on hyvät puolensa. Pitää varmaan katsoa sarja uudelleen niin on helpompi vertailla. Animen ääninäyttelijöistä haluan jälleen kerran mainita hieman. Rosette Christopherin äänenä kuullaan Kawakami Tomoko joka on ollut monessa animessa, elokuvassa ja pelissä mukana. Valitettavasti hän kuoli tämän kuun 9. päivä munasarjasyöpään jonka kanssa hän oli taistellut jo pitkään. Ikää hänellä oli vain 41 vuotta. Kuitenkin hänen äänensä elää, esimerkkinä Kanon:in Sayuri Kurata ja Air:in Misuzu Kamio. Hän on ollut myös ääninäyttelijänä Trinity Bloodissa, Bleachissa, Pokemonissa, Tokyo Mew Mewissä... Listaa jatkuisi vielä pitkälle.
Chronon ääninäyttelijänä, Ishida Akira, onkin aikamoinen monitaituri. Hän ei ole mukana pelkästään animeprojekteissa vaan hänen ääntään voi kuulla ihan tavallisissakin, dubatuissa elokuvissa! Esimerkiksi, Titanicin Jack Dawson ja Harry Potterin Voldemort! Hänet voi myös bongata Berserk:issä, Gakuen Alice:ssa, Dragon Ball Z:ssa... Lista jatkuu jälleen loputtomiin. Hän on voittanut muutaman palkinnonkin, yllätys yllätys.
Punainen jättiläinen julkaisee Chronoa kerran kuussa hintaan 6,90€ ja osia tulee olemaan yhteensä kahdeksan. Ikäsuosituksena 12+ mikä on mielestäni ihan hyvä, sillä sarjassa on melko rajujakin kohtauksia.

Huomaa kirjoitusvirhe otsikossa

Suomenkielisen painoksen kansi

Sitten asiasta toiseen nimittäin... Animecon!!
Sain töistä vapaaksi kyseiset päivät eli 15-17.7. Minut voi siis tavata siellä! En vielä tiedä miten aion pukeutua, luultavasti en mitenkään erikoisemmin.
Odotan innoissani näkeväni Himekan! Hänen lauluaan kuullaan Valkyria Chroniclesin alkumusiikkina. Hän on kanadalainen laulaja joka haaveili animelaulajan urasta, lähti Japaniin ja voitti siellä kisan joka avasi hänelle tiet unelmiin. Jos jostain voi olla kateellinen niin tästä!
Tänä vuonna Animecon järjestetään Turussa ja se on täysin ilmainen. Joten kannattaa saapua sankoin joukoin paikalle!
Tracon on puolestaan Tampereella 3- 4.9 ja sisäänpääsymaksuna on 10€/päivä. Ennakkoon tilaamalla viikonlopun hinnaksi tulee 15€. Liput voi tilata täältä. Kunniavieraana Traconissa on myös Hopeanuolen piirtäjä/käsikirjoittaja Yoshihiro Takahashi! Tracon pidetään jälleen Tampere-talossa mikä osottautui viime vuonna loistavaksi paikaksi. Toivottavasti tänä vuonnakin olisi yhtä hyvät ilmat kuin viimeksi. :)

Tekken - The Movie

2011-06-12T15:16:00.001+03:00

Huh hellettä! On kyllä ilmoja pidellyt. Ei muuten haittaa mutta yöllä saisi olla vähän ees viileempää et sais unta palloon. Noh, tänään kai pitäis viilentyä, mut toivottavasti ei liikaa!

Oli tässä yksi ilta vähäsen tylsää ja päätin katsastaa Tekken-leffan (vaikkakin mulle sanottiin ettei kannata...)
Noh, oon kyl sitä mielt et aina kannattaa kattoa mut damn, aina ei kyl tarvi tykätä katsomastaan!
Dwight H.Littlen ohjaama Tekken ilmestyi viime vuonna, valmistusmaana Yhdysvallat ja Japani. Tuloksena tylsä, suorastaan kammottava elokuva. On tietysti ymmärrettävää että pelistä on vaikea lähteä tekemään elokuvaa mutta kun pelissä on jo toimiva juoni niin miksi sitä ei viitsitä seurata sitten pätkääkään????
Näyttelijät on valittu jostain Ö-mapista, eikä ne näytä pätkääkään niiltä hahmoilta miltä pitäisi. Sekin on tietysti vaikeaa mutta hei, jotain yritystä ees, pliis. Plussaa siitä et elementtejä kyllä löyty ja joissakin taistelukohtauksissa oltiin jo ihan vauhdissa mutta ei niin ei, EI, EI, EIII!! Mikä pahinta, tärkeitä hahmoja puuttu ja tilalle oli läntätty jotain Miguelia ym. Ei Hwoarangia, ei Leetä... Kazuya hommailee Ninan ja Annan kaa, Jun on raiskattu, Heihachista tehty hyvis ja kaiken tämän lisäksi Jin pokaa Christien!! Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Heihachi Mishima

Kazuya Mishima

Raven

Brian Fury

Kazuya, Jin ja Christie

Nina ja Anna Williams

Miguel ja Jin

Marshall Law

Ainut onnistunut mun mielestä oli Raven joka näyttää tosi aidolta! :)
Jos kiinnostaa 92 minuuttia katsoa tän näköisiä hahmoja niin antaa palaa vaan! Muistutukseksi vielä että juoni tosiaan on vähän mitä on...
Ai niin! Leffa on puhuttu englanniksi jota höystetään n. 5 lauseella japania. Huraa! :P

Jatkoa...

2011-06-02T21:26:00.001+03:00

Nonih, lupasin jatkaa Tukholma hommaa ja niin myös aion tehdä. Ajattelin vielä laittaa hieman kuvia museoista joissa kävimme koska siellä oli paljon hienoja asioita ^__^

Ensimmäiset kuvat eivät liity kyllä Japaniin mutta kuka ei haluisi ottaa kuvaa krokotiilin päästä tai norsun jalasta?? :D

Itse rakastan museoita joten olin oikein iloinen päästessäni näkemään hienoja vanhoja esineitä. Museoista löytyi myös muutama kimono, paljon astioita, kauneudenhoito välineitä ym. kivaa. Suunnatkaa siis ihmeessä näihin museoihin! Etnografiska museettiin pääsee hyvin keskustasta bussilla ja Östasiatiska museettiin mentiin kävellen keskustan kieppeiltä, en muista mistä päin... Noh, netistä voi sitten katsoa ;)

Kun nyt puhutaan Tukholmasta niin pakko hehkuttaa mutta sain liput Gacktin keikalle Tukholmaan 9.8.2011!!

Lähdemme yhdessä ystäväni J:n kanssa ja taidamme molemmat odottaa sitä kuin kuuta nousevaa. Ajattelin myös silloin kipaista uudemman kerran japanilaisessa kaupassa ja teekaupassa kun tuota valuuttaakin on toivottavasti silloin enemmän :)

Niin, ja sen verran että en tiedä onko kovin hyvä kun totean töissä että olo on kuin ei olisi ollut lainkaan poissa ... :D

Back to Finland

2011-06-02T12:26:00.001+03:00

Hello everynyan!
Tukholma jätetty taakse ja paluu arkeen. Olin meinaan heti eilen iltavuorossa :) No eipä tuo mitään kun pidän kuitenkin työstäni...
Tukholma oli aivan mahtava ja suosittelen sitä kaikille!! Siellä oli niin helppo kulkea metrolla ja busseilla ja maisemat oli tosi kauniita. Yritin ottaa valokuvia joissa näkyisi hyvin tuo kauneus mutta valitettavasti en onnistunut siinä kovinkaan hyvin.

Käytiin hieman vapaa-ajalla kiertelemässä vanhaa kaupunkia joka oli niiiiiin sievä. Pikku putiikkeja oli paljon mutta suurinosa oli jo kiinni koska oli jo melko myöhä :/ Löysin kuitenkin täältä postikortin jota olin metsästänyt jo pitkään ^__^

Tosiaan, ohjelmaamme kuului vierailu yliopistollamme ja siellä meillä oli ruotsinkielinen luento pukeutumisesta Japanissa, sekä japaninkielinen luento kalligrafiasta. Säälittävää ehkä että ymmärsin triplasti paremmin japania kuin ruotsia... :D Yliopisto oli aivan uskomattoman hieno, meren rannalla ja kaikkea. Kuulemma ollut aikaisemmin joku kuninkaallinen eläinlääketieteen plaa plaa plaa, ei voi muistaa. Mutta vanha ja komea paikka oli!

Tässä sitten tämä meidän päärakennus jossa olivat myös meidän molemmat luennot :)

Viimeisenä rakennus jossa kävimme ruokailemassa. Oli erittäin maittavaa, ja teevalikoima oli myös oikein kiva ^__^ Sää oli tosi hyvä molempina päivinä mut toinen päivä oli kyllä paljon kuumempi kuin eka!

Toisena päivänä suuntana oli Etnografiska museet ja sen jälkeen Östasiatiska museet. Ensimmäisessä museossa meillä oli mahdollisuus nähdä aito ulkoilma teehuone joka oli aikoinaan ensimmäinen laatuaan euroopassa :) Useimmitenhan teehuoneet on rakennettu sisätiloihin koska ilmastomme on vähän mitä on...

Nyt mun täytyy suunnata töihin mutta jatkan kirjoittelua myöhemmin tänään tai huomenna :)

Mata ne!

Sutokkuhorumu!

2011-05-29T14:04:00.002+03:00

Hei kaikille!
Sain eilen katsottua viimeisen jakson School Rumblea! Täytyy myöntää että se oli kyllä hyvin erikoinen mutta viihdyttävä! Toivottavasti ehdin kesällä tutustua myös toiseen tuotantokauteen.

Noh, ajattelin tässä nopeesti kirjoittaa ennen kuin pitää lähteä. Ollaan menossa luokan kanssa Tukholmaan :)
Luvassa olisi yksi yö laivalla, sitten pari päivää Tukholmassa tutustuen yliopistoon, museoihin ja kauppoihin ja sitten takaisin. Työt alkaakin sitten heti samana päivänä kun palaan Suomeen. Eli lyhyeksi jää minun lomani >__< Yritän muistaa kuitenkin kirjoitella myös tänne!

Mainittakoon muuten että olen alkanut katsoa myös Stargatea ihan ensimmäisestä tuotantokaudesta lähtien. Tähän mennessä olen ollut hyvinkin pettynyt, jaksot ovat olleet tylsiä ja huonosti tehtyjä; suorastaan kamalia!
Yksi jakso on ensimmäisestä tuotantokaudesta jäljellä ja onneksi näissä viimeisissä jaksoissa on vihdoinkin alkanut näkyä sitä mitä tuolta sarjalta olen odottanutkin. Aiemmin katsoin kaikki jaksot Salaisista kansioista, jonka kaksi viimeistä kautta olivat täyttä kuraa. Sääli sinänsä.

Sen jälkeen projektina oli Supernatural minkä kaikki jaksot olen myös katsonut, 7 tuotantokautta odotellessa! Supernatural on kyllä tosi hyvä sarja, mutta ikävä kyllä siinäkin on nähtävissä samaa kuin monissa sarjoissa, viimeiset tuotantokaudet alkavat mennä jo niin oudoksi että huh huh. Superia kyllä katsoo jo pelkästään näyttelijöidenkin puolesta että eipä tuo oikeastaan haittaa... ^_^ Pistänpä tähän Mishan kuvan ku se on niin söpis! On muutkin silti, mä vaan vaihtelen mieltymystä koko ajan :D Ja siis hei, tää jätkä enkelinä <3

Aarteita :)

2011-05-25T13:27:00.001+03:00

Hei jälleen!
Tänään ajattelin jatkaa hieman listaa aarteistani. Oikeastaan mulla olis parempaakin tekemistä, mutta tekee mieli mieluummin kirjoitella tänne :D Olkaa siis iloisia!

Tässä on jälleen yksi kirjanmerkki. Käsittääkseni käsin tehty, bambu materiaalina. Oikein kaunis! Sain tämän myös kirjekaveriltani Yukalta :) Tämä kuului syntymäpäivälahjoihin joita sain häneltä kauhean kasan!

Tämä on myös Yukalta. Kyseessä on pieni hajustepussi joka tuoksuu taivaalliselta! Hajun nimi on Miyako ja se on ostettu Kiotosta, yllätys yllätys. Kioton nimihän on siis joskus ollut Miyako :)

Nyt siirrytään kukkaroihin, joita minulta löytyy pari kappaletta. Tämän sain viime jouluna lahjaksi ystäväni J:ltä. Säilytän siellä euromaiden ulkopuolisia kolikoita :) Minähän siis keräilen kaikenlaisia kolikoita, enimmäkseen kuitenkin euroja.

Tämä on ihastuttava ostos viime animeconista, onigiri-Tooru! Oli vaikeaa päättää Kyon ja Toorun välillä mutta päädyin tähän. Kyseessä siis on fanituote Fruits Basketista. Päähenkilöön viitataan onigirillä mutta en jaksa selittää miksi. Kaikki selviää kun lukee kyseisen mangan! Animestakin tämä tulee luultavasti selville :)

Tämän sain kirjekaveriltani Makilta. Brändin nimi on Liz Lisa ja se on kuulemma erittäin suorittu tyttöjen keskuudessa Japanissa. Mene ja tiedä, itse en ole kuullut aikaisemmin moisesta. Materiaalina on jonkin sortin muovia enkä usko että kestäisi käytössä kauan. Sen takia olen pitänyt sitä vain visusti tallessa.

Sellaisia tänään, nyt toivottelen kaikille hyvää päivänjatkoa! :D

Kagi

2011-05-24T19:18:00.001+03:00

Luin tässä sitten ensimmäisen kirjan japanilaiselta kirjailijalta. Tanizaki Jun'ichiron teoksen Kagi (avain). Olen vieläkin hämmentynyt. Olen lukenut monenlaisia kirjoja mutta tämä oli ensimmäinen laatuaan. Kirja on kirjoitettu päiväkirjamuodossa, välillä aviomiehen päiväkirjasta, välillä vaimon. Käsitellen heidän "seksuaalista yhdyselämäänsä".
Kirja kertoo miehestä joka ei ole kauhean tyytyväinen siihen mitä kotona tapahtuu vällyjen välissä; vaimossa ei ulkonäöllisesti ole mitään vikaan, päinvastoin, nainen on erittäinkin puoleensa vetävä. Murheena onkin naisen vanhoillinen kasvatus jonka ansiosta vaimosta on kasvanutkin oikein siveä nainen, liiaksikin, aviomiehen mielestä. Tästä kehkeytyykin aikamoinen soppa kun mies jota paritettiin avioparin tyttärelle osoittaa kiinnostusta vaimoa kohtaan ja aviomies huomaa mustasukkaisuuden toimivan kuin viagra konsanaan! 4 kuukauden verran kirja seuraa avioparin päiväkirjoja ja kuinka heidän seksuaalinen elämänsä muuttuu ja päättyy huimaavaan loppuhuipennukseen.
Jestas sentään. Myönnän että aluksi olin hyvinkin epäileväinen kirjan suhteen mutta loppujen lopuksi pidin siitä. En rupea tässä sen enempää kirjaa analysoimaan mutta jos ikää vaan on tarpeeksi niin kun aikaa ja uskallusta löytyy niin kannattaa lukea. Itse luin tämän kirjan parissa tunnissa pienistä häiriötekijöistä huolimatta. Sen verran huomauttaisin että teos on käännetty englannista suomeksi, mikä on erittäin harmillista. Ehkä olisi kannattavampaa lukea englanniksi jos kielitaito riittää? Suomennoksessa oli muutamia kohtia mitkä kummastuttivat minua, niin kieliopillisesti kuin sisällöllisestikin.

Huomauttaisin että suomalaisen kirjan kansi on huomattavasti "siveellisempi" kuin esimerkiksi englanninkielisen painoksen. Sen takia siis laitoin sen tänne, ettei tule huomauttamista.
Tanizaki Jun'ichirolla on paljon muitakin teoksia ja monissa niistä löytyy viitteitä eroottisista pakkomielteistä, joten kannattaa välttää tätä kirjailijaa ellei halua moisia teoksia lukea.

School Rumble

2011-05-22T16:23:00.003+03:00

"gurugu mawaru, gurugu mawaru..." Aaaaaarghhh! Mun päässäni soi pelkästään tätä, ja vain tätä! Sinänsä ihan sopivaa, sillä tunnetusti mun päässä pyörii koko ajan mutta rajansa kaikella :D Tästä (sekä otsikosta) voi päätellä että voi voi, sehän on katsonut School Rumblea... Niinhän minä olen, myönnetään. Aluksi olin vähän epäluuloinen kyseistä sarjaa kohtaan mutta onhan se ihan hyvä, omalla omituisella tavallaan. Jaksoja on yhteensä 26 ja olen päässyt itse jaksoon 16. Näitä ei voi katsoa kuin muutaman päivässä, muuten saa yliannostuksen :D
No, yritän nyt hieman arvioida sarjaa tähän mennessä. Sarjassa parodisoidaan muita sarjoja, draamoja ym. melkoisen paljon, joten osa vitseistä menee hieman ohi mutta osa on kyllä ihan hauskoja vaikka ei täysin kaikkea ymmärtäisikään :) Itse tarina on sitä perusmättöä eli lukiolaisia jotka ovat ihastuneet kukin kehenkin, siinä sitten setvitään kuinka kertoa tunteista ym... Joo tiedän, yök, tätä mä pelkäsinkin mutta tämä kaikki on höystetty niin hölmöllä huumorilla että ei hyvää päivää! Tälle nauraa väkisinkin. Joillekin tämä saattaa olla siinä rajamailla että meneekö jo vähän liiankin pitkälle mutta mä ainakin tykkään :) Oman kivan lisänsä tuo "paha poika" Harima joka on niiiiiin paras hahmo koko sarjassa! Eikä tässä vilautella tissejä tai peppuja joka välissä niin ne jotka niitä välttää voi huokaista helpotuksesta. No en jaksa varmaan sen ihmeempiä tästä höpötellä, katsokaa itse ja ihmetelkää! Paitsi sen verran että tää on ilmestynyt 2002-2008 mangana ja 2004 alkoi pyöriä anime, ja ääninäyttelijöinä mm. Ami Koshimizu, Hiroki Takahashi ja Yui Horie, jälkimmäisin ääninäyttelee lempisarjani Fruits Basketin Tooru Hondaa sekä toisen lempisarjani Kanonin Ayu Tsukimiyaa!! Ilmeisesti tämä osaa hommansa kun on tullut useampikin sarja katsottua missä hän ääninäyttelee.

Ai niin...

2011-05-21T11:23:00.000+03:00

Haluan vain muistuttaa että kaikki mielipiteet mitä kirjoitan animeista, mangoista ym. ovat juuri sitä itseään eli mielipiteitä. En ole ammatiltani arvostelija, analysoija tai mitään vastaavaa, kirjoitan vain omia tuntemuksia yhdistettynä pieniin nippelitietoihin :)
Hyvää alkavaa kesää kaikille ja muistakaa lukea aikaisemmat kirjoitukseni myös, tänäänkin löytyy toinen teksti!

Kesäloma!

2011-05-21T11:12:00.001+03:00

Hei ystävät rakkaat! Kokeet ovat ohi ja viimeisellä luennollakin käyty! Vielä pitää tehdä yksi kirjallisuusanalyysi (2000 sanaa) ja sitten kesäloma voi virallisesti alkaa :) Johtuen kaikesta tästä rumbasta on kirjoittelu vähän viivästynyt mutta toivon että se ei haittaa.
Ajattelin tänään kertoa vähän pienistä aarteistani joita omistan.

Ensimmäiseksi esittelen teille pienempiä esineitä alkaen tästä kauniista kirjanmerkistä jonka sain kirjekaveriltani Yukalta. Kyseessä on fanituote Ghiblin uudesta elokuvasta Karigurashi no Arrietty (借りぐらしのアリエッティ) joka julkaistiin 2010. Itse en ole vielä kyseistä elokuvaa nähnyt mutta eiköhän sen aika tule vielä joskus :) Materiaaliltaan tämä on jonkin sortin metallia ja muovia, tarkemmin en osaa sanoa.

Tässä on ystäväni gotochi-kitty! Se viihtyy mukanani roikkuen kännykässäni ja piristää päivääni pelkällä olemassa olollaan :D Tämä on myös lahja Japanista. Harmittaa vaan että värit on vähän kulunut matkan varrella...

Kaze no kizuuuuuu! Ops, ehkä parempi harjoitella jossain muualla! Tässä siis tessaiga-avaimenperä minkä sain lahjaksi ystävältäni PM:ltä. Tämä on erittäin rakas ja oli mukana myös kokeissa tuomassa onnea! Toivotaan että siitä oli hyötyä :) Ai niin, ei muovia vaan metallia.

Lisää löytyy tavaraa vaikka kuinka paljon mutta kirjoittelen niistä aina välillä sitten lisää. Nyt pitäisi suunnata aamulenkille ja sitten pyykkituvalle. Ja ensi viikolla onkin sitten matka Tukholmaan! Odotan innolla että pääsen opettajan suosittelemaan teekauppaan ja pariin muuhunkin mielenkiintoiseen paikkaan. Museoitakin haluaisin käydä tutkimassa.

Natsume yuujinchou

2011-05-08T15:12:00.002+03:00

Hello taas everyone! On vierähtänyt jo tovi kun viimeksi kirjoitin ja ajattelin korjata asian tänään. On ollut kiirettä ja pitäisi alkaa valmistautua jo loppukokeisiinkin, kunnolla. No se siitä, mennäänpä asiaan.
Natsume yuujinchou ( 夏目友人帳, Natsume's Book of Friends) on viimeisin anime jonka olen katsonut, tosin vasta ensimmäisen tuotantokauden. Kiinnostuin tästä animesta koska näin internetissä kuvan tästä hahmosta:

Nyanko-sensei

Aloin siis katsomaan tätä animea sen takia että siinä on kissa. Olin jo pitkään etsinyt animea jossa olisi kissat jollain tavalla mukana joten voitte kuvitella että olin hyvin iloinen. Ensimmäisestä tuotantokaudesta löytyy 13 jaksoa, ohjaajana Takahiro Omori. Yritän kertoa lyhyesti liikoja paljastamatta mistä on kyse.

Natsume, on ollut aina hieman erilainen lapsi. Toisin kuin valtaosa ihmisistä, Natsume kykenee näkemään "henkiä" tai miksi niitä nyt olisi hyvä kutsua. Natsume on kiertänyt sukulaiselta toiselle vanhempiensa kuoltua ja on nyt päätynyt kaupunkiin jossa hänen isoäitinsä aikoinaan eli. Paikalliset "henget" ovat hänestä erityisen kiinnostuneita eikä Natsume saa heiltä rauhaa kunnes paikalle ilmestyy Nyanko-sensei! Tämä laiskanpulskea veijari ei olekaan mikä tahansa kissa vaan myöskin "henki" joka on kiinnostunut Natsumen hallussa olevasta kirjasta, jonka Natsume peri isoäidiltään Reikolta. Natsume tekee päätöksen jonka pohjalta tarina alkaa siis edetä.

Kyseessä on melko hidastempoinen, draamamainen anime jossa käsitellään paljon päähenkilön elämää, tunteita jne. Sekaan on heitetty toimintaa kuten aiheeseen sopiikin mutta mistään toiminta-animesta ei ole kyse.

Mukaan mahtuu kyyneleitä (joita minä vuodatin ainakin jaksossa 8) kuin huumoriakin, varsinkin kun Nyanko-sensei on kysymyksessä. Itse päähenkilö on symppis hahmo, aina puolustamassa heikompiaan ja auttamassa muita kun tarve vaatii. Kyseessä on ihan ok anime, itse olisin toivonut enemmän toimintaa mutta sarjaa toimii silti ihan mukavasti.

Pidin visuaalisesti hyvin paljon sarjasta. Ehdottomasti plussaa siitä kuten hyvistä ääninäyttelijä valinnoista.

Natsumen ääninäyttelijänä on kokenut tekijä Kamiya Hiroshi jonka voi bongata One Piece:stä, Fate/Stay Night:ista kuin Hamtaro:sta, tosin vain yhdestä jaksosta. Tällä miekkosella on kokemusta animesta, peleistä, elokuvista sekä radiojuontajana toimimisesta.

Nyanko-sensein ääninäyttelijänä Inoue Kazuhiko, joka saattaa olla joillekin tuttu Chrno Chrusade:n Aionin, Fruits Basket:in Hatori Sohman tai mm. Gravitation:in Eiri Yukina! Tämä herra on taipunut moneksi ja minun täytyy tunnustaa että pidän hänestä hyvin paljon. Ääninäyttelijänä siis. Krhm.

Musiikista haluisin sanoa sen verran että se oli kyllä mukavaa vaihtelua, ainakin alku- ja loppumusiikit.

"Issei no sei" Shuuhei Kitan esittämänä on mielestäni oikein mukava, tosin vaati ehkä pari kuuntelu kertaa ennen kuin ymmärsin kuinka hyvä se todella on. Loppumusiikkina "Natsu yuuzora" Kousuke Atarin esittämänä. Hänen musiikkiaan soi myös Bleachin kolmantenatoista loppumusiikkina. Tässä teille kuultavaksi:

In English, please...

2011-04-28T19:30:00.001+03:00

Just noticed that some people who watched this blog are from Japan, America and South-Korea. So... Maybe I should try to write in English too? :) Or Japanese? Maybe not Japanese...
Well it's been lovely (boring) day, I'm trying to memorize kanji's and have been reading some science magazines when I'm too tired to study. I'm really stressed about the upcoming final exam which is 18-19.5. I have tons of vocabulary that I should know... Millions of kanji's to memorize... Grammar to rehearse... Kill me now, please.
All I can do is sit here, write this and pray. And after that, bang my head to desk and go to study. Damn it.

School Rumble

Apurahoja Japaniin

2011-04-24T16:50:00.002+03:00

Jos apurahat Japaniin kiinnostaa niin kannattaa käydä katsastamassa nämä kaksi linkkiä:

Undergraduate Student Scholarship

Research Student Scholarship

Hieman ehkä harmittaa huomata että ikää on jo liikaa tuohon ylempään hakemukseen mutta ehkä sitten parin vuoden päästä voisi hakea tuota toista apurahaa ;)
Olen kyllä pohtinyt vakavissani muuttoa Japaniin, ellei opiskelemaan niin ehkä sitten töihin. No, tässä on vielä monta vuotta aikaa joten turhaan sellaisia vielä mietin. Sitä paitsi muutamat henkilöt eivät ole aivan riemuissaan tästä ajatuksesta...

Koen hetkellistä tylsyyttä joten laitanpa tähän kivan videon teidänkin iloksi.

No pistetään nyt toinenkin... Tästähän tulee oikein korealaisten tyttöbändien päivä :)

Cross Edge

2011-04-21T17:54:00.001+03:00

Pelasin koko päivän pleikkarilla niin että silmätkin oli ihan punaiset. Juuri kun pääsin sanomasta etten ole hetkeen pelannut... Huoh. No nyt on tullut taas pelattua ja ehkä hieman liikaakin, mutta ei se mitään. Onhan mulla täs aikaa vielä opiskella... (Muistakaa kettuilla mulle kun kiroan viikon päästä etten ole opiskellut yhtään...)

Anyway, kyseessä on kohtuullisen koukuttava ja kiva peli nimeltään Cross Edge.
Näin tämän pelin kaverilla ja halusin sen myös itselleni, oli sen verran kiva kun pääsin kokeilemaan. :)
Kyllä sitä joutui odottamaankin, en muista enää mistä tilasin mutta lähemmäs kolme viikkoa jouduin kyyhöttämään postilaatikon luona sormet ristissä ennen kuin sain rakkaan pelin hellään huomaani.

Tämä peli on japaniksi puhuttu, mikä on aina plussaa, mutta ihmetykseni oli suuri kun hahmot alkoivat puhua ja kutsuivat päähenkilöä Yuutoksi vaikka selkeästi näytöllä luki York. Eikä tämä jäänyt yhteen hahmoon vaan monilla hahmoilla huomasin saman toistuvan. Ilmeisesti tässä Pohjois-Amerikka versiossa tai mikä lie, joku on päättänyt että eräiden hahmojen nimet on laitettava uuteen uskoon, mikä on käsittämätöntä. Luulevatko he etteivät pelaajat kiinnitä huomiota kun joku karjuu Yorkia Yuutoksi?
No, eipä tuollainen nyt maailmaa kaada, ainakaan kokonaan.

Peli alkaa ja kauhuksesi huomaat katselevasi samaa grafiikkaa mitä ollaan nähty viimeksi 1990-luvulla. Minä en tosin katsonut kauhulla, kyseessä on vain mielestäni hauska yksityiskohta mikä tekee pelistä... No, pelin näköisen. Jos joskus olet miettinyt pelatessasi että olo on kuin katsoisi elokuvaa, niin näin ei ainakaan käy Cross Edgen kanssa. Välillä saadaan nauttia dialogeista jotka ovat kyllä mielenkiintoisia mutta välillä rasittavia. Dialogeja ei pysty skippaamaan ja tekstit tulevat hitaasti eikä jaksaisi koko ajan naputella x-nappulaa. Startista saa auto-ominaisuuden mutta se ei nopeuta asiaa millään tavalla.

No, negatiivisten asioiden jälkeen voisin kertoa syyn miksi jaksan edes pelata tätä, ja minkä ihmeen takia väitän että peli on hyvä.
Taistelusysteemi on hieman erilainen kuin muissa pelaamissani peleissä. Se on hauska, ja toimiva, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Pidän siitä että saa vähän käyttää omiakin aivojaan suunnitellessaan omia hyökkäyksiään. Tosin, eipä siinä paljon vaadita :D Pidän myös systeemistä joilla aseita kehitetään jne. Tosin pian menee hermot ellen saa uusia aseita... Myöskin kartalla liikkuminen ja sielujen etsiminen on ihan hauskaa hommaa, jos tykkää etsiä neulaa heinäsuovasta...

Peli ei paljoa maksa ja on minusta kokeilemisen arvoinen. Ilmeisesti peli on saanut aika huonoja arvosteluja maailmalla mutta en kadu tätä ostosta. Kyllä huonompiakin pelejä on nähty ja pelattu!

Sen verran vielä ääninäyttelijöistä että Yorkin ääninäyttelijä Satoshi Hino on ollut myös Narutossa ja Trinity Bloodissa, Mikon ääninäyttelijä Rina Satou Negima!?ssa ja Hayate no Gotokussa ja muitakin melko tunnettuja ääninäyttelijöitä löytyy. Ei siis mistään pikkutekijöistä ole kyse :)

Minä ja musiikki

2011-04-19T12:43:00.002+03:00

Tänään teemana musiikki, oh yeah! :D
Minä en tunnetusti musiikista liiemmin perusta, mutta kyllä minultakin koneelta löytyy muutama biisi mitkä saavat aikaan jonkinlaisen tunnereaktion. Ajattelin tähän nyt lykätä muutaman esimerkin sellaisista biiseistä mitkä vetoavat minuun.

Yhteen uusimmista lukeutuu tämä, ah niin ihana, SHINee - Lucifer. Tätä on pakko kuunnella videon kera, on meinaan sellaista silmän ruokaa että huh hah hei.

Tyttöenergiaa taas löytyy tästä biisistä. En osaa sanoa mikä tässä biisissä tykästyttää. Se vaan on niin kiva.

Rakastan ja rakastan. Erityisesti Jaejoongia :D
Jaejoongista saatankin kirjoitella tässä lähipäivinä lisää ^^
Ainut CD minkä omistan on muuten tältä bändiltä!

Tää biisi vaan on niin mahtava... Tykkään! En oikeastaan välitä mistään muista Ayumin biiseistä mutta tässä on sitä jotain.

Että sellaisia biisejä tänään. Kyllä muitakin löytyy mutta ei makeaa mahan täydeltä, vai miten sitä sanotaan?
En siis kuuntele mitään kovin erikoista musiikkia, näistäkin monet ovat varmasti etukäteen tuttuja joillekin :)

Chi's Sweet Home- animen alkumusiikki

2011-04-18T21:05:00.001+03:00

Ai kamala kun tää on niin söpö :)

Wolf's Rain

2011-04-18T14:09:00.001+03:00

Huomasin tässä eräänä päivänä Wolf's Rain :in ensimmäisen osan suomennettuna kaupan hyllyllä. Vielä en sitä ostanut mutta heti kun taloudellinen tilanne antaa myöten, löytyy tämä taatusti kirjahyllystäni. Animen olen katsonut muutama vuosi sitten ja pidin siitä valtavasti, joten oletan mangan olevan vähintään yhtä hyvä. Useimmiten kun olen todennut mangaversion olevan parempi kuin anime. Tosin, mikäli oikein olen ymmärtänyt, Wolf's Rainistä ensimmäisenä on ilmestynyt anime jonka pohjalta manga on tehty.

Mangan suomennos jälleen kerran vähän jännittää. Suomentajana on toiminut Antti Kokkonen joka on myös suomentanut esim. Hirviöprinsessa Himen, Hellsingin ja Trinity Bloodin. Enpä ole näistä muuta kuin Hirviöprinsessa Himeä lukenut muutaman pokkarin verran joten en tiedä yhtään mitä odottaa.

Yllätyksenä tuli myös että mangaa on vain kahden pokkarin verran joista toinen tulee ilmestymään ilmeisesti toukokuussa. Hintaa en valitettavasti muista, olisikohan pyörinyt kuuden euron tuntumissa?

Joka tapauksessa, suosittelen lämpimästi katsomaan animeversion! Juoni on hyvä, piirrostyyli ainakin minun makuuni ja loppu ylitti kaikki odotukseni. :) Ihan perheen pienemmille sarjaa ei ole suunnattu, eikä muutenkaan kovin heikkohermoisille. Jos eläinsairaala-ohjelmat saavat sinun voimaan pahoin, kannattaa tämä jättää välistä. Itse pidin nenäliinoja lähettyvillä niin selvisin kunnialla loppuun asti.

Chi's Sweet Home - Oma koti kullan kallis

2011-04-17T12:16:00.002+03:00

No enhän minä sitten eilen illalla mitään ehtinyt kirjoittamaan mutta korjataan asia nyt heti aamusella :)

Tänään ajattelin siis kirjoittaa mangasta joka ilmestyi suomennettuna pari viikkoa sitten. Kyseessä on Sangatsu Mangan julkaisema Chi's Sweet Home, jonka japanista suomeksi on kääntänyt Antti Valkama. Japanissa sarja on ilmestynyt vuodesta 2004 lähtien ja tähän mennessä pokkareita on ilmestynyt yhteensä seitsemän osaa.
Oli mukava huomata että kansi oli jätetty samanlaiseksi kuin alkuperäisessä japanilaisessa mutta positiivinen yllätys oli myös itse manga, joka on kokonaan värillinen.
Sarjan päähahmona siis toimii kissanpentu Chi jonka edesottamuksia seurataan pitkin sarjakuvaa. Manga kuvaa hienosti asioita niin kissan kuin ihmistenkin näkökulmasta ja itse en voinut olla nauramatta lukiessani tätä! Itse huomasin että Chi muistuttaa hyvin paljon omaa kissaani mikä tietysti taisi tehdä kaikesta kaksin verroin huvittavampaa.
Sellainen huomionarvoinen asia tässä kyllä on että Chi ajattelee lässyttäen. Tai on käännetty ajattelevan lässyttäen, kuinka vain. Esimerkiksi "Se on Chiin saalis!" on "Te on Tiin taalit!" :D
Joitakin tämä saattaa vähän ärsyttää, häiritä tai ehkä oudoksuttaa mutta minusta se on ihan toimivaa ja hauskaa. Loppuun onkin vielä lisätty "Lyhyt johdatus chi-kieleen" mutta kyllä tekstistä selvän saa ilman ilman johdatustakin. Lopusta löytyy myös tapahtumapaikkana olevan asunnon pohjapiirros.

Kaikinpuolin tykkäsin tosi paljon ja suosittelen siis muillekin! Tutustumistarjouksena mangan saa hintaan 4,90€ ja jatkossa hintaa tulee olemaan ilmeisesti 6,90€.
Sellainen maininta vielä että sarjasta löytyy myös anime! Jaksot ovat ilmeisesti n. 3 minuuttia pitkiä ja pisimmät erikoisjaksot 10 minuuttia. Kaksi tuotantokautta löytyy joissa molemmissa 104 jaksoa sekä pisteenä iin päälle yksi OVA-jakso. Sitä sitten metsästämään jostain...

Tästä se lähtee...

2011-04-16T13:01:00.000+03:00

Jelou. Nyt sitten vihdosta viimein pistin blogin pystyyn. Tällä kertaa voisin jopa yrittää pitää sen pystyssä :)
Pikkuhiljaa ajattelin tätä tästä kehitellä ja simmosta, toivotaan et saan sivuista kivat ja toimivat.
Sisällöstä nyt vielä sen verran että tosiaan animesta ja mangasta tulee juttua varmaankin eniten, musiikista ehkä jonkin verran... Japanista mahdollisesti jotain yleispätevää juttua, eikä nyt unohdeta muitakaan maita tuolta ihanaisesta Aasiasta. Joten blogi tuo loppujen lopuksi tuulahduksia vähän kaikkialta. Itse blogin nimestä sen verran, että se voitaisiin kääntää suomeksi "tuuli männyissä". Tulee vastaan japanilaisissa runoissa jonkin verran, siihen kun liittyy sellaista mukavaa sanaleikkiä :) Ehkä siitä sitten tarkemmin jossain vaiheessa!
Nyt vetäydyn opiskelemaan mutta yritän saada tänne ensimmäistä kunnon juttua laitettua jo tämän päivän puolella :)